Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja, HTT, YTM Jari Kaivo-oja ajattelee, että johtajan tehtävä on visioida, innostaa ja tehdä muiden työ mahdolliseksi. Hän kannustaa johtajia verkostoitumaan laajasti, kuulemaan johdettavien näkemyksiä päätöksenteossa sekä iloitsemaan heidän saavutuksistaan.
Toimin 1980-luvun loppupuolella kansainvälisen talouden assistenttina kansantaloustieteen laitoksella Tampereen yliopistossa. Suoritin harjoitteluja ja pääsin mukaan moniin erilaisiin tutkimusprojekteihin. 1990-luvulla tein isomman, kolmivuotisen projektin Helsingin ja Joensuun yliopistoissa, minkä jälkeen siirryin projektipäälliköksi Tulevaisuuden tutkimuskeskukseen Turun kauppakorkeakouluun. Siitä alkoi todella tiukka vaihe urallani, sillä sain koko ajan vaativampia projekteja johdettavaksi.
Nyt olen toiminut Euroopan komission tutkimushankkeissa yhtäjaksoisesti yli 20 vuotta ja Suomen Akatemian hankkeissa yli 30 vuoden ajan.
Se oli aika stressaavaa. Eräs työhaastattelu on jäänyt vahvasti mieleeni. Minulle kerrottiin, että hakemassani tehtävässä minun on saatava vuoden aikana projekteille miljoonia markkoja rahoitusta tai minut erotetaan. Tämä oli lama-ajan projektien suunnittelun henki 1990-luvun alussa: silloin luotiin kovia tulospaineita.
Uralla edetessäni olen huomannut, että johtajana kehittyy asteittain. Ongelmanratkaisukyky korostuu. Jos et pysty ratkaisemaan eteen tulevia ongelmia tehokkaasti, olet nopeasti umpikujassa. Usein ratkaisujen löytämiseen ei ole paljoakaan aikaa.
Eräs keskeinen osa siirtymääni johtotehtäviin oli kolmen mustan salkun hankkiminen projektisuunnitelmiani varten. Tämä konkreettinen hankinta tehosti toimintaani huomattavasti.
Olen aina ollut kiinnostunut haasteista. En kuitenkaan hakeutunut johtotehtäviin mitenkään proaktiivisesti. Eteeni on tullut lukuisia tilanteita, joissa kukaan muu ei ole ollut valmis johtajaroolin ottamiseen. Silloin ei auttanut muu kuin vain alkaa johtaa.
Johtaja ottaa vastuuta ja kehittää koko organisaatiota. Rooli on kriittinen, sillä jos organisaatio vain ajautuu, sen toiminta alkaa helposti junnaamaan paikallaan. Silloin ei tule uusia avauksia, eikä kukaan kehity. Johtajan tehtävä on esittää visioita, innostaa ja katalysoida. Johtajan kuuluu olla aidosti kiinnostunut siitä, mihin olemme menossa. Projekteja tulee johtaa tuloshakuisesti.
Suurin haaste on, että ihmiset eivät tunne toisiaan tarpeeksi hyvin: heillä ei ole aikaa tutustua omaan yliopistoverkostoonsa. Yliopistojen organisaatioista on tullut niin isoja, että ihmiset katoavat toisiltaan omiin siiloihinsa. Se on ongelmallista myös johtamisen kannalta.
Käytännössä siiloutuminen tarkoittaa sitä, että ihmiset keskittyvät liiaksi oman työnsä tuloksiin eivätkä katsele juurikaan ympärilleen. Koko organisaatio kärsii lopulta siitä, että ei tunneta toisten vahvuuksia ja dynaamisia kyvykkyyksiä: kun niitä ei tiedetä, niitä ei osata myöskään hyödyntää, saati johtaa. Näyttää siltä, että tämä koskettaa yliopisto-organisaatioita niin Suomessa kuin myös ulkomailla, niin Kiinassa, Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin.
Verkostoituminen on tutkijamaailmassa hyvin tärkeää. Jos et ole verkostoitunut, tulee uralla helposti seinä vastaan. Tämä on siinä mielessä jopa yrittäjämäistä toimintaa.
Verkostoista on hyötyä myös johtamistaitojen kehittämisessä. Aina kun kohtaan asiantuntijoita, voin oppia jotakin uutta. Keskustelemalla pääsee testaamaan omia näkökulmia ja saa vertaistukea. Kun kuulee toisten näkemyksiä, voi kyseenalaistaa myös omaa toimintaansa: miettiä, onko minun tapani johtaa se paras.
Yhteistyökyvykkyys. Ajattelen, että hyvät ystävyyssuhteet ovat tärkeitä johtamisessa. Jos ei ole työelämässä hyviä ystäviä, joiden kanssa vaihtaa kuulumisia, voi johtaminen käydä nopeasti hankalaksi ja raskaaksi. Kollegiaalisuus tutkimusyhteisössä on tärkeää myös johtajana kehittymisessä.
Minulle on joskus sanottu rekrytoinneissa, että en ole sovelias johonkin johtamistehtävään, koska minulla ei ole hierarkkista linjajohtamiskokemusta. Itse ajattelen, että asiantuntijoita ei voi johtaa käskyttäen.
