Vuosiloman tarkoituksena on antaa työntekijälle mahdollisuus toipua työn aiheuttamista rasituksista. Vuosittaista lomajaksoa koskevat määräykset ovatkin olleet työehtosopimusten perinteistä ydinaluetta ja myös aihepiiriin liittyvää lainsäädäntöä on ollut olemassa Suomessa jo yli sadan vuoden ajan. Muistin virkistykseksi: tarkasta nämä 5 asiaa lomista ja lomarahoista!
Heti alkuun on syytä korostaa, että oman työ- tai virkasuhteen lomamääräysten tarkistaminen kannattaa aina aloittaa työpaikalla sovellettavasta työ- tai virkaehtosopimuksesta. Mikäli tällaista ei ole, on syytä käydä läpi vuosilomalain määräyksiä. Työsuhteisten kannattaa yleensä varmuuden vuoksi tarkistaa myös oman työsopimuksensa sisältö.
Vuosiloma on pääsääntöisesti neljä viikkoa kesällä ja yksi viikko talvella. Lyhytkestoisissa tai juuri alkaneissa palvelussuhteissa vuosiloma on tätä lyhyempi. Tämän ohella joissain työ- tai virkaehtosopimuksissa on sovittu pidemmistä lomajaksoista.
Lomaa ansaitaan tekemällä työtä lomanmääräytymisvuoden (1.4.–31.3.) aikana. Lomaa kertyy joko 14 työssäolopäivän tai 35 työssäolotunnin ansaintasäännön perusteella. Näiden ulkopuolelle jäävillä on oikeus vuosilomaa vastaavaan vapaaseen.
14 päivän säännön piiriin kuuluvat ne, jotka sopimuksen mukaan työskentelevät kaikkina kuukausina vähintään 14 päivänä. Heille lomaa kertyy jokaiselta sellaiselta kalenterikuukaudelta, jonka ajalta heillä on vähintään 14 työpäivää tai työssäolon veroista päivää. 35 tunnin sääntö koskee niitä, jotka sopimuksen mukaan työskentelevät kuukaudessa alle 14 päivää, mutta ainakin yhtenä kuukautena vähintään 35 tuntia. Heille vuosilomaa kertyy jokaiselta sellaiselta kalenterikuukaudelta, johon sisältyy vähintään 35 työtuntia tai työssäolon veroista tuntia.
Työssäolopäivien veroisina päivinä tai tunteina pidetään laissa ja työehtosopimuksissa säädetyin rajoituksin poissaoloja, jotka johtuvat muun muassa vuosilomasta, sairaudesta vanhempainvapaasta, opintovapaasta tai lomautuksesta.
Vuosiloma pidetään arkipäivinä. Myös lauantai on arkipäivä, vaikka työntekijä ei tekisikään työtä lauantaisin. Lauantailaskennasta on kuitenkin poikettu useassa eri työ- ja virkaehtosopimuksessa. Kesäloma (24 arkipäivää) on sijoitettava lomakaudelle (2.5.–30.9.). Muu osa lomasta (talviloma) on annettava viimeistään seuraavan lomakauden alkuun mennessä. Lomakaudesta saattaa myös olla työehtosopimuskohtaisia poikkeuksia. Vuosilomasta vähintään kaksi viikkoa on pidettävä yhdenjaksoisena. Työnantaja ja työntekijä saavat muilta osin sopia loman pitämisestä lomakausien ulkopuolella ja osin myös työaikaa lyhentämällä.
Lähtökohtaisesti työntekijällä on oikeus saada säännönmukainen palkkansa myös loman ajalta. Lomapalkan laskentasäännöt vaihtelevat sen mukaan, minkälaisen palkkausjärjestelmän ja loman ansaintasäännön piirissä työntekijä on.
Palvelussuhteen päättyessä työntekijällä on oikeus saada rahallinen korvaus pitämättä olevista vuosilomapäivistä. Tämä lomakorvaus lasketaan samojen perusteiden mukaan kuin vuosilomapalkka. Vastaavalla tavalla lasketaan vapaajärjestelmän piirissä olevien lomakorvaus.
Työnantajan velvollisuus maksaa lomarahaa tai lomaltapaluurahaa perustuu työ- ja virkaehtosopimuksen määräyksiin, työsopimukseen tai vakiintuneeseen käytäntöön. Lomaraha on yleensä 50 % vuosilomapalkasta, mutta tässäkin on työehtosopimuskohtaista vaihtelua. Vuosilomalaissa ei ole lomarahan maksamiseen velvoittavaa säännöstä.
Kuulumalla ammattiliittoon olet mukana varmistamassa, että lomarahoja maksetaan suomalaisilla työmarkkinoilla myös jatkossa.
Rauhallista kesäaikaa toivottaen,
Petri Toiviainen YKAn neuvottelupäällikkö
