Häirintä ja syrjintä ovat yleisiä ilmiöitä työelämässä, vaikka lainsäädäntö kieltää ne. Esimerkiksi joka viides korkeakoulutettu nainen on kohdannut häirintää työelämässä. Häirintä voi ilmetä esimerkiksi väheksyvänä puheena tai seksuaalisena häirintänä.
Syrjintä voi tapahtua työpaikoilla – tai se voi estää työllistymisen. Tilastoista tiedetään, että maahanmuuttajanaisen on merkittävästi vaikeampaa löytää työpaikka kuin ns. kantasuomalaisen. Syrjintää kohtaavat myös muun muassa vammaiset, transihmiset ja seksuaalivähemmistöt. Lisäksi nuoriin ja ikääntyviin kohdistuu ikäsyrjintää.
Nykyinen lainsäädäntö edellyttää, että vähintään 30 henkeä työllistävät organisaatiot laativat tasa-arvosuunnitelman. Tämä jättää suurimman osan työpaikoista tasa-arvosuunnittelun ulkopuolelle. YKAn tavoitteena on, että ensi hallituskaudella raja lasketaan 30 hengestä 20 henkeen. Tämän lisäksi hallitusohjelmassa on taattava riittävät resurssit tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien valvontaan. Samassa yhteydessä on vakavasti punnittava mahdollisuutta uhkasakon asettamiseen, jos työpaikka jättää noudattamatta tasa-arvosuunnittelun toimenpiteitä.
Mikäänhän ei kuitenkaan estä jokaista työpaikkaa huolehtimasta asiaa kuntoon oma-aloitteisesti. Voimme tuudittautua säännösten ohjaavuuteen tai käydä oikeasti keskustelua siitä, onko jokainen työpaikka turvallinen työntekijöilleen ja oikeudenmukainen rekrytoinneissaan. Lainsäädännön on toki ohjattava toimijntaa tiukasti, mutta isoin vika ei ole pykälissä vaan asenteissa ja kulttuurissa.
Rakenteiden muuttaminen lähtee käytössä olevien termien ja nimikkeiden päivittämisestä, omien asenteiden tarkastelusta sekä rekrytoinnin reiluudesta. Jokaisen organisaation pitää käydä keskustelua palkoistaan.
Yksi keskeinen ryhdistäytymisen paikka on perhevapaiden mahdollistaminen niin järjestelmätasolla kuin arkisin teoin. Jos perheissä uskalletaan ja ymmärretään tehdä normista poikkeavia ratkaisuja perhevapaan jakamisessa, eli että ei-synnyttävät vanhemmat jäävät kotiin tasaisemmassa suhteessa synnyttävään vanhempaan, ei työnantajan pitäisi omilla käytännöillään jarruttaa tätä tarpeellista ja väistämätöntä kehitystä.
Valta rakenteiden muuttamiseen on niillä, joilla on etuoikeuksia suhteessa muihin. Organisaatioissa näitä henkilöitä ovat tietenkin johtajat. Itsekin johtajana ymmärrän, että tekemistä ja tasapainoiltavaa on paljon, mutta on yksiselitteisesti johdon vastuulla, että työpaikoilla ei syrjitä ketään yksilöä tai mitään ihmisryhmää. Ilman jokaisen työpaikan systemaattisia toimia syrjintä ei poistu Suomesta.
Maria Teikari Strategiajohtaja
YKAn tavoitteena on, että ensi hallituskaudella vahvistetaan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta työelämässä. Lue lisää YKAn vaalitavoitteista täällä.
