Johtajuuden etikkaan kohdistuu yhä kirkkaampi valokeila. Ympäristöarvojen, vähemmistöjen oikeuksien tai vaikkapa teknologioiden yhteiskunnallisten vaikutusten kaltaisia teemoja ei voi enää ohittaa olankohautuksella – ainakaan, jos mielii säilyttää asiakkaansa ja yhteistyökumppaninsa. Harmi vain, että eettisten kysymysten pohdinta on vasta harvojen johtajien työpöydällä. Juuri nyt on otollinen hetki paikata tätä puutetta, kirjoittaa eetikko Anna Seppänen.
Organisaatiokehittämisessä puhutaan usein eettisestä johtajuudesta. Sanapari saattaa ohjata ajatuksia kuitenkin väärään suuntaan, koska eettisyys näyttäytyy siinä kapeasti vain johtajan ominaisuutena. Ei kuitenkaan riitä, että johtaja pyrkii ilmentämään hyveitä omassa toiminnassaan. Johtajalla on erityistä valtaa vaikuttaa työn rakenteisiin ja kulttuuriin. Siksi johtajalla on myös erityinen vastuu muokata rakenteita ja kulttuuria niin, että ne luovat edellytyksiä kaikkien organisaation jäsenten eettiselle toiminnalle.
Tällaisesta moniulotteisesta tavasta tarkastella etiikkaa organisaatioissa on vielä puuttunut hyviä lähestymistapoja. Siksi olemme CoHumansissa soveltaneet alkujaan Puolustusvoimissa käytettyä eettisen toimintakyvyn käsitettä (Puumala 2020) muihinkin organisaatioihin (Seppänen & Heliste 2022). Sanana toimintakyky alleviivaa sitä, mikä etiikassa on tärkeää. Etiikka organisaatioissa on hyvään eettiseen harkintaan perustuvaa arkista toimintaa yhdessä muiden kanssa. Teoreettinen paremmin tietäminen ei ole etiikan syvin olemus (Ricœur 1990).
Eettisen toimintakyvyn syntymiseen ei riitä pelkästään johtajan eettinen osaaminen. Vaaditaan yksilöiden ja tiimien eettistä toimijuutta. Pitää ymmärtää, että myös minä olen vastuussa. Monissa organisaatioissa eettistä toimijuutta kuitenkin tukahdutetaan tehokkaasti esimerkiksi pitämällä yllä puhetapaa, jossa eettinen keskustelu leimataan prosesseja hidastavaksi tarpeettomaksi saivarteluksi. Tällaisten eettisten toimintakyvyn esteiden purkaminen on erityisesti johtajuusrooleissa toimivien vastuulla.
Eettinen johtaminen juuri eettisen toimintakyvyn johtamisena sopii erityisen hyvin tämän hetken organisaatioihin ja tämän ajan toimintaympäristöihin. On nurinkurista, että 2020-luvun organisaatioissa kannustetaan itseohjautuvuuteen, mutta vastuullisuuden ja etiikan kysymysten ajatellaan kuuluvan vain johdolle tai yritysvastuutiimille. Mitä enemmän työssä on itsenäisiä päätöksiä, sitä enemmän on myös eettisesti merkityksellisiä itsenäisiä päätöksiä. Nyt vain harvassa itsenäistä työotetta painottavassa organisaatiossa johto on herännyt moraaliseen velvollisuuteensa tarjota eettiseen puntarointiin koulutusta ja tukea henkilöstölle.
Mitä enemmän työssä on itsenäisiä päätöksiä, sitä enemmän työssä on myös eettisesti merkityksellisiä itsenäisiä päätöksiä.
Vaikka joku vielä mieltäisi oikean ja väärän pohdinnat eritoten liike-elämässä pehmeinä kysymyksinä, niiden painoarvo kasvaa pian kovien ohjausmekanismien vauhdittamana. EU:n kestävyysraportointidirektiivi velvoittaa suurimpia yrityksiä raportoimaan vastuullisuusriskeistä laajasti vuodesta 2024 alkaen. Muutaman vuoden sisällä voimaan tuleva yritysvastuudirektiivi velvoittaa huolellisuuteen kestävyysteemoissa. Eurooppalainen eetos on, että pelkän reagoinnin sijaan on panostettava tulevaisuuteen suuntaavaan vastuullisuusajatteluun ja otettava sidosryhmät, kuten työntekijät, arviointiin mukaan. Eettisesti toimintakykyinen organisaatio on siis jo valmiina vaatimuksiin, jotka yritysten on pian pakko huomioida – rangaistuksen uhalla.
Isojen yhteiskunnallisten kaarien lisäksi etiikka on tärkeää arjen hyvän työelämän kannalta. Siirtyminen hybridityöhön on esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun etiikan käsitteistö ei ole mukana johtamisessa. Monessa työyhteisössä työn tekemisen murrosta on johdettu tavalla, joka on omiaan herättämään epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. On kenties epäselvää, miten hybridityön käytäntöihin on päädytty, millaisia arvoja prosessissa on korostettu ja kenen käsitys hyvästä työelämästä on arvokkain. Työyhteisöjen yhteenkuuluvuuden kokemus rapautuu, mutta sen lisäksi kyseessä on myös potentiaalinen työhyvinvointiongelma. Johdettavien epäoikeudenmukaisuuden kokemus on nimittäin tutkimuksessa yhdistetty esimerkiksi lisääntyneisiin sydänsairauksiin ja uniongelmiin sekä heikentyneeseen kognitiiviseen kyvykkyyteen (Elovainio & Virtanen 2018).
