Siirry pääsisältöön
29.1.2021

Sairausloma – palkallinen vai palkaton?

Pääsääntöisesti työntekijälle maksetaan sairausajan palkka, kun tämä on esittänyt työnantajalle työkyvyttömyydestään luotettavan selvityksen, yleensä lääkärintodistuksen.

YKA muistuttaa, että sairasloma-asioissa kannattaa aina tarkistaa omassa palvelussuhteessa sovellettavan työ- tai virkaehtosopimuksen määräykset. Niissä on monesti lain peruspelisäännöistä poikkeavia ja työntekijälle yleensä edullisempia määräyksiä.

Pääsääntöisesti työntekijälle maksetaan sairausajan palkka, kun tämä on esittänyt työnantajalle työkyvyttömyydestään luotettavan selvityksen, yleensä lääkärintodistuksen. Työnantaja voi kuitenkin kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta, jos todistus on puutteellinen, työantajalla on perustellut syyt epäillä, että lääketieteellinen arvio on virheellinen tai on osoitettavissa, että työntekijä syyllistyy sairauslomaoikeuden väärinkäyttöön. Työnantaja voi kieltäytyä sairausajan palkanmaksusta myös, jos todistukseen merkitty sairaus ei ole virallisessa tautiluokituksessa mainittu sairaus tai sitä ei työehtosopimusta sovellettaessa olisi pidettävä sairautena.

Työntekijä voi laillisesti olla pois työstä sellaisenkin lääkärintodistuksen perusteella, johon ei ole merkitty diagnoosia; sairausajan palkan maksaminen edellyttää lääkärintodistuksen, jossa on lääketieteellinen tautiluokitus. Se ilmaistaan todistuksessa ICD-koodilla. Koodin mukaan sairausloma hyväksytään palkallisena tai palkattomana.

Tautiluokituksen F-koodit (liittyvät erilaisiin elämäntilanteiden stressitekijöihin ja häiriöihin) eivät välttämättä oikeuta sairausajan palkkaan. Työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä on kuitenkin katsottu, että masennukseksi diagnosoidut sairaudet – masennustila (F32), toistuva masennus (F33), pitkäaikainen masennus (F34.1), keskivaikea masennus (F32.1) ja vaikea masennus (F32.2) – oikeuttavat palkalliseen sairauslomaan.

Pääsääntöisesti diagnoosit, jotka kuuluvat Z-alkuisiin koodeihin eivät oikeuta palkalliseen sairauslomaan. Merkittävin näistä on työuupumus tai sitä vastaavina burn-out, uupumus, exhaustio, stressi (Z73.0). Työtuomioistuin on ratkaisukäytännössä kuitenkin pitänyt työuupumusta palkkaan oikeuttavana sairautena, silloin kun asiassa esitetyn lääketieteellisen arvion mukaan työuupumus/exhaustio on aiheuttanut työkyvyttömyyden.

Muita Z-koodeja, jotka eivät lähtökohtaisesti oikeuta palkalliseen sairauslomaan ovat laboratorio- ja seulontatutkimukset, rutiinitarkastukset, ravitsemus- ynnä muu neuvonta, elämäntapoihin liittyvät ongelmat, sukupuolitaudit, esteettiset kauneusleikkaukset ja niiden jälkihoito. Kuntoutushoito oikeuttaa palkkaan vain jos työntekijä on samanaikaisesti sairauden vuoksi työkyvytön.

Lääketieteellisten hoitotoimenpiteiden aiheuttama työkyvyttömyysaika on palkallista, jos se on tarpeen sairauden hoitamiseksi tai sen välttämiseksi. Lapsettomuushoitojen tai sterilisaation jälkeinen työkyvyttömyysaika on palkallista, kun toimenpide on tehty terveydentilaan liittyvillä lääke­tieteellisillä perusteilla. Lapsettomuus sinänsä ei ole sairaus. Koeputki­hedelmöitys ja siitä aiheutuva työkyvyttömyys ei ole palkallista.

Elämäntilanteen hallintaan liittyvät ongelmat (Z 739) kuten työpaikalla ilmenneet ristiriidat, hankalat tai ikävät työtilanteet, yksityisasioiden järjesteleminen tai yksityiselämään liittyvät huolet, eivät oikeuta palkalliseen sairauslomaan. Asia ratkaistaan tapauskohtaisesti kulloinkin esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella.

Arto Vainio
Kirjoittaja on varatuomari ja työoikeuteen erikoistunut asianajaja.

Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2012. Sen ajantasaisuus on tarkastettu 28.1.2021.

Tarvitsetko lakineuvontaa?

Liiton jäsenenä saat lakineuvontaa sekä työhön että yksityiselämään liittyvissä oikeudellisissa asioissa.