Julkisuudessa on esitetty huolestuttavia merkkejä etenkin alle 35-vuotiaiden mielenterveysongelmien lisääntymisestä. Viime vuonna toteutetun korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen tulokset osoittavat, että opiskelijoilla todetut masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt ovat yleistyneet erityisesti naisilla. Mielenterveysperustaisten sairaspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkehakemusten kasvu viittaa siihen, että moni nuori aikuinen kohtaa vakavia psyykkisiä haasteita samalla, kun ottaa työuralla ensimmäisiä askeliaan.
YLE kertoi marraskuussa, että Kela maksoi vuonna 2023 yli 1,7 miljardin euron edestä etuuksia mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden sekä neurokehityksellisten oireyhtymien perusteella. Jutun mukaan kustannukset ovat kasvaneet yli 700 miljoonaa euroa vuodesta 2010 eli kustannukset ovat lähes tuplaantuneet vajaassa 15 vuodessa.
Sekä naisten että miesten joukossa useimmin mielenterveysperusteista sairauspäivärahaa saavat 25–34-vuotiaat, vaikka luvut ovat korkeita myös muiden ikäryhmien joukossa. Tuohon ikäryhmään kohdistuu monenlaisia paineita: uran ensiaskeleiden ottaminen, työmarkkina-aseman vakiinnuttaminen sekä perheen perustamisen kysymykset ovat monelle ajankohtaisia. Paineita lisäävät myös monet yhteiskunnalliset kuormitustekijät, kuten viime vuosien kriisit, työmarkkinoiden epävarmuus ja kasvavat kustannukset.
Vaikka mielenterveysperustaiset sairaspoissaolot korostuvat naisilla, on tärkeää huomioida myös miesten kokemat mielenterveyden haasteet. Naiset hakeutuvat miehiä useammin tuen piiriin, mutta miehet alikäyttävät hoitavia palveluita. Tämä herättää huolta siitä, miten miesten mielenterveyden haasteet kehittyvät, kun he eivät hae riittävästi apua haasteisiin ja mihin kaikkeen heidän oireilunsa johtaa? Miesten mielenterveys vaatiikin aiempaa enemmän yhteiskunnallista keskustelua.
Tutkimustulokset kertovat, että mielenterveyden haasteisiin on puututtava aiempaa tehokkaammin, jotta ongelmat eivät jatka paisumistaan. Haasteiden näkyminen useissa ikäryhmissä korostaa, että palvelut on oltava kunnossa kaikkien ikäryhmien osalta, mikä alleviivaa kehitystarpeita esimerkiksi tulevana keväänä toteutettavan lasten ja nuorten terapiatakuun suhteen. Jo syntyneiden haasteiden korjaaminen ei itsessään riitä ongelman taklaamiseen, joten tarvitaan ongelmien ehkäisemistä ennalta ja niiden taustatekijöihin puuttumista. Ehkäisevien palveluiden lisäksi nuorten aikuisten mielenterveyden edistämiseen on kiinnitettävä huomiota niin opinnoissa kuin työpaikallakin.
Työn tekeminen tuottaa hyvinvointia ja sillä on lukuisia mielenterveyttä tukevia vaikutuksia. Se luo taloudellista turvaa ja mahdollisuuksia, tuo arkeen rutiineja ja rytmiä sekä tarjoaa yhteisön ja ihmissuhteita. Työ antaa mahdollisuuksia toteuttaa itseään, tuo onnistumisen kokemuksia ja mahdollisuuksia kehittyä. Lisäksi se vahvistaa tunnetta osallisuudesta ympäröivään yhteisöön ja yhteiskuntaan.
Miksi kuitenkin työssä uuvutaan? Ovatko työpaikkamme riittävän mielenterveysystävällisiä ja huomioidaanko niissä työn psykososiaalinen kuormitus riittävän hyvin? Työhyvinvointi edellyttää oikeanlaista johtamista ja tervettä työkulttuuria. Työn aiheuttaman kuormituksen tulisi olla kohtuullista ja työn tekeminen itsessään mielekästä sekä työstä pitää pystyä palautumaan. Ongelmia aiheuttavat usein myös tuen puute ja jatkuva informaatiotulva. Psykososiaaliseen kuormituksen tunnistaminen ja sen lievittäminen ovatkin keskeisiä työpaikoilla tapahtuvia mielenterveyttä edistäviä keinoja. Työnantajien kannattaa kiinnittää huomiota työpaikan käytäntöihin ja siihen, miten työurien alkupäässä olevia työntekijöitä tuetaan. Hyvällä johtamisella voidaan merkittävästi vaikuttaa siihen, että uran alussa olevien työhyvinvointi säilyy hyvänä ja vahvistuu.
Katse täytyy kohdistaa myös aikaan ennen työuraa. Jos valmistuva opiskelija on jo valmiiksi uupunut, hänen voimavaransa luoda verkostoja, etsiä töitä ja siirtyä menestyksekkäästi työelämään ovat melko rajalliset. Korkeakouluissa on hyvä olla tahoja, jotka tukevat opiskelijoiden hyvinvointia osana opintoja. Korkeakoulujen ohella myös järjestösektorilla ja julkisilla palveluilla on tärkeä roolinsa opiskelijoiden hyvinvoinnin ja mielenterveyden tukemisessa — ja sitä kautta heidän tulevan työkykynsä vahvistamisessa.
Myös me Nyyti ry:ssä vastaamme tähän haasteeseen tarjoamalla tukea esimerkiksi tukikeskustelujen ja vertaistukiryhmien, opintoihin ja opiskeluyhteisöön kiinnittymistä vahvistavan vertaismentoroinnin sekä opintojen loppusuoralla oleville suunnatun suunnan löytämistä tukevan NyytiCoaching-ohjelman avulla.
Mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy hyödyttää paitsi niistä kärsiviä ihmisiä, myös työnantajia ja yhteiskuntaa. Ennaltaehkäisy kuitenkin edellyttää opiskelu- ja työelämän käytäntöjen kehittämisen lisäksi panostuksia julkisten palveluiden ja kolmannen sektorin muodostamaan palvelukokonaisuuteen.
Paavo Antikainen Kirjoittaja työskentelee opiskelijoiden mielenterveyttä edistävässä Nyyti ry:ssä