Nuorten uskonpuute tulevaisuuteen ja työelämään on suurempi haaste yhteiskuntamme hyvinvoinnille kuin useampi ehkä osaa kuvitella. Tumput suorina ei kuitenkaan lukuja tarvitse ihmetellä, vaan voimme jokainen olla rakentamassa inhimillistä, ihmisen kokoista työelämää ja toiveikkaampaa tulevaisuutta nuorille.
Tuoreimman Nuorisobarometrin tulokset paljastivat, että nuorten tulevaisuususko on heikentynyt voimakkaasti aivan viime vuosina. Voisi jopa sanoa, että se on romahtanut. Enää vain 61 % nuorista suhtautuu optimistisesti tulevaisuuteen, kun aiemmin vastaava luku on ollut 80 % luokkaa. Nuorten tulevaisuususkoa on mitattu säännöllisesti Nuorisobarometrissa vuodesta 2008 alkaen.
Tulevaisuususkoon vaikuttavat totta kai paitsi yhteiskunnallinen tilanne, myös yhteiskunnallisen keskustelun sävy – kun kriisipuhe jyllää, uutisista saa joka päivä lukea sodista, maailman johtajien sekoiluista sekä leikkauksista, on optimismia itsekin vaikeaa pitää yllä. Heikko usko tulevaisuuteen näkyy myös nuorten suhtautumisessa työelämään: Nuorten ajatuksia työelämästä -raportti paljastaa, että nuoria huolestuttaa työelämään pääseminen sekä siellä pärjääminen. Riittävätkö omat taidot ja ominaisuudet siihen, mitä työelämä tänä päivänä vaatii? Uskaltaako vakituisesta työpaikasta edes unelmoida? Nuorisobarometrin mukaan 43 % nuorista on huolissaan omasta jaksamisestaan työelämässä.
Nykynuorista puhutaan usein työelämässä sukupolvena, jolle mikään tavallinen työ ei maita. Tosiasiassa nuoret kaipaavat työelämältä kuitenkin ihan tavallisia asioita. Raportissa nuorten vastauksista nousee esiin ennen kaikkea toive inhimillisestä työelämästä: Että työ vastaisi opintoja ja muita omia tavoitteita, työllä tulisi toimeen ja työssä voisi kehittyä, työn kuormittavuus olisi inhimillisellä tasolla ja kunkin nuoren omaan tilanteeseen sopivaa, johtaminen olisi oikeudenmukaista ja työpaikalla vallitsisi hyvä ilmapiiri, jokainen tulisi hyväksytyksi omana itsenään, työ joustaisi arjessa ja itsensä toteuttamiselle olisi työn ohella sijaa.
Nuoret toivovat siis ihmisen kokoista työelämää: mielekästä työtä, josta maksetaan oikeudenmukaista palkkaa, jossa on inhimilliset työolot ja hyvää johtamista. Ei kuulosta taivaaseen kurkottamiselta minun korvaani. Nuorten toiveet työelämälle ovat luokkaa bare minimum.
Sillä, miten puhumme tulevaisuudesta ja vaikkapa työelämästä on toki väliä nuorten tulevaisuususkon kannalta. Mutta uskallan väittää, että nykypäivän nuoret elävät myös ihan aidosti paljon haastavammassa maailmassa kuin yksikään aiempi lähihistorian sukupolvi, ja juuri se vaikuttaa tulevaisuususkon heikkenemiseen. Nuorten hyvinvointi eriytyy lukuisilla mittareilla aina lukutaidosta yksinäisyyden kokemuksiin sekä päihteiden käyttöön. Suurella osalla nuorista menee vallan hyvin, mutta yhä useammalla menee aina vaan huonommin, ja ongelmat kasautuvat usein samalle joukolle nuoria.
