Hedelmöityshoitojen aiheuttamat poissaolot ja niiden palkallisuus ovat osa laajempaa tasa-arvokeskustelua työelämässä. Parhaillaan käynnissä olevissa työ– ja virkaehtosopimusneuvotteluissa voidaan rakentaa työelämää, joka tukee perheellistymishaaveiden toteutumista.
Työehtosopimuksien perhevapaita koskevien määräysten taustalla voidaan sanoa olevan normatiivinen olettama ydinperheestä, jonka mielletään koostuvan samassa taloudessa asuvista isästä, äidistä ja heidän biologisesta lapsestaan tai lapsistaan. Todellisuudessa tästä normista poikkeaminen on kuitenkin varsin tavallista, ja tilastollisesti ainakin 30 % suomalaisperheistä on niin sanottuja monimuotoisia perheitä. Monimuotoiset perheet voivat esimerkiksi olla adoptioperheitä, sijaisperheitä, yhden vanhemman perheitä, uusperheitä, monikkoperheitä, sateenkaariperheitä, tahatonta lapsettomuutta tai lapsen kuoleman kohdanneita perheitä.
Vuonna 2022 toteutettu perhevapaita koskeva lainsäädäntöuudistus toi työehtosopimuksiin muutoksia ja parannuksia monelta osin monimuotoisten perheiden huomioiseksi. Edelleen työehtosopimuksissa on silti kehitettävää erilaisten, normista poikkeavien perhetilanteiden tunnistamisessa. Onkin tärkeää, että käynnissä olevalla työehtosopimusten neuvottelukierroksella tunnistetaan sekä yksityisellä että julkisella sektorilla perhevapaiden käytön parantamista ja kehittämistä koskevia asioita ja asetetaan näihin liittyviä neuvottelutavoitteita.
Suurin osa työehtosopimusten perhevapaita koskevista kirjauksista lähtee siitä olettamasta, ettei raskauden käynnistymiseen ole liittynyt haasteita. Yhä useampi suomalainen perhe kokee kuitenkin tahatonta lapsettomuutta ja tarvitsee lääketieteellistä apua raskauden käynnistämiseksi. Tutkimusten mukaan lähes 6 % suomalaisista lapsista saa nykyisin alkunsa hedelmöityshoidoilla. Synnyttäjien keski-iän nouseminen nostaa edelleen hoitojen tarvetta.
Hedelmöityshoitoihin liittyvien lääkärikäyntien mahdollistamista palkallisella työajalla tai hoitoihin liittyvien sairauslomien palkallisuutta ei suurimmassa osassa työehtosopimuksia tunnisteta lainkaan. Sen sijaan työehtosopimukset yleensä mahdollistavat synnytystä edeltävissä lääketieteellisissä tutkimuksissa käymisen työajalla ilman palkan menetyksiä.
Lapsettomuushoitojen läpikäyminen on useimmiten raskas prosessi niin henkisesti kuin fyysisestikin. Hoidot ovat usein tarkasti ajoitettuja ja voivat olla työelämän aikataulujen kanssa hankalasti yhteensovitettavissa. Tämä ymmärrettävästi lisää entisestään työntekijän kuormitusta jo valmiiksi hankalassa tilanteessa. Lapsettomuushoidot ovat hyvin sensitiivinen aihe, josta työntekijä ei välttämättä halua kertoa edes aivan lähipiirilleen, saati työnantajalleen. Tämä johtaa siihen, ettei työntekijä halua kertoa työnantajalleen poissaolojen todellista tarvetta ja joutuu käyttämään hoitoihin omaa aikaansa ja tekemään muita hankalia järjestelyjä henkilökohtaisessa elämässään. Työntekijä saattaa jopa jättää hakematta itseään kiinnostavia työpaikkoja tai haastavampia työtehtäviä käynnissä olevien tai tulevien hoitojen vuoksi, sillä hän elää jatkuvassa epävarmuudessa raskauden alkamisen suhteen. Tilanne työpaikalla voi pahimmillaan johtaa siihen, että työntekijän työtehtäviä siirretään toisille työntekijöille ja hänen urakehityksensä katkeaa.
Lapsettomuus ja hedelmöityshoidot ovat asioita, joita niitä kokemattoman voi olla vaikea ymmärtää ja tilannetta läpikäyvän asemaan voi olla vaikea samaistua. Työyhteisöjen välillä on paljon eroavaisuuksia asiaan suhtautumisessa, eivätkä kaikki työnantajat välttämättä osaa edes suhtautua lapsettomuushoitojen aiheuttamiin poissaoloihin tai ymmärrä hoitojen kuormittavuutta työntekijän näkökulmasta. On siten ensiarvioisen tärkeää, että lapsettomuushoidot huomioidaan nimenomaisesti työehtosopimuksien kirjauksissa, sillä tämä hälventää työnantajien epätietoisuutta siitä, kuinka lapsettomuushoitoihin pitäisi suhtautua. Työehtosopimustasolla tulisikin tunnistaa hedelmöityshoidoista aiheutuva tarve olla poissa työstä ja mahdollistaa hoidoissa käyminen ilman palkanmenetyksiä. Sopimusmääräyksiin tulisi selkeästi kirjata auki hedelmöityshoitokäyntien olevan palkallista työaikaa. Samoin myös työntekijän oikeus hedelmöityshoidoista aiheutuvaan palkalliseen sairauslomaan tulee kirjata työehtosopimuksiin.
Hedelmöityshoitojen aiheuttamat poissaolot ja niiden palkallisuus ovat osa laajempaa tasa-arvokeskustelua työelämässä. Naisten, jotka usein ovat hoidollisen vastuun pääasiallisia kantajia, tulisi voida käydä läpi hedelmöityshoitoja ilman pelkoa taloudellisista menetyksistä tai uran esteistä. Työelämässä tulisi pyrkiä luomaan sellainen toimintaympäristö, jossa perhesuunnittelu ja henkilökohtaiset elämäntilanteet eivät aiheuta syrjintää tai muita työntekijälle epäedullisia tilanteita. Palkallisten poissaolojen tarjoaminen työehtosopimusten määräysten kautta olisi selvä askel kohti tätä tavoitetta. Tämä antaisi myös signaalin siitä, että perhesuunnittelua tuetaan ja lapsettomuushoidot ovat hyväksyttävä asia ja hyvä syy olla tilapäisesti poissa työstä. Työehtosopimukset ovat oikea väline puuttua tehokkaasti perhevapaisiin liittyviin ongelmakohtiin, lisätä työelämän joustoa ja sukupuolten välistä tasa-arvoa.
Heidi Tupamäki Kirjoittaja on YKAn lakineuvonnassa työskentelevä juristi, OTM ja VTK
Ykalaisia neuvotteluissa edustavat akavalaiset neuvottelujärjestöt YTN ja JUKO. Yksi keskeisimpiä työ- ja virkaehtosopimusneuvotteluiden tavoitteita ovat palkankorotukset, mutta neuvotteluissa on useita muitakin työntekijöiden, virkamiesten ja viranhaltijoiden työehtojen parantamiseen liittyviä tavoitteita.
Lue lisää YTN:n tavoitteista
Lue lisää JUKOn sivuilta
