Siirry pääsisältöön

Jos kaikki eivät voi tanssia, on vallankumous vaillinainen

Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan XV promootio juhlitaan toukokuussa. Jokainen promootio on aina promovendiensa näköinen, vaikka muodollisuudet ovatkin aina samojen perinteiden mukaiset. Perinteitä on kuitenkin myös voitava päivittää. Siinä on sekä yliopistoinstituutiolla että promootiolla tekemistä.

It’s not our revolution if we all cannot dance. Tämä promootion teemaksi valikoitunut virke pohjaa tunnettuun ‘If I can’t dance, it’s not my revolution’ -lausahdukseen, josta tuli aikanaan anarkistisen ja feministisen liikkeen symboli 1970-luvun Yhdysvalloissa. Lause on peräisin Emma Goldmanilta, rohkealta venäläisestä kirjailijalta ja feministiltä 1900-luvun alusta. Hän osallistui aktiivisesti julkiseen keskusteluun puolustaen tasa-arvoa, tiedettä ja valistusta, ja vaikutti merkittävästi poliittiseen filosofiaan aikansa Yhdysvalloissa. Goldmanin näkemykset sosiaalisesta tasa-arvosta ovat yhä ajankohtaisia ja hänen perintönsä on monille sosiaalisille ja poliittisille liikkeille kiistämätön. Tämä ikoninen lause on toiminut inspiraationa monille, kuvaten myös sitä maailmaa, jota me vuoden 2022 promovendit haluamme olla rakentamassa.

Maailma on nyt hyvin erilainen verrattuna siihen hetkeen, kun aloitimme promootion suunnittelun. Ensin promootiota siirrettiin pandemian vuoksi ja nyt Venäjän aloittama sota Ukrainassa on järkyttänyt koko maailmaa. Tuntuu, että viaton ja vallaton uteliaisuus promootioon on vaihtunut ankaraan pohdintaan siitä, millainen merkitys promootiolla voi olla kriisien täyttämässä maailmassa.

Sanotaan, että mitä tasa-arvoisempia valtiot ovat, sitä epätodennäköisemmin ne ajautuvat sodan osapuoliksi. Promootio ei tietenkään vertaudu valtioon, mutta tasa-arvon edistäminen ei rajaudu kansallisvaltioihin. On suuressa kuvassa pientä, että me haluamme olla edistyksellisiä ja yhdenvertaisia, mutta pienessä kuvassa suurta, että jokainen on kutsuttu tanssiin. Sillä on ihmisen kokoinen merkitys – joillekin itsestäänselvyys, toisille taistelu.

Inklusiivisemman yhteiskunnan rakentaminen edellyttää tietoista toimintaa. Valta on siitä salakavalaa, ettei sitä aina huomaa. Sen puute tuntuu kaikista konkreettisemmin. Me valtiotieteilijät tämän toki tiedämme, mutta pelkkä tiedostaminen ei enää riitä. On radikaalin yhdenvertaisuuden aika, sillä eriarvoisuus ei saa kuulua enää 2020-luvulle. Maailma on liian arvokas jäädäkseen vääristyneen vallankäytön, epäoikeudenmukaisuuden tai sorron varjoon.

Me vuoden 2022 promovendit toivomme, että vielä jonain päivänä jokainen voi tanssia ne vallankumouksen tahdit, jotka on oikean ja hyvän eteen tanssittava. Me jatkamme tanssia toukokuussa.

Promootiotoimikunnan puolesta,
Maria Loima

Kuva: Mikko Virta