YKAn 75-vuotisen taipaleen kunniaksi ykalaiset pohtivat omaa yhteiskunta-alan ammattilaisuuttaan. Lue sarjan ensimmäinen teksti täällä.
Ykalaisen Stella Qin-Steckerin innostus politiikkaa ja yhteiskunnallista vaikuttamista kohtaan vei ensin yliopistoon ja sitten työelämään asiantuntijatehtäviin. Yhteiskunta-alan koulutus on antanut laajat valmiudet työelämään niin tätä päivää kuin tulevaisuuttakin varten.
Innostuin politiikasta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta 14-vuotiaana ja pian sen jälkeen tiesin, että haluaisin tulevaisuudessa hakea Helsingin yliopiston valtiotieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan. Unelmani toteutui lukion jälkeen ja valmistuin maisteriksi keväällä 2017 pääaineenani yhteiskuntapolitiikka. Ensimmäisen oman alan työni sain valtiotieteiden kandidaatiksi valmistumisen aikoihin keväällä 2015 ja työskentelin sen jälkeen useita vuosia työeläkealalla eri työnantajilla ja -tehtävissä. Tällä hetkellä työskentelen julkisen sektorin teknologiakonsulttina ja esihenkilönä Accenturella.
Valtiotieteilijän identiteetti on aina tuntunut itselleni merkitykselliseltä, mutta erityisesti silloin, kun työyhteisössä ei ole ollut muita valtio- tai yhteiskuntatieteilijöitä. Olen usein työskennellyt ihmisten kanssa, joilla on kaupallinen tai teknistieteellinen tausta. Olen toki oppinut valtavasti kollegoiltani, joiden lähestymistapa asioihin on saattanut olla itselleni alkuun aivan vieras, mutta auennut yhteistyön edetessä ja rikastuttanut samalla myös omaa ajatteluani. Toisaalta olen kaivannut myös omieni pariin keskustelemaan tuntikausiksi maailman parantamisesta, mihin eivät lähtökohtaisesti kuulu matemaattislähtöinen ongelmanratkaisu tai vaikkapa myyntitavoitteiden pohdiskelu.
Työpaikat, toimialat ja nimikkeet voivat vaihtua, mutta yhteiskunta- ja valtiotieteilijän identiteetti pysyy.
Työnantajien ja tittelien vaihtuessa olen käynyt vierailemassa kahdessa muussa ammattiliitossa, mutta vuosi sitten päätin palata YKAn jäseneksi, joka pitkällisten pohdintojeni jälkeen tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta kaltaiselleni yhteiskunta-alan entusiastille. Seuraan myös mielelläni, mitä alalla yleisesti ottaen tapahtuu ja millaisille urapoluille muut yhteiskunta- ja valtiotieteilijät ovat päätyneet. Ajattelen niin, että työpaikat, toimialat ja nimikkeet voivat vaihtua, mutta yhteiskunta- ja valtiotieteilijän identiteetti pysyy.
Välillä tuntuu haastavalta ja monimutkaiseltakin avata muille omaa koulutusta ja sen merkitystä työelämässä, mutta ei suinkaan siksi, että en kokisi koulutuksestani olevan hyötyä. Päinvastoin – tutkintoni antaa niin laajat ja monipuoliset valmiudet työelämään ja elämään yleensäkin, että sitä on usein vaikea konkretisoida ja pilkkoa käytännön tasolle. Toisaalta on selvää, että generalistina joutuu enemmän itse pohtimaan sitä, mitkä ovat omat kiinnostuksen kohteet ja vahvuudet ja miten niitä voisi parhaiten hyödyntää työelämässä.
Merkittävimmältä oma työ on tuntunut silloin, kun olen kokenut pystyväni vaikuttamaan yhteiskuntaan ja sen järjestelmiin siten, että vaikutus ulottuu myös yksittäisten ihmisten elämään. Työeläkejärjestelmän toimeenpano ja kehittäminen on siitä yksi erinomainen esimerkki.
Myöskään tulevaisuutta ajatellessani en voi kylliksi alleviivata alamme merkitystä. Yhteiskunta-alan ammattilaisilla on paitsi merkittävä rooli suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisessä ja kehittämisessä, myös kansainvälisten konfliktien ja globaalien kriisien ratkaisemisessa. Itse ajattelen, että taidoista tärkeimmät ovat kyky hahmottaa laajoja kokonaisuuksia ja tarkastella asioita kriittisesti. Nämä muodostavat hedelmällisen perustan luovalle ongelmanratkaisulle.
Lisäksi uskon, että työelämässä menestymisen kannalta uteliaisuus uusia teknologioita ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia kohtaan on tänä päivänä olennaista myös monille yhteiskunta-alan ammattilaisille. Itse haluaisin seuraavaksi oppia lisää ihmislähtöisestä johtamisesta ja sosiaalialan asiakastyöstä.
Paluuni myötä toivon, että tapaamme monien uusien ja vanhojen tuttujen kanssa YKAn tulevissa tapahtumissa – teidän seurassanne tunnen olevani jälleen kotona.
Stella Qin-Stecker, VTM
Kirjoittaja on Itä-Helsingistä kotoisin oleva kalliolaistunut valtiotieteilijä ja konsultti, jonka intohimoja ovat eriarvoisuuden torjuminen, uusien kielten opiskelu ja monimuotoisuuden edistäminen työelämässä. Vapaa-ajallaan hän nauttii muun muassa kulttuuritapahtumista, liikkumisesta ja vapaaehtoistyön tekemisestä.
Artikkelikuvassa käytetty valokuva: Iida Salenius / Illusia Photography
