Kaupunginjohtaja, HTM Eero Vainio on oppinut, että työpäivät voivat välillä venyä yli 12-tuntisiksi, mutta vain, jos siitä ei tee toistuvaa tapaa. Työssään Vainio kohtaa erilaisia ihmisiä ja työkulttuureja. Hän pitää johtajan tärkeimpänä ominaisuutena hyvää tilannetajua: toisinaan on aika antaa toisten puhua, joskus taas neuvotella napakasti.
Halusin alun perin juristiksi, joten suunnittelin opiskelevani oikeustieteellisessä. Yhteiskunnallisuus oli jollain tavalla mukana kaikessa, mitä tein, ja sitten löysinkin Tampereen yliopiston hallintotieteen opinnot. Samalla aloin ajatella, että ehkä haluaisinkin ulkoministeriksi tai kaupunginjohtajaksi.
Jo ensimmäisenä opiskeluvuonna sain töitä Nastolan kunnalta. Työskentelin kesäisin talous- ja hallintopalveluissa. Varsinkin opintojen alussa teoriat tuntuivat välillä epämääräisiltä, joten minulle oli suuri hyöty, että työssäni kohtasin opiskelemiani asioita heti käytännössä.
Kun aloitin Petäjäveden kunnanjohtajana, silloinen hallintojohtaja oli ollut talossa 37 vuotta. Hän sanoi puolivakavissaan, että hänen tehtävänsä on synnyttää uusi kunnanjohtaja ja sitten hän voi jäädä eläkkeelle. Minulle oli valtava apu siitä, että tukenani oli niin kokenut osaaja ensimmäiset yhdeksän kuukautta.
Eräs tärkeimmistä tältä hallintojohtajalta saamistani opeista oli se, että kaikki, mitä kaupungin- tai kunnanjohtaja sanoo, on kuin löisi vasaralla pöytään päätöksen merkiksi. Sanomisilla ja sanomisen tyylillä voi olla valtava painoarvo. Tämä oli minulle uusi asia: en ollut koskaan itse ajatellut johtajista niin hierarkkisesti. Olin ajatellut tekeväni työtä itselleni tutulla keskeltä johtamisen tyylillä, jossa olen muille ”ihan Eero vaan”.
Opin, että kaikki eivät näe johtajan roolia samalla tavalla kuin minä ja että ihmisillä on ylipäätään hyvin vaihtelevat odotukset siitä, mikä on sopivaa johtamista. Vaikka itse ajattelisin, että kuka vaan voi koputtaa kaupunginjohtajan oveen ja kertoa ideansa, toisille siihen on iso kynnys.
Työpäiväni vaihtelevat paljon. Työni on tiukasti aikataulutettua eli työskentelen ikään kuin kalenterin kautta. Kalenterinhallinta on tärkeää, sillä päivät sisältävät paljon hyvin nopeita siirtymiä yhdestä asiasta täysin toiseen. Välillä työpäivä kestää aamukahdeksasta iltayhdeksään. Olen oppinut, että jos tekee paljon pitkiä päiviä, on niiden jälkeen varmistettava, että kalenterissa on myös lyhyempiä työpäiviä. Ja aina aikaa syödä lounas.
Kohtaan paljon ihmisiä, sillä päiväni ovat käytännössä täynnä erilaisia kokouksia, neuvotteluita ja tapaamisia. Tässä työssä näkee vahvoja persoonia ja hyvin erilaisia työkulttuureja. Eroa on jo siinäkin, onko tapaamisessa esimerkiksi sivistyspuolen väkeä vai teknisellä puolella työskenteleviä. Hyvä tilannetaju ja kyky olla läsnä on tässä työssä tosi tärkeää.
Johtajana täytyy kyetä huomaamaan, missä roolissa milloinkin toimii ja pitääkö tilanteessa olla valmis neuvottelemaan jostakin. Ei voi olla suuna päänä silloin, kun on aika antaa muille tilaa. Toisaalta esimerkiksi seudullisten yhtiöiden neuvotteluissa, kuntajohtaja on usein kunnan ainoa edunvalvoja, jolloin kunnan näkemystä pitää osata tuoda esiin ja puolustaa tarvittaessa erittäinkin tiukasti. Ei siis saisi kadottaa herkkyyttään, mutta ei myöskään jäädä kynnysmatoksi.
Aikoinaan perustin nuorten kuntajohtajien WhatsApp-ryhmän. Meitä on siellä tällä hetkellä noin kuusikymmentä. Ryhmä oli varsinkin uran alkuvaiheessa paikka, jossa pystyi kysymään tyhmiä kysymyksiä. Siellä sai kuulla, miten toiset toimisivat jossakin itselle ajankohtaisessa tilanteessa tai miten muut valmistautuvat vaikkapa lainsäädäntöuudistuksiin.
