Työaikalaki on yleislaki, jota lähtökohtaisesti sovelletaan kaikkiin yksityisen ja julkisen sektorin työntekijöihin ja virkamiehiin. On kuitenkin työtehtäviä, joihin työaikalakia ei sovelleta. Tällä sivulla käsitellään YKAn jäsenten kannalta tärkeimpiä poikkeuksia työaikalain soveltamisalasta. Erikseen on syytä todeta, että työnantaja ja työntekijä eivät voi pätevästi sopia, että työaikalain piiriin kuuluvaan työntekijään ei sovellettaisi työaikalakia. Työaikalaki on luonteeltaan pakottavaa oikeutta, eikä siitä voida pätevästi poiketa sopimalla työntekijän vahingoksi.
Jotta työntekijä voi jäädä työaikalain ulkopuolelle, edellytetään aina työaikaautonomiaa. Työaika-autonomia tarkoittaa sitä, että työntekijän työaikaa ei ennalta määritellä eikä työajan käyttöä valvota ja siten työntekijä voi itse päättää työajastaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työntekijä voi itse päättää työajan sijoittelusta sekä päivittäisestä ja viikoittaisesta työajastaan. Työaika-autonomiaa arvioitaessa ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, mitä työsopimukseen on kirjattu työajasta tai seuraako työnantaja aktiivisesti työntekijän työajan käyttöä.
Työaika-autonomian täyttyessä työaikalakia ei sovelleta silloin, kun kyse on työstä, jota siihen kuuluvien tehtävien ja muutoin työntekijän aseman perusteella on pidettävä yrityksen, yhteisön tai säätiön taikka sen itsenäisen osan johtamisena.
Tärkein arviointikriteeri on henkilön tosiasiallisten tehtävien ja aseman luonne, eikä pelkästään työntekijän titteli. Työn tulee olla luonteeltaan yrityksen tai yhteisön johtamistyötä. Ratkaisevaa on missä määrin ja minkälaisin valtuuksin työntekijä osallistuu yrityksen tosiasialliseen johtamiseen. Työaikalain ulkopuolelle voi siis jäädä esimerkiksi työntekijä, joka vastaa itsenäisesti tietystä toiminnosta tai kokonaisuudesta ja toimii muiden työntekijöiden esimiehenä. Arvioinnissa merkitystä on myös johtajan asemalla organisaatiossa sekä palkkauksella ja työsuhteen muilla ehdoilla suhteessa alaisiin ja muihin työntekijöihin.
Soveltamisrajausta tehtäessä merkitystä on myös työnantajayhteisön koolla. Pienessä organisaatiossa lain soveltamisen ulkopuolelle jäävät yleensä vain välittömästi ylimmän johtajan alaisina työskentelevät hallinnolliset, kaupalliset ja teknilliset johtajat, eli käytännössä yrityksen johtoryhmä. Keskijohto sen sijaan usein miten kuuluu lain soveltamisen piiriin, vaikka tähän ryhmään luettavien työntekijöiden työt voivat sisältää erilaisia vaativiakin johtamis- ja suunnittelutehtäviä. Suuremmissa organisaatioissa työaikalain ulkopuolelle jäävää johtamista voi olla useammalla organisaatiotasolla. Lopullinen lain soveltamisalan piiriin kuuluminen on kuitenkin ratkaistava tapauskohtaisesti kokonaisharkinnan perusteella.
Myös työsuhteen ehdoista on oltava pääteltävissä, että työntekijällä ei ole ennalta määriteltyä säännöllistä työaikaa, eikä henkilölle ole tarkoitus maksaa yli- ja sunnuntaityökorvauksia, vaan ne sisältyvät kokonaispalkkaan. Työsuhteen ehtojen tulee vastata johtotehtäviin osallistuvien työsuhteen ehtoja ja niiden tulee olla selvästi hänen alaistensa työsuhteen ehtoja parempia.
Työaikalain soveltamisen ulkopuolelle voi jäädä myös työnantajayhteisön itsenäisen osan ylin johto. Tällaisen osan tulee olla toiminnallisesti itsenäinen ja esimerkiksi liikevaihdolla ja työntekijämäärällä mitattuna kooltaan merkittävä suhteessa koko yritykseen. Tällainen voi olla esimerkiksi alueellisesti ja toiminnallisesti itsenäinen tuotantoyksikkö tai suuri aluekonttori. Sen sijaan yrityksen organisaatioon kuuluva erillinen suunnitteluyksikkö ei täytä itsenäiselle osalle asetettuja kriteerejä.
Työaikalain ulkopuolelle jäävät myös työntekijät, jotka rinnastuvat itsenäisen asemansa perusteella johtajiin ja joiden kohdalla työaika-autonomian kriteerit täyttyvät. Lähtökohtaisesti keskijohto kuuluu työaikalain soveltamisalaan, vaikka tähän ryhmään kuuluvien työntekijöiden työt voivat sisältää vaativiakin johtamis- ja suunnittelutehtäviä.
Johtajiin rinnastuvia itsenäisiä työntekijöitä voivat olla esimerkiksi koko yrityksen lakiasioista, hallinnosta, myynnistä ja markkinoinnista vastuussa olevat henkilöt, vaikka heillä ei olisi esihenkilöasemaa. Lisäksi lain ulkopuolella voi olla työntekijä, joka on itsenäisessä vastuussa jostakin toiminnosta tai asiakokonaisuudesta olematta esihenkilö. Työaikalain ulkopuolelle voivat jäädä myös asiantuntijat, kuten johtavat konsultit, jotka ovat itsenäisyyden perusteella johtajia vastaavassa asemassa ja jotka ovat itsenäisessä vastuussa jostakin yrityksen toiminnosta tai asiakokonaisuudesta. Työntekijä ei kuitenkaan voi pelkän erityisasiantuntemuksensa perusteella jäädä työaikalain ulkopuolelle, vaan tehtävän tulee rinnastua itsenäisen aseman perusteella johtajiin, ja työntekijän tulee voida päättää työajoistaan itsenäisesti.
Työaikalain ulkopuolelle jää myös työ, jota siihen liittyvien toiminnan erityispiirteiden vuoksi tehdään sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä. Lisäksi työaika-autonomian kriteerien tulee täyttyä. Tällaista työtä voi olla esimerkiksi kauppaedustajan ja kiinteistönvälittäjän työ.
Lainkohdat: Työaikalaki 1§ ja 2§
Opas päivitetty 7.6.2022