Nuoriin kohdistuva paineet ovat nykyisin omassa luokassaan, eikä vähiten sosiaalisen median ansiosta. Ulkonäköpaineiden rinnalle on tulleet paineet urasta, rahasta, lomakohteista – jopa palautuminen ja lepo saattaa tuottaa paineita monelle. Samaan aikaan työelämä on muuttunut aina vain vaativammaksi multitaskaamiseksi, ja tekoälyn käytön yleistyminen korvaa entry level -pestejä monessa työpaikassa tehden jalan hivuttamisesta ovenrakoon entistä haastavampaa. Kun talouteen tulee laskusuhdanne ja työllisyystilanne heikkenee, osuu se kaikista eniten ja kipeiten juuri nuoriin: nuoret kun työskentelevät eniten määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa.
Paljonkin, sillä tulevaisuususko on yksi inhimillisen hyvinvoinnin kivijaloista. Se, että uskoo omalla toiminnalla olevan merkitystä omaan tulevaisuuteen ohjaa valintoja koulutuksen ja perheen perustamisen suhteen. Jos nuoret eivät usko tulevaisuuteen, ei uskalleta toivoa työelämältä hyviä ja parempia asioita, ja näin odotuksia alennetaan. Työelämän laatu kärsii.
Ajatuksiin työelämästä vaikuttaa isosti se, millaisia ensimmäiset kokemukset työelämästä ovat. Aivan ensimmäiset kosketukset työelämään saadaan TET-harjoittelussa sekä kesätöissä, joissa on myös mahdollisuus kerryttää niitä kuuluisia työelämätaitoja.
Tänä keväänä moni nuori on ollut huolissaan kesätyöpaikan löytymisestä. Huoli on välittynyt YKAn toimistollekin nuorten jäsentemme parista. Teimme hiljattain opiskelijajäsenillemme kyselyn, jossa kartoitettiin heidän näkemyksiään työelämästä. Ymmärrettävästi työttömyystilanne mietitytti: vain 4 % vastaajista ei ollut huolissaan tilanteesta työmarkkinoilla. Avoimia työpaikkoja onkin ollut kuluneena talvena moninkertaisesti hakijoita vähemmän. Esimerkiksi marraskuussa 2024 Uudellamaalla oli 5000 avointa työpaikkaa ja työnhakijoita oli noin 100 000. Fakta on, että jokaiselle ei työtä riitä, ja kesätöitä etsivät opiskelijat kilpailevat muutaman kuukauden työsuhteista nyt myös jo valmistuneiden osaajien kanssa.
Silti yhteiskunta-alaa opiskelevien usko omaan tutkintoon on pysynyt lujana: vastaajista 72 % uskoi työllistyvänsä yhteiskunta-alan koulutuksella, ja lähes yhtä moni koki tutkinnon tarjoavan hyvät valmiudet työelämään.
Jokainen työnantaja voi kantaa yhteisvastuuta nuorten tulevaisuususkosta ja työelämäkokemuksista uran alkuvaiheessa: tarjotaan nuorille niin TET-harjoittelupaikkoja kuin kesätyöpaikkojakin. Otetaan oikein kunnia-asiaksi se, että juuri me työnantajana olemme mukana varmistamassa ensimmäisiä kokemuksia työelämästä nuorille. Ja kannetaan myös vastuuta siitä, millaisia kokemukset ovat: varataan aikaa perehdyttämiselle, ja keskitytään substanssiosaamisen kartuttamisen lisäksi myös perus työelämätaitojen vahvistamiseen. Tarkastellaan rohkeasti myös sitä, onko työpaikkamme pelisäännöt ajankohtaisia vielä vuonna 2025, vai pitäisikö niitä päivittää, myös nuoria työntekijöitä kuullen ja mukaan ottaen.
Näin meille kasvaa uusi osaajien sukupolvi kantamaan kortensa kekoon väestöpyramidin haastaessa huoltosuhdetta.
Salla Merikukka Kirjoittaja on YKAn viestintäpäällikkö, joka on erityisen kiinnostunut nuorten asemasta työelämässä.
