Yliopistoihin kohdistuvien leikkausten sijaan tarvitaan koko yliopistoyhteisön vahvistamista ja avointa johtamista.
Viime vuodet ovat koetelleet yliopistoyhteisöjä. Etäopetus ja -työ ovat lyhyitä poikkeuksia lukuun ottamatta jatkuneet yliopistoissa pian kaksi vuotta. Tuona aikana yhä useampi yliopistossa työskentelevä on kuormittunut työssään. Samanaikaisesti yliopistoille on osoitettu uusia tehtäviä ja tavoitteita ilman merkittäviä uusia lisäresursseja.
Lisäresurssien sijaan yliopistot ovat joutuneet puolustamaan kiivaasti nykyisen tutkimusrahoituksen säilyttämistä. Useampi yliopisto on viime vuosina ajautunut yhteistoimintaneuvotteluihin, jotka ovat pahimmillaan päätyneet toimitilojen ja henkilökunnan vähentämiseen. Kaikki tämä tilanteessa, jossa tähän ei todellakaan olisi varaa.
Yliopistoille on asetettu useita tavoitteita TKI-rahoituksen, kansainvälistymisen, nuorten koulutusasteen ja jatkuvan oppimisen saralla. Tärkeisiin tavoitteisiin ei päästä ilman riittäviä resursseja ja vakautta: yliopistojen perusrahoitukseen tulee saada pitkäjänteisyyttä ja yliopistoille työrauhaa.
Kehittämistyö voi kukoistaa vain hyvään hallintoon, aitoon osallistamiseen ja toisia kunnioittavaan toimintaa pohjautuvasta kulttuurissa. Henkilökunnan asema, yhteisön hyvinvointi tai tutkimustyön vaikuttavuus eivät saa olla kiinni valitusta hallintomallista. Työyhteisön luottamus ja sitä edistävä johtaminen ovat entistä tärkeämpiä ajassa, jossa yhä useampi yliopistoyhteisön jäsen kohtaa työssään häirintää ja vihapuhetta. Tutkimusta arvotetaan tiedeyhteisön ulkopuolelta tulevilla kriteereillä ja tutkimustietoa väheksytään. Sivistyksen itseisarvo ja yliopistojen autonomia joutuu yhä useammin sivuutetuksi.
Tässä ajassa yhteiskuntatieteellisellä osaamisella on tarvetta yhteiskunnan ymmärtäjänä, selittäjänä ja kehittäjinä. Yhteiskunta-alan osaajia tarvitaan tuomaan eri alojen osaamista yhteen ja tukemaan yhteisöjä. Alan antama laaja-alainen, analyyttinen, ongelmaratkaisutaitoinen ja ajankohtaiseen tutkimukseen kytkeytyvä osaaminen on ytimessä, kun etsimme ratkaisuja työelämän murroksen ja ilmastonmuutoksen kaltaisiin ilmiöihin.
Yliopistojen ja yhteiskunta-alan vahvuuksien kukoistus ei onnistu puutteellisin resurssein tai ilman hyvinvoivaa ja osaavaa yliopistoyhteisöä. Henkilökunnan kuormittumiseen tulee puuttua työaikasuunnittelulla ja työajan realistisella mitoittamisella. Leikkausten sijaan tarvitaan koko yliopistoyhteisön vahvistamista ja avointa johtamista. Nämä luovat pohjan, jonka päälle yliopistot ansaitsevat ja tarvitsevat työrauhan, vakaan ja tasokkaan perusrahoituksen, ja täten mahdollisuuden vastata tulevaisuuden haasteisiin omista lähtökohdista käsin.
Ainomaija Rajoo YKAn erityisasiantuntija @AMRajoo
