Siirry pääsisältöön

Vuosiloma

Vuosilomalakia sovelletaan pääsääntöisesti kaikkeen työ- ja virkasuhteessa tehtävään työhön. Poikkeuksen muodostaa kuitenkin työ, joka on työnantajan toiminnan luonteen vuoksi vuosittain keskeytyneenä ja jossa työntekijöillä on työ- tai virkaehtosopimuksen perusteella oikeus vähintään vuosilomalaissa säädettyä vuosilomaa vastaavaan palkalliseen vapaaseen. Tällä sivulla ei käsitellä lomarahaa, lomaltapaluurahaa ja säästövapaata, eikä kotityöntekijöiden ja työnantajan perheenjäsenten oikeutta vapaaseen ja lomakorvaukseen.

 

Peruskäsitteet

Ansaitsemisperiaate on vuosilomalain kantava ajatus. Lähtökohtana siis on, että työntekijä ansaitsee tietyn lomaedun jokaiselta kalenterikuukaudelta.

Lomavuosi on se kalenterivuosi, jonka aikana kysymyksessä oleva loma pidetään.

Lomanmääräytymisvuosi alkaa 1. huhtikuuta ja päättyy 31. maaliskuuta. Lomanmääräytymisvuosi on se ajanjakso, jonka aikana tietylle lomavuodelle kuuluvat lomat ansaitaan.

Täysi lomanmääräytymiskuukausi on sellainen lomanmääräytymisvuoden kalenterikuukausi, jonka aikana työntekijällä on vähintään 14 työssäolopäivää tai työssäolopäivän veroista päivää. Työssäolopäiviksi hyväksytään kaikki työpäivät riippumatta niiden pituudesta. Mikäli työntekijä on työsopimuksen mukaisesti työssä niin harvoina päivinä, ettei hänelle tästä syystä kerry ainoatakaan neljätoista päivää sisältävää lomanmääräytymiskuukautta tai tästä syystä vain osa kalenterikuukausista sisältää neljätoista päivää, katsotaan täydeksi lomamääräytymiskuukaudeksi sellainen kalenterikuukausi, jonka aikana työntekijälle on kertynyt vähintään 35 työtuntia tai työssäolon veroista tuntia. Työntekijän loma määräytyy siis lähtökohtaisesti vain jommankumman säännön mukaan.

Työssäolon veroinen aika on lueteltu vuosilomalaissa. Tätä aikaa pidetään työssäolona laskettaessa täysien lomanmääräytymiskuukausien määrää. Työssäolon veroisena aikana pidetään mm. seuraavia poissaoloja:

  • oma vuosiloma
  • muiden työntekijöiden vuosilomien johdosta aiheutunut poissaolo
  • erityisäitiysvapaa, tilapäinen hoitovapaa ja poissaolo pakottavasta perhesyystä
  • yhtä synnytyskertaa tai adoptiota kohden yhteensä enintään 156 äitiys- ja vanhempainvapaapäivää tai vastaavasti 156 isyys- ja vanhempainvapaapäivää
  • sairaus tai tapaturma, kuitenkin enintään 75 työpäivää lomamääräytymisvuoden
  • aikana tai jos työkyvyttömyys jatkuu yhdenjaksoisena lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen, enintään 75 työpäivää tätä sairautta tai tapaturmaa kohden
  • lääkinnällinen kuntoutus, kuitenkin enintään 75 työpäivää lomanmääräytymisvuodessa tai jos kuntoutus jatkuu yhdenjaksoisena lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen, enintään 75 työpäivää tätä kuntoutusjaksoa kohden
  • sairauden leviämisen estämiseksi annettu viranomaisen määräys
  • työnantajan suostumuksella työn edellyttämään koulutukseen osallistuminen
  • lomautus, kuitenkin enintään 30 työpäivää kerrallaan
  • lomauttamista vastaava työviikkojen lyhentäminen, kuitenkin enintään kuusi kuukautta kerrallaan
  • opintovapaa, kuitenkin enintään 30 työpäivää lomanmääräytymisvuoden aikana
  • kertausharjoitukset
  • julkinen luottamustehtävä
  • muu syy, mikäli työnantaja on lain mukaan ollut velvollinen maksamaan työntekijälle
  • poissaolosta huolimatta tällaiselta päivältä palkan

35 tunnin ansaintasäännön piirissä olevan työntekijän osalta yllä mainittu 156 päivän aika on 182 kalenteripäivää, 75 päivän aika on 105 kalenteripäivää ja 30 päivän aika on 42 kalenteripäivää.

