Hyvän elämän edellytysten luojat – näin virkamiehet tekevät työtä paremman yhteiskunnan puolesta
Virkamiesura siintää monen korkeakoulutetun haaveissa, mutta avoimet kysymykset – kenties ennakkoluulotkin – saattavat vaivata mieltä. Mikä olisikaan parempi tapa kertoa virkamiehen työstä kuin tutustua siihen kahden kokeneen yhteiskuntatieteilijän kokemusten kautta. Haastateltavina ovat Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen ja sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Kirsi Varhila, joiden työhistoriasta paistavat läpi halu vaikuttaa ja tehdä merkityksellistä työtä. Siis asiat, joita sinäkin voit elää todeksi virkamiehen työssä.
Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry (YKA) täyttää 70 vuotta vuonna 2017. Sen kunniaksi Duunitori julkaisee seitsemän artikkelia, joissa esitellään yhteensä neljätoista yhteiskuntatieteilijää.
Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveydenhuollon ohjausosaston osastopäälliköksi viime lokakuussa nimitetty Kirsi Varhila on Turun yliopistosta valmistunut valtiotieteiden maisteri, joka keskittyi opinnoissaan erityisesti poliittiseen historiaan ja valtio-oppiin.
Yhteiskunnallisista asioista keskusteltiin kotona jo lapsena. Satakuntalaisperheessä luettiin Satakunnan Kansaa, mutta myös Satakunnan Työ, Metallityöväen Liiton Ahjo, Uusi Aika ja Suomen Kuvalehti kolahtivat postilaatikkoon. ”Yhteiskunnallinen ajattelu onkin varmasti kodin ja vanhempien perintöä”, Varhila arvioi.
Ennen virkamiesuraa Varhila toimi järjestömaailmassa, pisimpään Suomen MS-liitossa eli nykyisessä Neuroliitossa. Järjestötyö jäi kuitenkin taakse, kun Varhila palkattiin Länsi-Suomen lääninhallitukseen läänin sosiaalitarkastajaksi. Virkamieheksi siirtymistä helpotti tunne siitä, että oli antanut kaikkensa järjestötyölle.
Seuraavat askeleet olivat lääninhallituksen laatupäällikön ja hallinto-osaston osastopäällikön virat. Kun lääni lakkautettiin, Varhilalle avautui paikka aluehallintoviraston peruspalvelut, oikeusturva ja luvat – vastuualueen johtajana.
Ennen nykyistä virkaansa Varhila työskenteli sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveyspalveluosaston osastopäällikkönä. Työ keskittyi varsinkin sote-lakeihin sekä sosiaali- ja terveyshuollon palvelujärjestelmään. ”Toteutin keväällä 2017 myös ison organisaatiomuutoksen, kun hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osasto sekä sosiaali- ja terveyspalveluosasto yhdistettiin”, hän lisää.
Kirsi Varhila, mikä on urasi punainen lanka? Teen työtä sen vuoksi, että edes sillä yhdellä ihmisellä olisi pikkuisen parempi päivä elää sairauksien ja vaikeuksien keskellä.
Kelan pääjohtajana työskentelevän Elli Aaltosen halu vaikuttaa on suuri: ”Minusta oli vähällä tulla poliitikko, mutta vaikuttamisen intressi oli suurempi kuin minkään puolueen intressi.”
Myös Aaltonen kertoo innostuksen yhteiskunnallisia asioita kohtaan syttyneen jo lapsena. ”Minulla oli aivan uskomaton, yhteiskunnallisesti ajatteleva isä”, hän kiittelee ja viittaa hänen kanssaan käytyihin keskusteluihin esimerkiksi demokratiasta.
Aaltonen on kolmen yliopiston kasvatti, jonka pääaine oli yhteiskuntapolitiikka tai sosiaalipolitiikka oppilaitoksesta riippuen. Opinnot alkoivat Tampereen yliopistossa ja jatkuivat Joensuun yliopistossa lisensiaatti- ja väitöstöiden merkeissä. Dosentuuri heltisi sittemmin Kuopion yliopistosta.
Juridisessa lain tulkinnassa voi olla se detaljisuus, mutta siinäkin pitäisi kyetä näkemään, mitä laki ei kiellä enemmänkin kuin mitä se sallii. – Elli Aaltonen
Aaltosella on monipuolinen työkokemus. Hän on työskennellyt esimerkiksi sosiaalityöntekijänä, lastenvalvojana, johtajana kuntayhtymässä, sosiaali- ja terveysjohtajana sekä valtakunnallisten kansalaisjärjestöjen, kuten Vanhustyön keskusliiton, puheenjohtajana.
