Puhelin soi ja sähköposti laulaa, deadlinet paukkuvat, kalenteri on täynnä kokouksia ja palavereita. Tämä oli odotukseni asiantuntijatyöstä, mutta todellisuus olikin jotain muuta, kirjoittaa YKAn jäsenhankinnan suunnittelija Ida Kettuoja.
Odotin, että ensimmäisessä asiantuntijatyössäni olisi jatkuvasti valtava kiire ja hälinä. Todellisuus iski kuitenkin erilaisena – kalenteri näyttää ajoittain kovinkin tyhjältä, puhelin ei soi edes päivittäin eikä sähköpostejakaan tule kuin muutamia päivässä.
En kuitenkaan väitä, etteikö asiantuntijatyössä olisi kiirettä ja stressiä. Kiire ja kaaos ovat läsnä useammin kuin pelkkää kalenteria katsomalla voi edes ymmärtää. Uudelle asiantuntijalle työn abstraktius voi kuitenkin tuntua haastavalta. Suorittavasta työstä suunnittelevaan asiantuntijatyöhön siirtynyt on uuden haasteen edessä: Mitä tapahtuu, kun työtä ei mitatakaan pakattujen tilausten tai ratkaistujen tikettien määrässä? Mikä on mittari sille, että on tehnyt työnsä?
Suorittavasta työstä siirtyminen asiantuntijatyöhön muuttaa ennen kaikkea omaa mielikuvaa työskentelystä. Työ ei ole enää vain suorittamista. Asiantuntijatyö on ajattelua, suunnittelua, pohdiskelua ja miettimistä. Työnkuvan muutokseen asennoituminen voi olla haastavaa. Uuden roolin omaksuminen samaan aikaan, kun täytyy opetella kokonaan uusi työskentelytapa, voi olla äärimmäisen vaikeaa ja kuluttavaa.
Itsensä johtaminen saattaa olla yksi suurimmista haasteista, jonka uusi asiantuntija kohtaa. Asiantuntijatyössä monesti korostuu itsenäinen työskentely ja vastuu omasta työstä. Työpöydällä saattaa olla samanaikaisesti useita pienempiä ja suurempia projekteja tai kokonaisuuksia toistuvien työtehtävien lisäksi. Tehokas itsensä johtaminen vaatii hyviä organisointitaitoja, itseluottamusta sekä kykyä ottaa vastuuta omasta edistymisestään. Näitä taitoja ei kuitenkaan yleensä opita koulun penkillä, vaikka tehtävien priorisoiminen ja oman työmäärän hallitseminen ovat oman jaksamisen kannalta tärkeitä taitoja.
Uudessa roolissa ja uusien haasteiden edessä monia tuoreita asiantuntijoita vaivaa usein niin kutsuttu huijarisyndrooma. Monet kokevat, että oma asiantuntijuus on vain kulissi, jonka takana on työntekijä, joka ei osaa mitään. Rinnassa kytee pelko siitä, että pian kollegat ja esihenkilöt näkevät kulissien taakse. Omiin taitoihin ja asiantuntijuuteen uskominen on yllättävän vaikeaa, vaikka suoriutuisikin työssä hyvin.
Myös minä podin huijarisyndroomaa aloittaessani työt YKAssa. Roolini YKAn jäsenhankkijana oli uusi, ja pääsin rakentamaan siitä täysin oman näköiseni. ”Apua, mikä vastuu uudelle työntekijälle”, muistan miettineeni. Muutaman kuukauden työskentelyn jälkeen otin asian puheeksi esihenkilöni kanssa käymässäni kehityskeskustelussa. Vastaukseksi sain lohduttavan lauseen: ”Me olemme kaikki yhtä hukassa välillä. Se, mikä muuttuu, on se, miten reagoimme tapahtumiin omien kokemustemme karttuessa.” Ja näinhän se on. Kukaan, edes aito ja oikea kokenut asiantuntija, ei voi ennustaa sitä, mitä työelämässä tapahtuu tulevaisuudessa.
Kuten omasta esimerkistäni käy ilmi, esihenkilöllä on tärkeä rooli aloittelevan asiantuntijan tukemisessa. Esihenkilö, muista siis kannustaa ja kehua, mutta ennen kaikkea kysyä, miten työntekijä voi. Älä jätä aloittelevaa asiantuntijaa yksin huoliensa pariin.
Ida Kettuoja YKAn jäsenhankinnan suunnittelija
Kuva: Viivi Hinssa