Julkisen johtamisyhteisön hienous on siinä, että emme kilpaile keskenämme. Meillä on hirveän vähän asioita, joista ei voisi puhua.
Tällaiset verkostot ovat olleet itselleni erittäin hyödyllisiä. Myös verkostot entisiin kaupungin- tai kunnanjohtajiin ja esihenkilöihin ovat olleet tärkeitä etenkin uran alkuvaiheessa. On helpottavaa tietää, että tarvittaessa voi kilauttaa kaverille.
Kunnissa on huima määrä intressiryhmiä, kuten esimerkiksi kaupunkilaiset, yritykset ja järjestöt. Myös asioista päättävillä puolueilla on hyvin erilaisia painotuksia. Työn suola ja haaste on generoida ja fasilitoida sellaisia kompromissiesityksiä, jotka voitaisiin hyväksyä yksimielisesti. Samalla on kuitenkin jätettävä tilaa poliittiselle arvokeskustelulle.
Suuri haaste tai voimavara kuntajohtajille on myös johdettavan kuntayhteisön poliittinen kulttuuri. Se määrittää vahvasti kaupunginjohtajan työssä onnistumisen edellytyksiä; on erinomaisia kulttuureja, kehityskelpoisia kulttuureja ja sitten on jopa joitain liki mahdottomia kuntia johtaa.
Kun käytetään verovaroja, läpinäkyvyyden vaade on erityinen. Päätökset täytyy kyetä perustelemaan niin, että ne ovat jokaiselle ymmärrettäviä. Periaatteessa mitä tahansa tämän päivän tekemisiä pitää olla valmis perustelemaan maakuntalehden lööpeissä huomenna. Kuntasektorilla toimitaan kaupunkilaisia, ei itse organisaatiota varten.
Kaupunginjohtajana on todella paljon mahdollisuuksia vaikuttaa paikallisyhteisön kehitykseen, paremman organisaatiokulttuurin rakentumiseen ja siihen, että asukkaat voivat kokea osallisuutta kotikaupungissaan. Kun aloitin työt Raisiossa, kaupungissa ei ollut uimarantaa. Nyt sellainen on, ja siellä pidettiin viime kesänä festarit. Oli upeaa nähdä ihmisten iloinen hämmästys: voiko Raisiossa olla jotakin tällaista! On hienoa, kun pääsee vaikuttamaan asioihin niin, että asukkaat näkevät oman paikallisyhteisönsä kehityksen positiivisessa valossa.
Johtajana ei kuitenkaan saa olla tekemässä vain kivoja juttuja. Petäjävedellä kunnanjohtajana ollessani kaksi vuotta kestänyt kuivuus ja sen päättänyt rankkasade aiheuttivat tilanteen, jossa kunnan vedenotto piti keskeyttää. Se tarkoitti sitä, että kunnan vedenkäyttö täytyi puolittaa vuorokauden kuluessa, jotta vesi ei loppuisi kokonaan. Kriisitilanteessa oli ratkaisevaa estää paniikin syntyminen ja samalla ohjata ihmisiä muuttamaan kulutustottumuksiaan hyvin nopeasti.
Kriisitilanteet ovat johtajalle tärkeitä: silloin johtajan päätöksentekokyky ja rooli merkittävänä viestijänä korostuu. Johtajan tehtävä on tarttua asioihin silloinkin, kun kukaan muu ei haluaisi tai tilanne on epäselvä.
Kannustan tutustumaan itseensä ja miettimään, mitkä omat motivaatiot tehtävää kohtaan oikeasti ovat. Kannattaa myös perehtyä organisaation arvoihin: istuvatko ne omiin arvoihin? Jos tunnistaa itsensä uudistajaksi, ei kannata yrittää etsiä omaa polkua hyvin konservatiivisesta työpaikasta.
Omasta jaksamisesta on tärkeä huolehtia, eikä johtajan ole hyvä jäädä yksin. Kukaan ei ole täydellinen tai onnistu joka kerta. Vaikeimmista hetkistä pääsee eteenpäin, kun on valmis oppimaan uusia näkökulmia ja ympärillä on ihmisiä, jotka voivat toimia neutraaleina sparraajina.
Parhaimmillaan johtajan työ on erittäin mielekästä ja vaikuttavaa. Tässäkin tehtävässä työ ja vuodet tekijäänsä opettavat.
Teksti: Meri Parkkinen Kuva: Jukka Liukas
Tämä teksti on osa Ykalaiset esihenkilöinä ja johtajina -kokonaisuutta, joka on yksi YKAn toiminnan painopisteistä vuonna 2023. Lue lisää teemakokonaisuudesta täältä.