”Työkokemukseni lähtee ihan mudasta, jos näin voi sanoa”, Aaltonen toteaa ja kertoo sen auttavan häntä ymmärtämään päätösten ruohonjuuritason vaikutuksia.
Virkamiesuran ja järjestökokemuksen ohella Aaltonen nostaa esille kansainvälisen yhteistyön. Erityisen pitkä yhteistyösuhde hänellä on ollut Ukrainaan, mutta on hänellä vieraileva professuuri kiinalaisessa yliopistossakin. Sen lisäksi hän on luennoinut Cambridgen yliopistossa avoimesta hallinnosta.
Elli Aaltonen, mikä on urasi punainen lanka? Muutosjohtajana haen aina muutosta – uudistuksen ja muutoksen voima siis vie.
Poliittisen järjestelmän ymmärtäminen tulee sitä tärkeämmäksi, mitä läheisempää yhteistyötä virkamies tekee poliittisen päätöksentekijän kanssa. Varhila kantoi hiljattain tavaransa ministeriön neljännestä kerroksesta kuudenteen, koska hänen haluttiin istuvan lähellä ministeriä. ”Olen päivittäin tekemisissä ministerin, erityisavustajien, erilaisten eduskuntaryhmien tai parlamentaaristen seurantaryhmien kanssa”, hän kertoo.
”Ohjausprosessiin liittyvä osastomme on ihastuttavan poikkitieteellinen”, Varhila iloitsee ja mainitsee lisäksi, että koko talossa työskentelee ainakin lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, hoitajia, juristeja, maantieteilijöitä, taloustieteilijöitä ja matemaatikkoja.
Varhila haluaa houkutella osaajia yksityiseltä puolelta virkamiehiksi. ”Julkiselle puolelle on jopa etua yksityisen puolen työkokemuksesta”, hän kertoo ja viittaa yksityisen ja julkisen sektorin entistä tiiviimpään yhteistyöhön.
(Artikkeli jatkuu kuvan alapuolella.)
Kirsi Varhila on havainnut, että virkamiehenäkin saa käyttää luovuutta, mutta vähän eri tavalla kuin esimerkiksi järjestöissä. (Kuva: Vesa Laitinen)
Aaltonen aloitti kelan pääjohtajana vuoden 2017 alussa. Muutosjohtajana Aaltonen miettii jatkuvasti, mitä pitäisi parantaa seuraavaksi. ”Tänä vuonna olemme Kelassa lähteneet strategiseen muutostyöhön, varmaankin vahvempaan kuin koskaan aikaisemmin”, hän toteaa.
Soten lisäksi prioriteettilistan kärjessä ovat digitalisaatio ja asiakaspalvelun kehittäminen. ”Kelan hallinto on erinomaista ja tehokasta, mutta ehkä se ihmisen holistisuus siitä puuttuu”, Aaltonen sanoo. ”Asiakaspalveluun pitäisi saada kymmenen prosenttia ihmistä mukaan ilman, että rikkoo lakia”, hän muotoilee.
”Kela huutaa kulttuurin muutosta”, Aaltonen sanoo, mutta ymmärtää, että iso laiva ei käänny nopeasti.
Aaltonen harmittelee, että virkamiehet saavat vähemmän kiitosta kuin he ansaitsisivat. ”Ihmiset pitävät hyvää palvelua ja lopputulosta itsestään selvänä”, hän arvioi.
Johtajana Aaltonen uskoo positiivisen palautteen voimaan. ”Niskaan puhaltaminen syö rohkeutta, jota julkinen hallinto kaipaa”, hän sanoo. ”Ihmisillä on niin hyvä osaamispääoma ja koulutus, ettei heitä pidä ahtaa sellaiseen muottiin, joka ei tuo muutosta.”
Aaltosen mielestä julkishallinnossa pitäisi aina tiedostaa kaksi asiaa: laki ja koulutus. Koulutus kulkee aina hieman julkisen hallinnon toiminnan edellä. ”Kun julkinen hallinto raahaa koulutuksen rekeä tai lain rekeä – että pitäisi tehdä, mutta koulutus ei reagoi tai laki estää –, niin silloin olemme jähmeitä”, hän sanoo. ”Kansalaisreaktiotkin liittyvät usein siihen, että laki ei salli sitä, missä tilassa ympäristö ja yhteiskunta jo elävät.”
Varhilan virkamiesuran palkitsevimmat hetket ovat liittyneet henkilöstöjohtamiseen. Esimerkkinä hän mainitsee tilanteen, joissa päihdeongelmainen työntekijä on saatu käytössä olleiden toimenpiteiden avulla takaisin remmiin sataprosenttisena työntekijänä.