Lomakausi alkaa 2. toukokuuta ja päättyy 30. syyskuuta. Vuosiloma pidetään pääsääntöisesti lomakauden aikana.

Lomapalkka on loman ajalta maksettava palkka.

Lomakorvaus on lomapalkan sijasta maksettava korvaus, joka maksetaan niiden ansaittujen vuosilomapäivien osalta, joita ei voida pitää varsinaisena lomana.

 

Loman pituus

Vuosiloman pituus määräytyy täysien lomanmääräytymiskuukausien mukaan. Lähtökohtaisesti jokaiselta täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta ansaitaan lomaa kaksi arkipäivää. Tällöin yhden lomanmääräytymisvuoden aikana voi siis kertyä enintään 24 päivää lomaa. Jos työntekijän työsuhde kuitenkin on keskeytyksettä jatkunut vähintään vuoden ajan lomanmääräytymisvuoden loppuun eli 31. maaliskuuta mennessä, on hän ansainnut lomaa 2,5 arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Siten esimerkiksi työntekijä, jonka työsuhde on alkanut 25.3.2019, ansaitsee vuosilomaa 30 päivää lomanmääräytymisvuodelta 1.4.2019 – 31.3.2020, koska hänen työsuhteensa on kestänyt 31.3.2020 mennessä yhden vuoden. Tällöin 24 lomapäivää ylittävä osuus on talvilomaa. Loman pituutta laskettaessa päivän osa pyöristetään täyteen lomapäivään.

Ansaitut vuosilomapäivät eivät ole työpäiviä vaan arkipäiviä. Tämän vuoksi ansaittuja vuosilomapäiviä kuluu pääsääntöisesti kuusi, jos lomaa pidetään viikko. Vuosilomapäivien laskusääntö on kaikille työntekijöille sama riippumatta siitä, mitkä viikonpäivät tosiasiassa ovat henkilön työpäiviä.

Arkipäivillä vuosilomalaissa tarkoitetaan muita viikonpäiviä kuin sunnuntaita, kirkollisia juhlapäiviä, itsenäisyyspäivää, jouluaattoa, juhannusaattoa, pääsiäislauantaita ja vapunpäivää. Jos tällainen muuksi kuin arkipäiväksi katsottava päivä sisältyy vuosilomaan, ei sitä varten tarvitse käyttää ansaittua vuosilomapäivää. Vuosilomalaissa ei ole määräyksiä siitä, että lomaan tulisi sisältyä jokin tietty minimimäärä lauantaipäiviä. Usein työnantajat kuitenkin hyväksyvät työntekijöiden lomatoiveet vain sillä edellytyksellä, että vuosilomapäivistä vähintään joka kuudes päivä on lauantai.

Ne työntekijät, jotka eivät kuulu 14 päivän eivätkä 35 tunnin ansaintasäännön piiriin, eivät ansaitse vuosilomaa. Heillä on kuitenkin niin halutessaan oikeus saada vapaata kaksi arkipäivää kultakin kalenterikuukaudelta, jonka aikana he ovat olleet työsuhteessa. Tällaisen vapaan ajalta heille maksetaan lomakorvaus.

