Yhteiskuntatieteilijäpäivässä puhunut valtioneuvos Matti Vanhanen on huolissaan Suomen demokratian tilasta. Entinen pääministeri kritisoi vallan valumista pois kansanedustajilta ja paikallisilta valtuutetuilta suljettujen ovien taakse.
Vanhasen mukaan päätöksenteon hähmäisyys heikentää kansalaisten ymmärrystä siitä, missä valta on ja kuka sitä käyttää. Samalla se jättää tilaa epäluottamukselle ja salaliittoteorioille. Kaikki tämä syö demokratian legitimiteettiä.
Käynnissä on suuria rakennemuutoksia, työmarkkinat ovat riitaisat, sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuus huolettaa kansaa ja koko hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus on risteyksessä. Kysyimme Vanhaselta, mihin Suomi on menossa, ja voiko Suomi olla vielä yhteinen projekti?
“Yhteistä projektia yhteisestä Suomesta ei voi olla, elleivät kaikki tunnusta yhteisiä keskeisiä valtion tunnuspiirteitä”, Vanhanen sanoi.
Vanhasen mukaan vastakkaista liikehdintää on Suomessakin jo näkyvissä, kun poliitikot sotkeutuvat puolueettomiin oikeusprosesseihin ja tutkintaan, Ylen ja muun median vapautta kritisoidaan, eduskunnan fyysinen koskemattomuus rikotaan sekä valtuuston kokouksia perutaan ja asioita käsitellään suljettujen ovien takana.
“Historiasta ja muista maista tiedetään, että demokratian rapautuminen tapahtuu yksi toiminto kerrallaan, esimerkiksi ohjailemalla tuomioistuimia tai kaventamalla lehdistön toimintaedellytyksiä. Samansuuntaisilla keinoilla vietiin 1930-luvun Saksassa pohja ihmisten luottamukselta demokratiaan ja keskitettiin valta. Sama kehitys on menossa Venäjällä”, Vanhanen muistutti.
Lääkkeeksi valtioneuvos Vanhanen ehdotti panostuksia ihmisten sivistystasoon. Lisäksi hän korosti, että toimivan demokratian edellytys on kansalaisten ymmärrys siitä, missä valta on ja kuka sitä käyttää. Vanhanen kehotti päättäjiä kohtaamaan kansalaisia verkossa ja kasvotusten ja ehdotti, että esimerkiksi kirjastot voisivat toimia poliitikkojen ja äänestäjien tapaamispaikkoina.
“Kansalaiskeskustelu tulisi nähdä päätöksentekoa täydentävänä, ei sitä haastavana”, Vanhanen huomautti.
Vanhanen kritisoi myös vallitsevaa politiikan ehdottomuutta. Hänen mukaansa valittua politiikkaa perustellaan yhä useammin vaihtoehdottomuudella, vaikka todellisuudessa politiikassa on aina vaihtoehtoja. Samaa ehdottomuutta löytyy Vanhasen mukaan myös politiikan teosta: tavoitteiden sijaan politiikasta on tullut taistelua keinoista.
“Keinojen muuttaminen leimataan herkästi takin kääntämiseksi, vaikka juuri keinoja tulisi voida arvioida ja säätää, jos tavoitteet tätä vaativat”, hän sanoi.