Miten sitten ryhtyä eettisen toimintakyvyn johtajaksi? Tässä muutamia askeleita inspiraatioksi.
Selvitä oikeat kysymykset. Aivan ensiksi kannattaa oikeiden vastauksien sijaan selvittää oikeat kysymykset. Kun esimerkiksi tekoälyn nopea tulo työelämään on luonut painetta eettiseen puntarointiin, organisaatiot ovat kiiruhtaneet luomaan erilaisia eettisiä ohjeistoja. Ohjeistot saattavat jäädä kuolleiksi kirjaimiksi, jos ne ovat hyvin etäällä arjesta. Selvitä siis ensin, mitkä oikeasti ovat työyhteisön tunnistamia eettisiä kysymyksiä. Entä mitkä kysymykset pitäisi tunnistaa, mutta ne jäävät tunnistamatta? Kysymyksenasettelussa on hyvä pitää mielessä, että etiikka ei ole vain riskien tunnistamista ja pahan torjuntaa. Myös yhteisen hyvän edistäminen on eettinen kysymys.
Luo katse oman organisaatiosi osaamiseen. Toinen askel eettisen toimintakyvyn johtamisessa on oman ja työyhteisön osaamisen ja asenteiden tuumaileminen. Monissa organisaatioissa on tarjolla mahdollisuuksia kehittää osaamista esimerkiksi uusista ohjelmistoista. Miksi tarjolla ei ole mahdollisuuksia kehittää osaamista vaikkapa työn eettisessä arvioinnissa? Voisiko johtoryhmä käyttää edes pienen hetken pohtiakseen, millainen ihmiskäsitys heitä ohjaa?
Varmista rakenteiden toimivuus. Kolmantena katseen voi kiinnittää rakenteisiin. Ovatko olemassa olevat rakenteet sellaisia, että ne tukevat eettistä toimijuutta? Ei vaadi kohtuuttomia resursseja varata projektipalavereihin aikaa eettisen linjan muodostamiselle, jos projektiin liittyy erityisen herkkiä eettisiä kysymyksiä. Joskus tarvitaan uusiakin rakenteita. Tällainen on CoHumansin yhdessä teknologiayritys Goforen kanssa kehittämä Goforen Ethics Desk. Se on help desk kinkkisimpiin eettisiin pohdintoihin.
Osallista monialaisesti. Neljänneksi kannattaa koota eettisiin puntarointeihin mahdollisimman monialainen porukka. Kestävyyskriisien maailmassa eettiset linjaukset eivät ole helppoja: mitä tehdä, jos vaikka ilmastonmuutoksen torjuminen ja elonkirjon säilyttäminen ovat vastakkain? Kumpi on tärkeämpää? Entäpä puhdas energia ja ihmisoikeudet? Hyvään eettiseen keskusteluun tarvitaan monenlaista asiantuntemusta. Yhteiskuntaosaajilla on paljon annettavaa. Etiikassa kun ei pohjimmiltaan ole kyse siitä, mikä on laillista, mikä kaikki tulee kieltää tai mitä moraalifilosofista käsitehimmeliä pitää soveltaa. Etiikan päämäärä on varmistaa, että mahdollisimman moni voi elää hyvää elämää yhdessä muiden kanssa, oikeudenmukaisten instituutioiden turvaamana, planeetan kantokyvyn rajoissa.
Anna Seppänen
Anna Seppänen TT, eetikko, toimitusjohtaja – CoHumans oy
Viitteet:
Elovainio, M. & Virtanen, M. (2018). Oikeudenmukainen johtaminen työpaikalla. Teoksessa M. Häyry, J. Ahola-Launonen & T. Takala (toim.), Oikeudenmukaisuuden ongelma (183–196(. Helsinki: Gaudeamus.
Hiekkataipale, Minna-Maaria (2018). Between a Rock and a Hard Place: Middle Managers’ Ethical Decision Making and Behaviour in the Organizational Context. Jyväskylä Studies in Business and Economics 186. Jyväskylän yliopisto.
Puumala, L.M. (2020). Kaveria ei jätetä – eettinen toimintakyky ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta. Tiede Ja Ase, 78.
Seppänen, Anna & Heliste, Anni (2022). Eettisen digitalisaation kyvykkyyksiä rakentamassa. Kehittämishankkeen loppuraportti. https://www.tsr.fi/hankkeet-ja-tutkimustieto/eettisen-toimintakyvyn-kehittaminen/
Ricœur, Paul (1990). Soi-même comme un autre. Paris: Seuil.
Ilmoittaudu mukaan Eettisen toimintakyvyn johtaminen -koulutukseen, joka järjestetään torstaina 5.10.2023 klo 14–16, Zoomissa. Kouluttajana TT, eetikko Anna Seppänen. YKA järjestää koulutuksen yhteistyössä ammattiliitto Loimun kanssa. Ykalainen, ilmoittaudu mukaan 2.10. mennessä!