 

Loman antaminen

Työntekijän kesäloma annetaan lomakautena työnantajan määräämänä ajankohtana. Mikäli lomaa on ansaittu yli 24 päivää, annetaan tämä osuus talvilomana työnantajan määräämänä ajankohtana 1.10.–30.4. välisenä aikana. Kesäloma voidaan ainoastaan työntekijän suostumuksella antaa lomakauden ulkopuolella. Tällöin loma on kuitenkin annettava saman kalenterivuoden aikana tai seuraavana vuonna ennen seuraavan lomakauden alkua. Myös talviloma voidaan työntekijän suostumuksella antaa yllämainitusta poiketen muulloinkin sen kalenterivuoden kuluessa, jonka aikana lomaan oikeuttava lomanmääräytymisvuosi päättyy. Lisäksi työnantaja ja työntekijä voivat sopia, että 12 arkipäivää ylittävä loman osa pidetään vuoden kuluessa lomakauden päättymisestä. Tämä 12 arkipäivän ylittävä loman osa voidaan siis siirtää pidettäväksi seuraavana kesänä.

Työnantaja voi yksipuolisesti määrätä vuosiloman ajankohdan lomakauden puitteissa. Työnantajan on kuitenkin ensin varattava tilaisuus työntekijälle tai tämän edustajalle esittää mielipiteensä loman ajankohdasta. Työnantajan on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon työntekijöiden esitykset ja noudatettava tasapuolisuutta lomien sijoittamisessa. Työnantajaa eivät kuitenkaan työntekijän toivomukset millään lailla sido. Lisäksi työnantajalla on velvollisuus selvittää työntekijöille tai heidän edustajilleen vuosiloman antamisessa työpaikalla noudatettavat yleiset periaatteet.

Pääsääntöisesti sekä kesä- että talviloma tulee antaa yhdenjaksoisina. Työntekijän suostumuksella tai silloin, kun töiden käynnissäpito sitä edellyttää, työnantajalla on kuitenkin oikeus antaa erikseen yhdessä tai useammassa erässä se osa kesälomasta, joka ylittää 12 arkipäivää. Talviloma voidaan jakaa vain työntekijän suostumuksella.

Työnantaja ei saa ilman työntekijän suostumusta määrätä kolmen päivän pituista tai sitä lyhyempää loman osaa siten, että lomapäivä sattuisi työntekijän vapaapäiväksi. Ilman työntekijän suostumusta työnantaja ei myöskään saa määrätä lomaa alkamaan työntekijän vapaapäivänä, mikäli tämä johtaa työntekijän lomapäivien lukumäärän vähenemiseen.

Työnantajan on ilmoitettava työntekijälle vuosiloman ajankohta, mikäli mahdollista kuukautta ja kuitenkin viimeistään kaksi viikkoa ennen loman alkamista. Kun ilmoitus kerran on annettu, se sitoo työnantajaa. Käytännössä työnantajan ilmoittamisvelvollisuus yleensä täyttyy, kun työnantaja asettaa hyväksymänsä lomalistat nähtäväksi. Tästä hetkestä lähtien loman ajankohta katsotaan sitovasti määrätyksi.

 

Sairauden vaikutus vuosilomaan

Jos työntekijä on sairauden, tapaturman tai synnytyksen vuoksi työkyvytön vuosilomansa tai se osan alkaessa, on loma hänen pyynnöstään siirrettävä myöhäisempään ajankohtaan. Työntekijällä on vastaava oikeus loman siirtämiseen, mikäli työntekijä ennen loman alkamista tietää joutuvansa lomansa aikana sairaanhoitoon.

Jos sairaudesta, tapaturmasta tai synnytyksestä johtuva työkyvyttömyys alkaa vuosiloman tai sen osan aikana, työntekijällä on oikeus pyynnöstään saada siirretyksi vuosilomaan sisältyvät kuusi lomapäivää ylittävät työkyvyttömyyspäivät. Edellä tarkoitetut omavastuupäivät eivät saa vähentää työntekijän oikeutta neljän viikon vuosilomaan.

Oikeutta loman siirtämiseen ei kuitenkaan ole silloin, kun työntekijä on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Työntekijän on viivytyksettä pyydettävä työnantajalta loman siirtämistä. Työntekijän on myös työnantajan pyynnöstä esitettävä luotettava selvitys työkyvyttömyydestään.

