Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry

Säästövapaa

Työntekijällä on mahdollisuus säästää osa vuosilomastaan pidettäväksi seuraavalla lomakaudella tai sen jälkeen säästövapaana. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia vuosiloman 18 päivää ylittävän osan siirtämisestä säästövapaaksi. Jos loman säästämisestä ei synny sopimusta työntekijällä on kuitenkin aina oikeus säästää 24 päivää ylittävä osa lomastaan, jos siitä ei aiheudu työpaikan tuotanto- ja palvelutoiminnalle vakavaa haittaa.

Käytännössä tämä yleensä tarkoittaa sitä, että niin sanotusta täydestä vuosilomasta (30 päivää) voidaan vuosittain työntekijän päätöksellä säästää enintään 6 päivää ja työnantajan kanssa sopimalla enintään 12 päivää. Jos työntekijällä kuitenkin on paremmat vuosilomaetuudet, kuin mitä vuosilomalaissa edellytetään, voi säästettävien päivien lukumäärä olla suurempi. Säästettyjen vuosilomapäivien yhteismäärää ei ole rajoitettu, joten lomaa voi säästää vaikka joka vuosi. Vuosilomapäivien lisäksi työnantaja ja työntekijä voivat myös sopia lisä- ja ylityön korvauksena annettavan vapaa-ajan yhdistämisestä säästövapaaseen. Säästövapaata työntekijä saa täysin vapaasti käyttää mihin tahansa haluamaansa tarkoitukseen.

Vuosiloman säästämisestä ja säästettävien lomapäivien lukumäärästä työnantajan ja työntekijän on neuvoteltava viimeistään silloin, kun he keskustelevat loman ajankohdasta. Työnantaja ei voi kieltää loman säästämistä työntekijän päätettävissä olevan 6 päivän osalta, ellei loman säästämiselle ole painavaa estettä. Tällainen este voi olla kysymyksessä vain, jos säästämisestä aiheutuu työpaikan tuotanto- ja palvelutoiminnalle vakavaa haittaa. Tätä haitan määrää arvioitaessa otetaan huomioon muun muassa työntekijän työtehtävien luonne ja siitä työn järjestelyille aiheutuvat vaatimukset, työnantajan toiminnan luonne sekä organisointitapa.

Säästövapaa on annettava työntekijälle hänen määräämänään kalenterivuonna tai -vuosina. Säästövapaan pitämisen tarkemmasta ajankohdasta työntekijän valitsemana vuotena on pyrittävä sopimaan työnantajan ja työntekijän välillä. Jos sopimukseen ei päästä, on säästövapaa annettava työntekijälle hänen määräämänään ajankohtana. Työntekijän on tällöin ilmoitettava työnantajalle säästövapaan pitämisestä viimeistään neljä kuukautta ennen loman alkamista.

Mikäli työntekijä on säästövapaan alkaessa sairauden, synnytyksen tai tapaturman johdosta työkyvytön, on hänellä oikeus siirtää säästövapaa myöhäisempään ajankohtaan. Työntekijällä on myös oikeus siirtää säästövapaa myöhäisempään ajankohtaan, jos sen alkaessa tiedetään, että hän säästövapaan aikana joutuu sellaiseen sairaan- tai muuhun siihen rinnastettavaan hoitoon, jonka aikana hän on työkyvytön.

Mikäli sairaudesta, synnytyksestä tai tapaturmasta johtuva työkyvyttömyys alkaa säästövapaan aikana ja jatkuu yhdenjaksoisena yli seitsemän päivää, ei tämän ajan ylittävää osaa työkyvyttömyysajasta ole luettava säästövapaaksi, jos työntekijä ilman aiheetonta viivytystä tätä pyytää. Työkyvyttömyydestä on tietenkin, jos työnantaja sitä vaatii, esitettävä lääkärintodistus tai muu luotettava selvitys.

Säästövapaan aikana työntekijälle maksetaan normaali loma-ajan palkka. Jos työntekijän palkka on sovittu viikkoa lyhemmältä ajalta tai urakkapalkkana, säästövapaan ajalta tämä palkka määräytyy säästövapaan tai sen osan alkamisajankohtaa edeltäneen lomanmääräytymisvuoden palkan mukaan. Mikäli työsuhde päättyy ennen säästövapaan pitämistä, on pitämättä jäänyt säästövapaa maksettava työntekijälle lomakorvauksena. Työntekijällä on myös oikeus saada säästövapaa lomakorvauksena, jos hänen työsuhteensa muuttuu osa-aikaiseksi tai hänet lomautetaan toistaiseksi.

Pitämättä jääneet vuosilomapäivät, joita ei ole sovittu säästövapaaksi, vanhenevat kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vuosiloma olisi ollut annettava tai lomakorvaus maksettava. Työsuhteen päätyttyä nämä saatavat vanhentuvat kuitenkin kahden vuoden kuluttua työsuhteen päättymisestä.

Lainkohdat: Vuosilomalaki 27§ ja 34§ sekä työaikalaki 23§

Lue myös

Säästövapaa

Lue myös

YTN:n työsuhdeopas

YKAn työelämäopas

Johtajasopimusopas