Yle uutisoi eilen, että toimeentulotukipäätöksistä kannellaan nyt enemmän eduskunnan oikeusasiamiehelle kuin aikaisempina vuosina. Kanteluiden taustalla on yhä Kelan tekemät virheet etuuskäsittelyssä. Tämä johtuu kasvaneesta työkuormasta, kun toimeentulotukea hakee yhä useampi. Kiire altistaa virheille.
Toimeentulotuen saajien määrä on kääntynyt tänä vuonna selvään nousuun sen jälkeen, kun hallituksen leikkaukset asumistukeen ja työttömyysturvaan astuivat voimaan viime keväänä. Kaiken kaikkiaan sosiaaliturvaan kohdistuu liki kahden miljardin euron säästöpaketti, josta osa on vielä toteuttamatta.
Samalla Kelalle on asetettu 45 miljoonan euron säästövelvoite, mikä viraston kohdalla kohdistuu isosti henkilöstöön: määräaikaisia työsuhteita vähennetään ja vakinaisten lähtiessä tehtäviä yhdistetään ja lakkautetaan. Kela viesti jo viime keväänä tällä olevan vaikutuksia palveluihin – ja nyt vaikutukset nähdään.
Toisin sanoen resursseja leikataan samanaikaisesti, kun toisaalla työkuormaa kasvatetaan.
Tilanne on monella tapaa epäreilu: etuuskäsittelijöiden työkuorma kasvaa, mikä altistaa riskeille ja negatiivisille vaikutuksille työhyvinvoinnissa. Kelan asiakkaille päätösten venyminen ja virheet ovat erityisen raskaita, sillä esimerkiksi toimeentulotukea saa vain silloin, kun elämisen perusedellytyksiin kuten ruokaan ei ole varaa. Virheet työllistävät myös sosiaalityöntekijöitä, jotka auttavat asiakkaitaan. Samanaikaisesti sosiaalihuollon palveluiden määrä kasvaa.
Kaikessa karmeudessaan Kelan tilanne on hyvä osoitus siitä, millaisia kerrannaisvaikutuksia hallituksen säästöpäätöksillä on. Kun säästöjä tehdään osissa sieltä täältä, kokonaiskuva hämärtyy ja ennakoimattomia menoja syntyy.
Kelan säästöt ovat vain osa valtionhallinnon tuottavuusohjelmaa, jota on mainostettu turhan hallinnon kitkijänä. Todellisuudessa säästöt näyttävät kohdistuvan mitä isommassa määrin henkilöstöön, joka on jo valmiiksi kuormittunutta, sillä juurikaan turhaa löysää valtionhallinnossa ei ole leikattavaksi – toisin kuin usein luullaan.
Tilanne ei ole kestävä, jos virastojen tehtäviä, jotka ovat lakisääteisiä, ei muuteta tai jopa kasvatetaan säätämällä muualta. Pelissä ei ole vain viranomaisten jaksaminen tai kansalaisten oikeudet, vaan myös luottamus hallintoon.