Kokemukseni mukaan ihmisten kanssa on tärkeää keskustella tasa-arvoisesti. Olen ruotsalaistyyppinen johtaja: ensin keskustellaan ja vasta sen jälkeen tehdään päätöksiä. Suomessakin ollaan varmasti menossa tähän suuntaan, vaikka edelleen tulee vastaan näkemys siitä, että johtajan pitäisi olla karismaattinen käskyttäjä. Väitän, että se toimii yhä harvemmassa tapauksessa ainakaan yliopistomaailmassa tai muissa asiantuntijaorganisaatioissa.
Yliopistomaailmassa johtamisesta palkitseminen on edelleen lapsen kengissä. Onhan se aika koomillista, että joku on vastannut vaativistakin projekteista, vaikka kaksikymmentä vuotta, ja siitä saa palkinnoksi hopealusikoita tai vaikka kristallimaljakon.
Toisaalta yliopistomaailmassa on perinteisesti toimittu myös niin, että hyvästä työstä palkitaan viralla. Tämä palkitsemismalli ei kuitenkaan toimi enää tehokkaasti tai tuottavasti, sillä nyky-yliopistot ovat pääosin projektiorganisaatioita. Yli 50 prosenttia henkilöstöstä työllistyy projektien kautta. Käytännössä suurin osa ihmisistä ei siis koskaan saa mitään merkittäviä palkintoja työstään, mikä on aika surullista. Tähän olisi hyvä saada jotain muutosta.
Tunnen saavani palkinnon, kun saavutan tutkimuksellisesti hyviä tuloksia ja niistä ollaan kiinnostuneita. Julkaisujen saaminen aikaan on hyvin tärkeä palkinto. Seuraan aika tarkasti siteerausindeksejä ja sitä, kuka hyödyntää tekemääni tutkimusta. Jos huomaan, että useampi kansainvälinen tutkija hyödyntää artikkeliani väitöskirjassaan, on se minulle erittäin hieno palkinto tekemästäni työstä.
Minulle on myös iso asia, että laitoksemme jatko-opiskelijat väittelevät ja vielä menestyvätkin. Eräs ohjaamani väitöskirjatyöntekijämme sai vuonna 2022 Ranskan yrittäjyys- ja innovaatiotutkimuksen alan hopeamitalin. On hienoa, että hän menestyy omassa projektissaan ja siitä on nähtävissä tuloksia. Samanlaisia onnistumisia on ollut toki muitakin. Ja aina se palkitsee.
Akateemisessa maailmassa palkinnot ovat aika erilaisia kuin vaikkapa yrityskentällä. Vaatii hyvin pitkäjänteistä työtä, että saa palkintoja. Oikeat, motivoivat palkinnot ovat kortilla. Sain esimerkiksi äskettäin Asia International Research Award 2023 -palkinnon. Palkinto tuli kolme vuotta sitten julkaistusta artikkelistamme.
Kyllä. Opiskelin silloin, kun yliopistossa saattoi vielä opiskella hyvin vapaasti ilman tutkintorajoituksia. Suoritin kolme tutkintoa, eli olen päässyt opiskelemaan hyvin monitieteisesti. Tänä päivänä tällainen ei ole yhtä helppoa. Meillä on vaativa putkitutkintoajattelu, jossa opiskelijoiden halutaan valmistuvan yliopistosta nopeasti. Tämä näkyy myös nykyisen hallituksen toimissa. Monitieteinen tutkimus on Suomessa paljolti koreiden juhlapuheiden tasolla: käytännössä ”kuplat” ja ”siilot” ovat valitettavasti edelleen voimissaan.
Monitieteinen opiskelu auttaa ymmärtämään myös muita tutkimusaloja. Innovaatiot ja tieteelliset edistysaskeleet syntyvät usein monitieteellisesti. Johtaessa on tärkeää ymmärtää muitakin kuin vain oman alansa ihmisiä ja tutkijoita. Silloin ei harhaudu ajattelemaan vain oman asiantuntija-alansa kysymyksiä ja ongelmia.
Sanoisin, että kannattaa miettiä, mitä on valmis uhraamaan johtamisen vuoksi. Johtaminen on monesti muiden palvelemista. Johtaessa ei voi palvella omaa egoaan, vaan pitää auttaa ja tehdä mahdolliseksi muiden töitä ja niissä onnistumista. Projektien maailmassa ei voi millään voittaa kaikissa tutkimushankkeissa: johtajan täytyy olla valmis kohtaamaan joskus erittäin karvaitakin tappioita. Toisaalta onnistuminen on sitäkin palkitsevampaa.
Johtajana on tärkeää kuunnella itseään ja muita. On hyvä miettiä, mihin projektiin haluaa käyttää aikaansa ja miksi. Samalla täytyy pystyä miettimään kokonaisuutta ja miten sitä voisi kehittää. Hyvä yliopistosektorin johtaja näkee, missä tehdään työtä mielenkiintoisten ja tärkeiden tutkimuskysymysten parissa ja on kiinnostunut siitä, kuinka voi auttaa tutkijoita eteenpäin vaativissa tieteellisissä projekteissa. Näin tutkimuksessa on mahdollista saada aikaan jotakin merkityksellistä.
Teksti: Meri Parkkinen
Tämä teksti on osa Ykalaiset esihenkilöinä ja johtajina -kokonaisuutta, joka on yksi YKAn toiminnan painopisteistä vuonna 2023. Lue lisää teemakokonaisuudesta täältä.
