Yhteiskuntapolitiikasta valmistunut Fanni Moilanen suoritti opintonsa Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa. Opintojen myötä heräsi toive tutkijan urasta. Nyt Moilanen työskentelee tutkijana Työterveyslaitoksella ja rohkaisee kaikkia muitakin tavoittelemaan oman näköistä uraa ja elämää. Tutustu Fannin uratarinaan!
Yhteiskuntapolitiikka viehättää minua, sillä se pyrkii ratkaisemaan käytännön ongelmia tieteen keinoin. Olin jo pitkään ollut kiinnostunut politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista, joten kun päätin hakea yliopistoon, oli hakukohde selkeä. Pääsin sisään Jyväskylän yliopistoon toisella hakukerralla. Vaikka olenkin nyt tutkija ja tohtoriopiskelija, ei yliopistoon pääseminen ollut minullekaan ihan läpihuutojuttu.
Kandidaattiopintoni Jyväskylässä sujuivat aktiivisen opiskelijaelämän ja todellisen fuksihuuman parissa. Muutettuani minulle täysin uuteen kaupunkiin yliopistosta ja ainejärjestöstä tuli nopeasti tärkeää osa arkea. Olin aktiivinen ainejärjestötoimija ja opiskelukavereista muodostui hyvä porukka. Jyväskylässä opiskeleminen oli mahtavan leppoisaa aikaa. Sain oikeasti keskittyä opiskelijaelämään, vaikka kävin kirjakaupassa osa-aikatöissä.
Kun olin saanut kandivaiheen valmiiksi Jyväskylässä, jatkoin yhteiskuntapolitiikan maisteriopintoihin Helsingin yliopistoon. Vaihdoin kaupunkia ja yliopistoa monestakin syystä. Halusin isompiin ympyröihin, mutta koin myös, että Helsingissä saisin paremmin oman alani työkokemusta jo opiskeluaikana. Halusin saada jalkaa työelämän oven väliin.
Työelämän kannalta ehkä tärkein oppimiskokemukseni opintojen aikana oli gradun kirjoittaminen. Opin sen myötä paljon sellaista, mitä hyödynnän nyt työssäni tutkijana. Yleisesti koen opintojen avulla omaksuneeni analyyttisen ja teoreettisen ajattelutavan. Myös sisäisestä motivaatiosta ja pitkäjänteisyydestä on ollut etua. Lisäksi kvantitatiivisten menetelmien hallitseminen on ollut avuksi työelämässä.
Opiskelussa parasta oli uusien ystävien ja hauskojen illanviettojen lisäksi se, että sain opiskella lähes mitä vain, mitä itse halusin. Opiskelijana monipuolinen tieto kumuloituu lähes huomaamatta, pääsee käsiksi tuoreeseen tutkimustietoon ja saa uusia näkökulmia maailmaan. Kun menee työelämään, on käytössä uniikki tiedon yhdistelmä. Se on mahtavaa ja arvokasta.
On fakta, että suurin osa yhteiskuntatieteilijöistä ei työllisty tutkimuksen pariin. Siksi yliopistojen olisi tärkeää panostaa siihen, että sekä yhteiskuntatieteilijät itse sekä kaikki muutkin ymmärtäisivät, miten mahtavia asiantuntijoita olemme. Valmistuvilla opiskelijoilla on ainutlaatuinen paketti tietoa, mutta kaipaisimme apua siihen, miten tuomme asiantuntijuuttamme esiin.
Minulle ei ole aina ollut selvää, että haluan tutkijan uralle. Ajatus kypsyi oikeastaan vasta maisteriopintojen aikana. Olin aiemmin kiinnostunut yhteisten asioiden hoitamisesta, kuten ministeriössä tai virastossa työskentelemisestä. Innostuin tutkijuudesta, kun pääsin kokeilemaan tutkimuksen tekemistä harjoittelussani Suomen ympäristökeskuksessa tutkimushankkeessa, josta tein myös graduni. Halusin kuitenkin myös nähdä, millaista valtiolla työskenteleminen olisi. Tiesin, että jos en kokeilisi myös sitä työelämän puolta, jäisi asia mietityttämään myöhemmin.
Tein opintojeni aikana useamman harjoittelun. Viimeisen harjoitteluni tein työ- ja elinkeinoministeriön ja Tilastokeskuksen jaettuna harjoittelijana. Pesti oli tietääkseni ensimmäinen laatuaan. Työskentelin Tilastokeskuksella yritysten innovaatiokyselyn ja TEMissä innovaatiopolitiikan parissa. En olisi nuorempana osannut kuvitella, että joskus työskentelisin innovaatioiden parissa – pelkkä sana itsessään oli mielestäni hirveää pöhinää. Maisteriopintojen aikana kuitenkin kiinnostuin kestävistä innovaatioista ja siitä, millainen rooli teknologialla voisi olla ilmastonmuutoksen torjumisessa. Innostuin innovaatioista ja pääsin jatkamaan töitä TEMissä harjoitteluni jälkeen suunnittelijana.
Maisteriksi valmistumisen jälkeen totesin, että tutkimus on sitä, mitä haluan todella tehdä. Nykyisessä työssäni Työterveyslaitoksen tutkijana pääsen tekemään luovaa työtä. Työskentelen sisäisesti rahoitetussa hankkeessa, jossa tutkimme ilmastonmuutoksen vaikutuksia työelämään. Työstän suomalaisille palkansaajille suunnattua kyselyä, jonka avulla koetamme selvittää, miten ilmastonmuutos vaikuttaa suomalaiseen työelämään ja mitä palkansaajat siitä ajattelevat. Luen, hankin tietoa, kehitän mittareita ja kyselyä, sekä kirjoitan ensimmäistä artikkelia väitöskirjaani.
Haluaisin rohkaista kaikkia uraansa pohtivia tekemään rohkeita siirtoja. Aina voi kouluttautua lisää, hankkia uuden tutkinnon tai vaihtaa työpaikkaa. Jokaisella on vain yksi elämä, joten siitä kannattaa tehdä itsensä näköinen. Varoitan myös vanhempia sukupolvia siitä, että jos me nuoret emme ole työpaikoilla tyytyväisiä, saatamme vaihtaa maisemaa. Kun korona voitetaan, on Eurooppa ja koko maailma taas avoinna. Puhumme sujuvasti eri kieliä, olemme fiksuja ja koulutettuja. Onkin siis tärkeää pitää huolta siitä, että kaikki työntekijät pääsevät halutessaan toteuttamaan itseään ja omia ideoitaan työelämässä.
Kuva: Mikko Hakola Teksti: Laura Piiroinen