Mikäli lomaa joudutaan siirtämään työntekijän työkyvyttömyyden takia, siirretty kesäloma on annettava lomakaudella ja talviloma ennen seuraavan lomakauden alkua. Jos loman antaminen tällä tavalla ei ole mahdollista, loma on annettava lomakautta seuraavan kalenterivuoden lomakauden aikana, viimeistään kuitenkin kyseisen kalenterivuoden päättymiseen mennessä. Jos loman antaminen ei työkyvyttömyyden jatkumisen vuoksi ole edellä tarkoitetuin tavoinkaan mahdollista, saamatta jäänyt loma korvataan lomakorvauksella. Työnantajan on ilmoitettava siirretyn loman ajankohta kahta viikkoa tai, jos tämä ei ole mahdollista, viimeistään viikkoa ennen loman alkamista.

 

Täydentävät lisävapaapäivät

Työntekijällä on oikeus vuosilomaa täydentäviin lisävapaapäiviin, jos hänen täydeltä lomanmääräytymisvuodelta ansaitsemansa vuosiloma alittaa 24 päivää sairaudesta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuvan poissaolon vuoksi. Oikeutta lisävapaapäiviin ei kuitenkaan ole enää sen jälkeen, kun poissaolo on yhdenjaksoisesti jatkunut yli 12 kuukautta. Poissaolon yhdenjaksoisuuden katkaisevat poissaolojaksojen väliin sijoittuvat työssäolopäivät tai -tunnit, jotka oikeuttavat täyteen lomanmääräytymiskuukauteen.

Työntekijällä on oikeus saada lisävapaapäiviltä säännönmukaista tai keskimääräistä palkkaansa vastaava korvaus. Tämä korvaus ei ole vuosilomapalkkaa, eikä siitä lähtökohtaisesti makseta työehtosopimuksen mukaista lomarahaa tai lomaltapaluurahaa.

 

Lomapalkka

Työntekijän lomapalkka on pääsääntöisesti samansuuruinen kuin se palkka, jonka hän saisi työssä ollessaan. Myös palkkaan kuuluvat työntekijän luontoisedut on vuosiloman aikana annettava vähentämättöminä. Ne luontoisedut, jotka eivät ole työntekijän käytettävissä vuosiloman aikana, työnantajan tulee korvata rahalla.

Lomapalkan suuruus määräytyy siis yleensä sen palkan mukaan, joka työntekijällä on loman alkaessa. Lomapalkka on pääsääntöisesti maksettava ennen loman alkamista ja työnantajan on esitettävä laskelma palkan suuruudesta ja laskemisperusteista. Jos loma annetaan osissa, on työnantajan ennen kunkin lomajakson alkua maksettava tätä vastaava palkan osuus. Enintään kuuden päivän pituiselta lomajaksolta lomapalkka saadaan kuitenkin maksaa työsuhteessa tavanomaisesti noudatettavana palkanmaksupäivänä.

Viikko- ja kuukausipalkkaisilla työntekijöillä on oikeus saada sovittu palkkansa myös vuosiloman ajalta. Mikäli viikko- tai kuukausipalkkainen työntekijä pitää lomansa osissa, lasketaan kunkin lomajakson lomapalkka suhteuttaen se loma- ja työssäolojaksoihin siten, että se vastaa työntekijälle muutoin vastaavalta ajalta maksettavaa palkkaa. Työntekijän ansiot eivät siis voi vähentyä vuosiloman takia. Vähintään 14 päivänä kalenterikuukaudessa työskentelevien tuntipalkkaisten työntekijöiden vuosilomapalkka saadaan kertomalla keskimääräinen päiväpalkka laissa annetulla lomapäivien lukumäärän perusteella määräytyvällä kertoimella (kts. oheinen taulukko).

Tätä laskutapaa noudatetaan myös provisiopalkkaisen henkilön osalta. Tällöin keskimääräinen päiväpalkka saadaan jakamalla lomanmääräytymisvuoden aikana maksetut tai maksettavaksi erääntyneet provisiot lomanmääräytymisvuoden aikana tehtyjen työpäivien lukumäärällä. Mikäli työntekijällä on kiinteän kuukausipalkan lisäksi myös provisiopalkka, joudutaan lomapalkka laskemaan erikseen näille kahdelle osalle. Tällöin lomapalkka lasketaan kuukausipalkan osalta kuten muillekin kuukausipalkkaisille työntekijöille ja provisio-osalta kuten tuntipalkkaisille työntekijöille. Jos toisaalta provisio on määritelty siten, että provisioon oikeuttavaa tulosta syntyy myös työntekijän vuosiloman aikana, lasketaan lomapalkka ainoastaan kiinteän kuukausipalkan perusteella.

