”Ajattelutyössä taukojen pitäminen on vastuullista työkyvystä huolehtimista, ei laiskottelua” kirjoittaa Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Liisa Puskala.
Tiesitkö, että kaksi kolmesta suomaisesta työntekijästä tekee työtä, jossa ajattelu on pääosassa? Tällaisessa ajattelutyössä käytämme intensiivisesti muistia, keskittymiskykyä, ongelmanratkaisutaitoja, tietojen yhdistelyä ja huomiokykyämme. Vaikka iso osa työstä voi tapahtua erilaisten laitteiden ja järjestelmien äärellä, sen taustalla ei ole tahdoton robotti, vaan kokonaisuudessa myös ihminen käsittelee tietoa monipuolisesti.
Ihmisen ajattelukoneisto kuormittuu, väsyy ja tarvitsee huoltamista ja huolenpitoa aivan kuin fyysinen kehomme. Olemme hyvinkin tottuneet tunnistamaan fyysisen kuormituksen merkkejä: selkää kolottaa ja on pakko vaihtaa asentoa hetkeksi. Lihas saattaa alkaa täristä tai koemme viiltävää kipua.
Väsynyt mieli ei osaa lähettää aivan yhtä vihlovia signaaleja, mutta sen merkkejä on silti tärkeää oppia tunnistamaan. Esimerkiksi emme muista, mitä olimme tekemässä, emme tajua lukemaamme tai pysty palauttamaan mieleen ihan tuttua yksityiskohtaa.
Nämä eivät ole merkkejä siitä, että olet huono ihminen vaan merkki siitä, että on aika pitää tauko!
Työsuojelukäsitystämme on syytä päivittää 2020-luvun toimintaympäristöön sopivaksi. Työpaikoilla on paljon hyviä rakenteita, kuten työsuojelutoimikunnat, mutta agendaa dominoivat edelleen 1980-luvun fyysisen työn elementit ja teemat.
Jos olisimme ojankaivuutyössä, pitäisimme itsestäänselvyytenä, että välillä pidetään paussi, että valitaan työvälineet, joiden käytöstä ei synny rakkoja ja että opetellaan käyttämään laitteita, jotka tuovat kaivuupuuhaan voimaa ja tehoa. Ajattelutyöläisen välineissä on syytä olla kognitiivinen ergonomia kohdallaan ja tehoa haetaan järjestelmistä, joiden työkulkujen ja käyttöliittymien muotoiluun on panostettu.
Moni ajatustyötä tekevä yrittää tunnollisesti parantaa työarkeaan tehokkuusnikseillä ja palautumisvinkkien avulla. On hyvä kuitenkin muistaa, että iso osa aivokuormituksesta syntyy asioista, jotka ovat yksilön valintojen ulkopuolella. Aivotyön olosuhteet luodaan ennen kaikkea työpaikalla yhdessä.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että esimerkiksi tietohallinnon ja koko työpaikan prosessien ja ohjeiden laatijoiden täytyy ymmärtää oman asiantuntemusalansa lisäksi työhyvinvointiasioita ja soveltaa myös niitä, kun käytäntöjä kehitetään.
Toki yhteistyön lisäksi voimme tehdä monia asioita henkilökohtaisesti, kuten suunnitella omaa työtämme, mutta olisi tärkeää vaikuttaa myös yhteiseen tietotyön ympäristöön.
Liisa Puskala on psykologi, joka toimii työhyvinvointiteemojen kouluttajana Työterveyslaitoksessa. Liisan erityisosaaminen on siellä, missä työhyvinvointi törmää moderniin tietoyhteiskuntaan. Lisätietoja (ttl.fi).
Psykologi Liisa Puskala kouluttaa ykalaisia aiheesta toukokuun webinaarissa Ajattelutyöläisen työhyvinvointi 24.5.2024 klo 9–9.50.
