Tekoälyn nopea kehittyminen ja sen vaikutus työhön on usein otsikoissa. Olemme muun muassa saaneet lukea, miten tekoälyratkaisujen käyttöönotto on johtanut kahden korkean viranhaltijan irtisanomiseen Humppilan kunnassa, kuten Helsingin Sanomat syyskuussa uutisoi.
Uutinen osuu hetkeen, jolloin moni yhteiskunta-alan korkeakoulutettu arvioi uudelleen oman osaamisensa arvoa ja asiantuntijaidentiteettiään muidenkin yhteiskunnan ja työelämän murrosten takia.
Julkisen ja järjestösektorin leikkaukset, sekä tieteellistä tutkimusta ja asiantuntijuutta vähättelevä, jopa vihamielinen puhe luovat myös osaltaan kuvaa yhteiskunnasta, jossa kaikkien työtä ei enää pidetä arvokkaana. Kun samaan aikaan nuorten ja alanvaihtajien kiinnittyminen työelämään on vaikeutunut, perinteiset urapolut katoavat ja tekoälyllä korvataan työtä, moni pohtiikin, onko hänen osaamisellaan, asiantuntijuudellaan ja tavallaan ymmärtää maailmaa enää paikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa.
Erilaiset tekoälyratkaisut voivat kiistatta lisätä työn tehokkuutta ja auttaa meitä löytämään ratkaisuja erinäisiin aikamme haasteisiin. Ne vapauttavat jo nyt aikaa rutiineista, tukevat tiedon käsittelyä ja auttavat asiantuntijoita keskittymään vaativampaan analyysiin, vuorovaikutukseen ja päätöksentekoon.
Tekoäly ei kuitenkaan määrittele yhteiskunnallisia tavoitteita, tee arvovalintoja tai kanna vastuuta niiden seurauksista. Se ei ota vastuuta oikeudenmukaisuudesta, demokratiasta tai kestävyydestä. Kriittinen ajattelu, tiedon oikeellisuuden arviointi, systeeminen ymmärrys, eettinen harkinta sekä vallan, instituutioiden ja ihmisten toiminnan tarkastelu eivät ole tekoälyn aikakaudella vanhenevia taitoja.
Tekoälymurros pikemminkin nostaa yhteiskuntatieteellisen osaamisen arvoa kuin vähentää sitä.
Tätä taustaa vasten tämänhetkinen suomalainen keskustelu on ristiriitaista. Yhtäältä puhutaan vaikeista yhteiskunnallisista murroksista samalla, kun leikataan julkiselta sektorilta, tutkimuksesta, järjestöiltä ja kansalaisyhteiskunnalta – siis juuri niiltä toimijoilta, joiden tehtävänä on ymmärtää muutosten seurauksia ja rakentaa ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin.
Keskustelussa asiantuntijuudesta unohtuu helposti, että osaaminen ei ole vain tietojen ja menetelmien hallintaa. Asiantuntijaksi kasvaminen rakentaa käsitystä siitä, miten erilaiset ilmiöt liittyvät toisiinsa, miten muutoksia voidaan arvioida ja millä tavoin omalla toiminnalla voi vaikuttaa ympäröivään maailmaan. Oma maailmankuva muovautuu, ja tämä maailmankuva ohjaa sitä, mihin haluamme osaamisellamme vaikuttaa. Akateeminen osaaminen onkin luonteeltaan transformatiivista, yhteiskuntaa muuttavaa.
Ajassa, jossa tekoäly, kestävyysmurros, demokratian haasteet ja yhteiskunnan polarisaatio muuttavat yhteiskuntaa samanaikaisesti, tarvitsemme yhä kipeämmin ihmisiä, jotka ymmärtävät instituutioita ja rakenteita, ja muutosten vaikutusta niihin.
Myös käsityksemme urasta on muuttumassa. Ura ei ole vain ketju työllistymisiä, vaan merkityksellinen tapa vaikuttaa. Yhä useampi pohtii aktiivisesti ja tekee urapäätöksiä sen mukaan, minkälaisia vaikutuksia omalla työllä on yhteiskuntaan ja ympäröivään maailmaan.
Hyvä ura on yhä harvemmalle tarina henkilökohtaisesta menestyksestä; yhä useammin ura rakentuu vastaamaan kysymykseen siitä, minkälaista tulevaisuutta olemme myös muille rakentamassa. Nykyinen työelämän epävarmuus ja vähättelevä suhtautuminen asiantuntijuuteen koskettaa siksi monia. On perusteltua kokea epävarmuutta omasta osaamisesta, ammatillisesta identiteetistä ja jopa paikasta yhteiskunnassa. Arvostetaanko meillä enää sellaista osaamista, jonka tavoitteena on luoda hyvinvointia muille?
Yhteiskuntatieteellinen maailmankuva ja osaaminen eivät kuitenkaan ole mennyttä maailmaa. Niitä tarvitaan, jotta tekoäly- ja kestävyysmurrosta tai hyvinvointivaltion tulevaisuutta voidaan ohjata oikeudenmukaisesti.
Nyt leikkausten ja tehostamisen kohteena olevilla aloilla työskentelevät, ja niille parhaillaan kouluttautuvat opiskelijat, eivät siis ole tekoälyllä korvattavia katoavan maailman asiantuntijoita.
Heini Hult-Miekkavaara, VTM Kirjoittaja on YKAn urapalveluiden asiantuntija ja uravalmentaja. Hänellä on pitkä kokemus korkeastikoulutettujen urista ja työelämäkysymyksistä uraltaan akavalaisissa ammattiliitoissa, yliopistosektorilla sekä yrittäjänä.