Myös lakihankkeiden saaminen maaliin on ollut palkitsevaa. ”Sosiaalihuoltolain kokonaisuudistus on ollut merkittävä iso kokonaisuus”, Varhila sanoo. Upea kokemus on ollut myös työryhmän vetäjän rooli vammaispalvelulain uudistamisessa, jossa olivat mukana eri vammaisetujärjestöt. ”Yhteisesti keskustellen pääsimme yksimieliseen lopputulokseen”, hän kiittelee.
Ennakkoluulojakin virkamiehen työtä kohtaan on kuitenkin tullut vastaan. ”Järjestöpuolella saatettiin ajatella, että virkamiehet ovat harmaita eminenssejä, värittömiä ja tosikkoja asiantuntijoita”, Varhila sanoo. Esimerkiksi mahdollisuus luovuuden käyttöön mietityttää monia.
”Yllätyin kuitenkin itse siitä, kuinka paljon luovuutta virkamies voi käyttää valtion lukuisissa kehittämishankkeissa lainsäädännön tulkinnan puitteissa”, Varhila toteaa ja korostaa viranomaisen itsenäistä harkintavaltaa.
Varhila painottaa yhteiskuntatieteiden opettajien merkitystä oppimisessa, mutta myös opiskelijoiden on oltava vastaanottavaisia ja motivoituneita. ”Opettajan avulla opiskelijalle voidaan synnyttää tietynlainen Liisa Ihmemaassa –olo. Sellainen, että on pakko kurkistaa, mitä kaikkea tämäkin asia on syönyt.”
Elli Aaltosta kiinnostaa se, kuinka voidaan luoda digitalisaation keinoin avoimuutta julkishallinnossa. (Kuva: Vesa Laitinen)
Mitä lähemmäksi Varhila on tullut poliittisen päätöksentekijän maailmaa, sitä enemmän on ollut hyötyä valtio-opin ja poliittisen historian koulutuksesta. ”Eli ymmärtää poliittiset ideologiat ja sen, mistä eri lähtökohdat kumpuavat. Sen, miksi poliittinen päätöksentekijä ajattelee niin kuin ajattelee”, hän erittelee.
Kummankin haastateltavan mielestä yhteiskuntatieteellinen koulutus vahvistaa kykyä hallita kokonaisuuksia. ”Virkamiestä on perinteisesti pidetty detalji-ihmisenä. Nykyinen hallinto kuitenkin huutaa poikkiministeriyden ja poikkihallinnollisuuden suuntaan”, Aaltonen väittää.
Varhila nostaa esille myös kriittisen ajattelutavan: kyvyn kyseenalaistaa oikealla tavalla yhteiskunnallisia ilmiöitä. Mitä on tämän ilmiön takana? Jos tuota kohtaa liikutetaan, mitkä ovat sen vaikutukset? Kuinka pitkällä ne vaikutukset ovat? ”Yhteiskuntatieteilijä osaa esittää oikeita kysymyksiä”, hän toteaa.
Aaltonen kannustaa virkamiehiä käymään säännöllisesti läpi kansainvälisiä tutkimuksia pysyäkseen ajan hermoilla. Viimeisin Aaltosen herätteistä oli Moscow Economic Forumin artikkeli inhimillisen pääoman ja tekoälyn kohtaamisesta. ”Sitä oli aivan hurmiollista lukea”, Aaltonen hehkuttaa.
Uuden tutkimustiedon vastapainoksi hän suosittelee historian lukemista, sillä historialla on taipumus toistaa itseään. ”Kuuntelen paljon historiallisia kuunnelmia kävellessäni. Esimerkiksi Ranskan vallankumouksesta, Britannian hovista tai Tsaarin ajan kansalaistuntemuksista”, hän sanoo.
Kokeneilta virkamiehiltä riittää myös vinkkejä tuleville yhteiskuntatieteilijöille.
”Vaikka ei ajattelisi olevansa virkamiesuralla koko loppuelämäänsä, virkamiestehtävät näyttävät varmasti hyvältä CV:ssä”, Varhila sanoo. Virkamiehenä oppii näkemään lainsäädännön merkityksen. ”Ja ymmärtää myös sen logiikan, mihin yhteiskunnan kokonaisuus perustuu”, Varhila lisää.
Aaltonen puolestaan kertoo kaipaavansa virkamiehiksi lisää rohkeita ja muutoshalukkaita nuoria. Kun isänmaa kutsuu, moni yhteiskuntatieteilijä on valmis toimimaan. Eikä ihme, sillä yhtä merkityksellistä työtä saa hakea.
Artikkelin kuvat: Vesa Laitinen
Liity yhteiskunta-alan osaajien yhteisöön!
