Vaikka YTM Heidi Kivekäs ei ole tavoitellut urallaan johtajanpestejä, hän on hakenut kiinnostavia työtehtäviä avoimin mielin. Tällä hetkellä hän työskentelee Animalian toiminnanjohtajana. Työssään Kivekäs on huomannut, että monessa mukana ollut generalisti voi onnistua johtajana – varsinkin, jos osaa kuunnella alaisiaan.
Heidi Kivekäs, olet toiminut Animalian toiminnanjohtajana vuodesta 2019. Miten urapolkusi on johtanut tähän tehtävään?
Pääsin ensimmäistä kertaa Animaliaan töihin vuonna 2017, kun hain töitä Suomesta pitkän ulkomailla olon jälkeen. Ystäväni vinkkasi, että Animalia etsii toiminnanjohtajan sijaista ja kannusti minua hakemaan tehtävää. Toiminnanjohtajaksi hakeminen tuntui silloin todella isolta uraloikalta, mutta arvojeni takia tärkeältä. Animaliassa työskennellään sellaisen muutoksen eteen, mitä haluan olla mukana edistämässä.
Oli matalampi kynnys hakea sijaisuutta kuin vakituista toiminnanjohtajan paikkaa. Sijaisuus päättyi vuonna 2018, kun vakituinen toiminnanjohtaja palasi tehtävään. Hänet valittiin kuitenkin jo vuoden päästä eduskuntaan, ja minusta tuli valintaprosessin myötä vakituinen toiminnanjohtaja.
Minulla oli ennen tätä tehtävää noin parikymmentä vuotta historiaa keskenään hyvin erilaisista töistä. Olen työskennellyt esimerkiksi kulttuuriviennin parissa sekä kirjallisuuden kääntämistä edistävissä EU-hankkeissa. Vuonna 2009 aloitin työt YK:n apulaisasiantuntijana ja päädyin sitä kautta työskentelemään useammaksi vuodeksi Unescolle.
Urani on edennyt osittain puhtaiden sattumien kautta. Sen vuoksi tuntuukin välillä hassulta edes puhua selkeästä urapolusta. Erilaiset elämäntilanteet ovat pakottaneet hakemaan niitä töitä, joita on ollut sillä hetkellä tarjolla. Olen ollut aina hyvin laajasti kiinnostunut erilaisista asioista, joten minulla on ollut avoin mieli sen suhteen, millaisiin työtehtäviin haen.
Millaista esihenkilö- ja johtotehtäviin siirtyminen on ollut?
Ennen kuin aloitin tässä tehtävässä, jännitin esihenkilövastuuta. En ole aiemmin ollut montaa kertaa virallisesti esihenkilön roolissa. Pysähdyin miettimään, minkälaisia kokemuksia minulla on esihenkilöistä. Pohdin hyviä ja huonoja esimerkkejä urani varrelta ja mietin, miten haluaisin itse toimia tehtävässä. Minulle oli heti selvää, etten halua mikromanageroida. Haluan kuunnella toisia ja luotan työkavereitteni osaamiseen.
Olen kokenut myös paljon riittämättömyyden tunteita johtajana. Vastalääke näille tunteille on sen muistaminen, että alaiseni ovat oman asiansa asiantuntijoita. Minun ei tarvitse osata kertoa heille, miten he tekevät työnsä. Sen sijaan minun täytyy osata kuunnella heitä ja mahdollistaa heille heidän työnsä tekeminen. Roolini on näyttää suuntaa, johon olemme menossa. Annan tilaa ajatusten pallottelulle. Se tuntuu helpolta, sillä työyhteisömme on horisontaalinen.
Kun hain Animalialle toiminnanjohtajaksi, en ensisijaisesti tavoitellut johtajan asemaa, vaan motivaationani oli päästä tekemään työtä Animalian ajaman yhteiskunnallisen muutoksen edistämiseksi yhdessä muiden kanssa.
Olet työskennellyt vuosia ulkomailla. Onko se tuonut mukanaan kokemusta, josta on ollut hyötyä johtajana?
Olen saanut tavata ja työskennellä monenlaisten ihmisten kanssa sekä nähnyt persoonallisuus- ja kulttuurieroja, ihmisiä erilaisista taustoista. Se on opettanut ymmärtämään ja näkemään, miten monenlaisia tarpeita työntekijöillä voi olla.
Kansainvälinen työkokemus on tuonut myös perspektiiviä työelämään ja sen käytäntöihin. Osaan arvostaa suomalaista järjestelmää, joka on monessa asiassa työntekijän puolella. Meillä Animaliassa työntekijöitä koskevia päätöksiä tehdään työntekijöiden hyvinvointi edellä. Se tuntuu erityisen tärkeältä, sillä työ voi olla henkisesti hyvin kuormittavaa, kun joudumme olemaan tekemisissä eläinten kärsimyksen kanssa.