Jos lomapäivien määrä on suurempi kuin 30, kerrointa korotetaan luvulla 0,9 lomapäivää kohden.

Sellaisille osa-aikaisille työntekijöille, jotka työsopimuksensa mukaisesti ovat töissä niin harvoina päivinä, että heidän täydet lomanmääräytymiskuukautensa joudutaan neljäntoista päivän säännön sijasta laskemaan 35 tunnin säännön mukaan, ja joiden palkkaa ei ole sovittu viikolta tai sitä pidemmältä ajalta, on olemassa oma lomapalkan laskusääntö. Näille työntekijöille maksetaan lomapalkkana 9 % lomanmääräytymisvuoden aikana ansaitusta palkasta, tai jos työsuhde on lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut keskeytyksittä yhden vuoden ajan, 11,5 % ansaitusta palkasta. Tällöin ei kuitenkaan palkkaan lueta mukaan hätätyöstä ja ylityöstä peruspalkan lisäksi maksettua korotusta. Lomapalkka lasketaan prosenttiperusteisesti myös, jos työntekijän työaika ja vastaavasti palkka on muuttunut lomanmääräytymisvuoden aikana.

Lomapalkka lasketaan pääsääntöisesti rahapalkasta. Luontoisetuja ei siis erikseen oteta lomapalkkaa laskettaessa huomioon. Tämä johtuu siitä, että palkkaan kuuluvat luontoisedut on vuosiloman aikana annettava vähentämättöminä. Tämän vuoksi esimerkiksi työsuhdeauto tai työsuhdeasunto on työntekijän käytettävissä loman aikana. Jos työntekijä ei käytä luontoisetua loman aikana, sitä ei korvata rahassa. Ne luontoisedut, jotka eivät ole työntekijän käytettävissä vuosiloman aikana, on kuitenkin korvattava rahalla. Esimerkiksi ruokaetu on tällainen luontoisetu.

 

Lomakorvaus työsuhteen jatkuessa

Työntekijällä, joka ei kuulu 14 päivän eikä 35 tunnin ansaintasäännön piiriin, on oikeus saada lomakorvauksena 9 % tai, jos työsuhde on jatkunut lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä vähintään vuoden, 11,5 % hänelle lomanmääräytymisvuoden aikana työssäolon ajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta. Tällöin ei kuitenkaan palkkaan lueta hätätyöstä tai ylityöstä maksettua korotusta. Jos työntekijä on ollut estynyt tekemästä työtä äitiys-, erityisäitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan vuoksi lomakorvauksen perusteena olevaan palkkaan lisätään poissaolon ajalta saamatta jäänyt palkka.

 

Lomakorvaus työsuhteen päättyessä

Työsuhteen päättyessä työntekijällä on oikeus saada vuosiloman sijasta lomakorvaus siltä ajalta, jolta hän siihen mennessä ei ole saanut lomaa tai lomakorvausta. Lomakorvauksen määrä lasketaan tällöin soveltuvin osin käyttäen lomapalkan laskentaperusteita. Lomapäivän palkka lasketaan käyttämällä viikkopalkkaisilla jakajaa 6 ja kuukausipalkkaisilla jakajaa 25. Mikäli työntekijän työsuhde on jatkunut niin lyhyen ajan, ettei hän ole vielä kertaakaan saanut lomaa tai lomakorvausta, voidaan hänen työssäolopäivänsä niiltä kalenterikuukausilta, joina työsuhde alkoi ja päättyi, laskea yhteen. Mikäli näin saatu summa on vähintään 14 päivää tai 35 tuntia, luetaan tämä aika lomakorvausta määrättäessä yhdeksi täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi.

