Aikuiskoulutustuki on päättymässä elokuun alusta. Sosiaali- ja terveysministeriön alainen työryhmä esitteli tänään alustavat ehdotukset aikuiskoulutustuen korvaajaksi. Ehdotuksiin kuuluu muun muassa aikuiskoulutustuen korvaaminen lainaperustaisella mallilla, jossa olisi opintolainan tavoin valtiontakaus. Työryhmä esittää myös työantajan vastuun lisäämistä, mutta kirjaukset jäävät toiveiden tasolle. Konkretiaa niissä on vähän.
Aikuiskoulutustukea on kritisoitu siitä, että sen käyttäjissä on vähemmistössä he, jotka nostavat koulutustasoaan. On vaikea nähdä, että laina kannustaisi yhtään enempää peruskoulutuksen varassa olevia ja pienituloisia kouluttautumaan. Päinvastoin. Tutkitusti sosioekonominen asema nostaa kynnystä halukkuuteen ottaa lainaa. Yhä useammalla työikäisellä on tulevaisuudessa taustallaan myös selvästi nykyistä enemmän opintolainaa toisen asteen opinnoista, elatusvelvollisuus lähipiiristä ja muita elämisen menoeriä.
Lainamallia järkevämpää olisi kehittää aikuiskoulutustuen ehtoja niin, että tuen käyttäminen työnteon ohessa helpottuisi ja tuki kohdistuisi enemmän aliedustetuille ryhmille. Järkevintä olisi rahoittaa työuran aikainen osaamisen kehittäminen jatkossakin työttömyysvakuutusmaksuilla, vaikka sitten aikuiskoulutustuesta nimenä luovuttaisiin. Toisin kuin opintotukeen tai lainana perustuvat mallit, työttömyysvakuutusmaksut eivät kuormita valtion taloutta.
Keskeinen ongelma aikuiskoulutustuen korvaavissa esityksissä on aikataulu. Aikuiskoulutustuki on päättymässä heinäkuun loppuun, kun taas työryhmän esitykset ovat alustavia ehdotuksia. Työryhmä esittää, että lainamalli sidottaisiin opintotukijärjestelmän kokonaisuudistukseen, joka on toteutumassa vuoteen 2027 mennessä. Tätä ennen ehdotukset vaativat vielä lisäselvitystä. Työikäisten osaamisen tukemiseen on tulossa merkittävä katkos, jonka päättymisestä ei ole varmaa tietoa.
Uudistusta vaivaa ajatusvinouma siitä, että yksilö on ainoa, joka hyötyy työikäisten osaamistason nostamisesta ja kehittämisestä. Ajatus on hullunkurinen, sillä on päivänselvää, että työnantajat ja yhteiskunta tarvitsevat osaavaa työvoimaa. Suomessa on ollut jo pitkään vallalla vakiintunut ajatus siitä, että vastuu jatkuvasta oppimisesta nojaa työntekijöiden, työnantajien ja yhteiskunnan kolmijaolle. Tässä on tapahtumassa iso muutos, jos aikuiskoulutustuen korvaa malli, jossa vastuu kustannuksista siirtyy näin suuresti yksilölle.
Aikuiskoulutustuki ei ole ongelmaton. Valitettavasti sen korvaajaksi esitetyt ehdotukset eivät ratkaise tuen ongelmia, mutta tarve työuran aikaiselle osaamisen kehittämiselle ei poistu. Työryhmän kausi päättyy maaliskuussa, minkä jälkeen valtioneuvosto tekee päätöksen siitä, mitä ehdotuksia lähdetään viemään eteenpäin.