Miltä tyypillinen työpäiväsi näyttää?
Teen työpäiväni tavallisesti kello yhdeksän ja viiden välillä. Kansalaisjärjestössä työskennellessä on kuitenkin toisinaan varauduttava tekemään töitä myös ilta-aikaan, koska esimerkiksi hallituksen kokoukset järjestetään iltaisin. Meillä tehdään paljon töitä etänä, mikä on jäänyt käytännöksi korona-ajalta. Olen noin kahtena päivänä viikosta toimistolla ja muuten teen töitä kotoa käsin.
Hybridityölle tyypillisesti avaan ensimmäisenä aamulla sähköpostin ja Teamsin. Animalia tekee myös kansainvälistä yhteistyötä, joten yön aikana on saattanut tulla paljonkin viestejä. Minulla ei tavallisesti ole tapaamisia ennen kello kymmentä, sillä olemme sopineet työkavereiden kanssa, ettemme järjestä palavereita aamuisin. Kaikki eivät aloita päiväänsä yhtä aikaisin: toiset haluavat tehdä töitä pidempään illalla.
Tyypillisesti minulla on päivän aikana paljon palavereja ja tapaamisia: sisäisiä palavereita porukalla tai kahden kesken alaisten kanssa, työryhmäkokouksia ja esimerkiksi neuvottelukuntien kokouksia ja tapaamisia päättäjien kanssa. Kalenterissa pitää olla varaa myös ajankohtaisille asioille, kuten tiedotteiden työstämiselle tai mediapyyntöihin vastaamiselle.
Olet opiskellut Jyväskylän yliopistossa valtio-oppia, Eurooppa-opintoja ja naistutkimusta. Miten yhteiskunta-alan koulutus on tukenut sinua johtotehtävissä?
En usko, että koulutukseni keskeinen johtotehtävissä. Opinnot ovat kuitenkin antaneet ymmärryksen yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, mikä on tässä työssä keskeistä. On hyödyllistä, kun on selvä käsitys vallan rakenteista sekä ymmärrys esimerkiksi siitä, miten sanat rakentavat todellisuutta.
Olen valmistunut vuonna 2002, joten opiskeluajat tuntuvat jo kaukaisilta. Olettaisin, että moni asia opinnoissa on muuttunut, sillä silloin opiskelu oli hyvin teoriakeskeistä ja itseopiskelua painotettiin paljon. Nyt näkisin, että esimerkiksi ryhmätyöskentelystä jo opintojen aikana olisi ollut varmasti hyötyä työelämässä.
Mitkä ovat vahvuutesi johtajana?
Olen aina ajatellut, että minulla ei ole vahvasti jotakin tiettyä erityisosaamista, vaan laajasti hyvin erilaista kokemusta. Se on joskus vaikeuttanut asiantuntijarooleihin hakeutumista. Sen sijaan johtamisessa, esihenkilötyössä ja hallinnollisissa tehtävissä on paljon sellaista, mikä sopii hyvin tällaiselle generalistille.
Yksi vahvuuksistani on se, että ymmärrän oman tietämykseni rajat ja uskallan luottaa asiantuntijoihin. Minulla ei ole tarvetta käskyttää, vaan pystyn aina kysymään neuvoa työkavereiltani. Päätöksenteossa saan heiltä monipuolista näkemystä, mikä on suureksi avuksi. Koska minulla on työkokemusta monenlaisista tehtävistä ja työpaikoista, hahmotan sen että kaikki työtehtävät ovat lopputuloksen kannalta tärkeitä.
Miten kehität johtamisosaamistasi?
Ensimmäisenä koronasyksynä, heti sen jälkeen, kun minut valittiin tähän vakinaiseen tehtävään, hakeuduin tekemään johtamisen erikoisammattitutkintoa. Oli tärkeää, että opinnoissa pääsi keskustelemaan vertaisten kanssa. Sain sieltä tuttavia, joiden kanssa olen yhteyksissä edelleen. Yhden kanssaopiskelijan kanssa tapaamme epäsäännöllisen säännöllisesti vapaamuotoisen vertaismentoroinnin merkeissä.
Mitä sanoisit jollekulle, joka harkitsee esihenkilö- tai johtotehtäviin siirtymistä?
Kannustan aina rohkeasti kokeilemaan uusia asioita! Esihenkilönä tai johtajana ei tarvitse osata kaikkea tai olla virheetön. Kun tämän myöntää itselleen, voi näyttää hyvää esimerkkiä myös toisille: kenenkään ei tarvitse olla erehtymätön tai täydellinen.
Teksti: Meri Parkkinen Kuva: Lukasz Kobus (© Euroopan Unioni)
Heidi Kivekkään haastattelu on osa Ykalaiset esihenkilöinä ja johtajina -teemavuotta. Tutustu teemaan liittyviin kirjoituksiin, koulutuksiin ja muihin sisältöihin!