Mikäli työnantaja ja työntekijä ennen työsuhteen päättymistä sopivat uudesta myöhemmin alkavasta työsuhteesta, voivat he myös sopia ennen työsuhteen päättymistä kertyneiden vuosilomaetujen siirtämisestä annettavaksi seuraavan työsuhteen aikana. Tällainen sopimus on tehtävä kirjallisesti.

 

Työnteko loman aikana

Vuosiloman aikana työnantaja ei saa pitää työntekijää työssä. Itse vuosilomaa ei siis miltään osin voida antaa rahana.

 

Vuosiloma ja työsuhteen irtisanominen

Työntekijän vuosiloma ei muodosta estettä työsuhteen irtisanomiselle. Irtisanomisen toimittamisen osalta on kuitenkin olemassa eräs vuosilomaa koskeva erityinen säännös. Jos työnantaja nimittäin irtisanoo työntekijän tämän ollessa vuosilomalla postitse tai sähköisesti lähetetyllä ilmoituksella, katsotaan irtisanomisilmoitus toimitetuksi aikaisintaan loman viimeistä päivää seuraavana päivänä.

Työnantaja voi määrätä työntekijän irtisanomisaikana vuosilomalle, mikäli hän noudattaa loman määräämisestä annettuja vuosilomalain säännöksiä. Pidettäväksi voi tällöin määrätä vain erääntyneen loman (kyseiseen lomakauteen kuuluvat lomat ja pitämättömät vanhat lomat). Lisäksi työnantajan on ilmoitettava vuosiloman ajankohdasta vähintään kaksi viikkoa ennen loman alkamista. Mikäli työnantaja on jo aiemmin määrännyt kysymyksessä olevan vuosiloman ajankohdan, ei tällaista vuosilomaa voida siirtää ilman työntekijän suostumusta.

 

Vuosiloman kertyminen lomautuksen aikana

Vuosilomaa kertyy rajoitetusti myös lomautuksen aikana. Lomautuspäivistä otetaan huomioon työssäolopäivien veroisina päivinä enintään 30 työpäivää kerrallaan. Tämä tarkoittaa, että useiden lomautusjaksojen ollessa kysymyksessä jokaiselta lomautusjaksolta kertyy vuosilomaa enintään 30 työpäivältä. 35 tunnin ansaintasäännön piirissä olevan työntekijän osalta yllä mainittu 30 päivän aika on 42 kalenteripäivää. Jos lomauttaminen on toteutettu lyhentämällä työviikkoa tai muulla vastaavalla tilapäisellä työaikajärjestelyllä, työssäolopäivien veroisiksi päiviksi luetaan kuusi kuukautta kerrallaan. Mikäli tällainen työaikajärjestely jatkuu keskeytyksettä lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen, aloitetaan uuden kuuden kuukauden laskeminen lomanmääräytymisvuoden vaihtumisesta.

 

Saatavien vanheneminen

Työntekijän oikeus vuosilomapalkkaan tai lomakorvaukseen vanhenee kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona vuosiloma olisi ollut annettava tai lomakorvaus maksettava. Työsuhteen päätyttyä työntekijän oikeus vuosilomapalkkaan tai lomakorvaukseen vanhenee kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä.

 

Säännösten ehdottomuus

Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle vuosilomalain mukaan kuuluvia etuja, on mitätön. Työntekijä ei siis voi edes omalla suostumuksellaan luopua lomaeduistaan. On kuitenkin hyvä huomata, että työehtosopimuksissa on voitu sopia toisin muun muassa lakisääteistä pidemmästä vuosilomasta, lomakaudesta, vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskemisesta ja maksamisesta, talviloman sijoittamisesta muuhun keskenään sopimaansa työajan lyhennykseen sekä säästövapaasta. Lisäksi työehtosopimuksella on voitu sopia myös esim. 12 arkipäivää ylittävän vuosiloman jakamisesta pidettäväksi yhdessä tai useammassa jaksossa sekä työssäolon veroisesta ajasta siten, että sovittu järjestely kuitenkin turvaa työntekijöille laissa säädettyä vastaavan pituiset vuosilomat.

 

Lainkohdat: Vuosilomalaki ja työsopimuslaki 9 luku 4 §

Opasta päivitetty 1.6.2020