”Kiintopisteenä valmistuminen ja suora marssi työelämään.” Niin minä ajattelin astuessani ensimmäisen kerran yliopiston ovista sisään. Tuosta ajatusmallista on tultu pitkä matka eteenpäin. Ensimmäinen opiskeluvuoteni on vaihtunut viidenteen, ja opintojen grand finale, eli tutummin pro gradu, odottaa tekijäänsä. Viiteen vuoteen mahtuu paljon, ja ”paperit kouraan ja ulos” -asenteeni on muuttunut hyvin nopeasti avarakatseisemmaksi. Vapaus on seurausta generalismista, kirjoittaa YKA-lähettiläs Sofia Tuovinen.
Yhteiskunta-alalle suuntautuneita puhutellaan usein generalisteina, sillä emme valmistu tiettyyn ammattiin. Aihetta on käsitelty myös aikaisemmin Uralehdessä. Generalistisuuden tunnistaminen on arvokasta, sillä uskon sen tuovan mielenrauhaa, jos valmistuminen jännittää. Generalismi antaa mahdollisuuden elää tässä alati muuttuvassa maailmassa. Toisaalta generalismi mahdollistaa sinulle uusien rohkeiden avausten ja siirtojen tekemisen sekä kerta toisensa perään uusista asioista kiinnostumisen.
Generalistisuuden hienous piilee siinä, ettei se sulje pois erikoistumista tiettyjen kysymysten äärelle. Asia on pikemminkin päinvastoin: ainakin itse generalistina innostuessani uudesta asiasta uppoudun täysin aiheen vietäväksi. Asioista innostuminen on siivittänyt ainakin omaa elämääni yliopistoon astuttuani.
Lähdin verkkaasti mukaan sekä järjestöihin, opiskelijapolitiikkaan että yliopiston sisällä oleviin toimielimiin hallinnon opiskelijaedustajana. Järjestötyö on ollut aikaa vievää, ja harva tuntuu ymmärtävän, miten paljon se antaa työelämätaitoja sekä työelämän kannalta ensiarvoisen tärkeitä verkostoja. Koen järjestötoiminnan vauhdittaneen opiskeluiden aikaista työllistymistä. Aloitin oman alani työtehtävissä toisen vuoden opintojen päätteeksi. Niistä päivistä lähtien olenkin ollut työn syrjässä kiinni. Työskentelin ensimmäisessä työpaikassani CSC – Tieteen tietotekniikan keskus Oy:ssä kolmen vuoden ajan, josta siirryin suoraan harjoittelijaksi ja projektikoordinaattoriksi Lapin liitolle.
Kun katson ajassa taaksepäin, huomaan edenneeni tiedostamattani, mutta yllättävän määrätietoisesti tiettyyn suuntaan urapolullani. Kertynyt kokemus on mahdollistanut erikoistumisen yhteiskunnallisten kysymysten äärelle, erilaisten uusien työelämätaitojen kehittymisen sekä omien vahvuuksien tunnistamista. Koen, ettei oma minäpystyvyyteni olisi näin vahva, jos en olisi hypännyt järjestömaailman pyörteisiin. Työtehtäväni ovat liittyneet vahvasti edunvalvonnalliseen asiantuntijatyöhön sekä valtion että maakunnan tasolla. Asiantuntijatyössäni näkyy selvästi kolme kokonaisuutta: tutkimus ja koulutus, digitalisaatio ja tiedolla johtaminen sekä elinkeinopolitiikka. Jos näitä kokonaisuuksia tarkastelee laajemmin, voisi osaamistani kuvailla edunvalvonnalliseksi asiantuntijuudeksi TKI-politiikan osaamisalueella.
Ajatuksissani on valmistua Lapin yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi keväällä 2022. Valmistuminen pelottaa varmasti meitä monia. Olin itsekin opintojeni alussa hyvin jännittynyt siitä, millainen maailma valmistuessani on. Ehdin jo unohtaa epävarmuuden ja olla kovin toiveikas mahdollisuuksistani työmarkkinoilla. Sitten iski pandemia, joka vaikutti opintoihin, yhteiskuntarauhaan ja talouteen.
Valmistumiseen liittyy merkittävä määrä painetta jo ilman koronan aiheuttamaa epävarmuutta. Valmistumisen jälkeinen aika on varmasti usealle hiukan tuntematonta, jos ei ole siirtynyt työelämään jo ennen valmistumista.
Kerroin viime viikolla YKAn Instagramissa YKAn palvelutarjonnasta vastavalmistuneen näkökulmasta. Nostin esiin urapalvelut, koulutukset ja valmennukset sekä työttömyyteen liittyvät palvelut. Näillä kolmella kokonaisuudella pyrin tuomaan esiin palveluiden moninaisuutta. Palvelut on suunniteltu siten, että ne tarjoavat jäsenille mahdollisuuden kehittyä niin opiskellessa kuin työelämässäkin. YKA myös antaa turvaa, jos syystä tai toisesta jäät valmistumisen jälkeen työttömäksi.
Haluan rohkaista kaikkia hakeutumaan itseään kiinnostaviin paikkoihin, oli kyseessä sitten sivuaine tai järjestö, vapaaehtoistyö tai harjoittelupaikka. Generalismi on lahja, jota tulee oppia hyödyntämään. Hyödyntäminen mahdollistaa itsensä kehittämisen ja muovaamisen. Yksi tapa opetella taitoa jo opiskeluaikoina on hyödyntää YKAn jäsenilleen tarjoamia palveluita.
Teksti ja kuva: Sofia Tuovinen, YKA-lähettiläs ja yhteiskuntatieteiden kandidaatti Lapin yliopistosta
