Työntekijällä on oikeus tilapäiseen poissaoloon työstä, jos hänen välitön läsnäolonsa on välttämätöntä hänen perhettään kohdanneen, sairaudesta tai onnettomuudesta johtuvan, ennalta arvaamattoman ja pakottavan syyn vuoksi. Perheellä tässä tarkoitetaan samassa taloudessa perheenomaisissa oloissa asuvien ihmisten lisäksi myös heidän takenevassa tai etenevässä polvessa olevia lähisukulaisiaan. Myös esimerkiksi työntekijän lapsia työntekijän kotona hoitavan henkilön sairastuminen voi oikeuttaa poissaoloon.
Poissaolon kestolle ei ole asetettu aikarajaa, mutta asian luonteesta johtuen poissaolon tulee olla tilapäistä ja lyhytaikaista. Lisäksi edellytetään aina, että työntekijän välitön läsnäolo kotona, sairaalassa tai onnettomuuspaikalla on välttämätöntä.
Työntekijän on ilmoitettava työnantajalle poissaolostaan ja sen syystä niin pian kuin mahdollista. Työnantajan pyynnöstä työntekijän on esitettävä luotettava selvitys poissaolonsa perusteesta.
Lain mukaan työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa työntekijälle palkkaa tilapäisen poissaolon ajalta. Joissakin työehtosopimuksissa on kuitenkin sovittu, että tilapäinen poissaolo on tietyin edellytyksin palkallinen.
Työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta sillä perusteella, että työntekijä käyttää oikeuttaan tilapäiseen poissaoloon. Jos työnantaja irtisanoo tilapäistä poissaolo-oikeuttaan käyttävän työntekijän työsopimuksen, katsotaan irtisanomisen johtuneen työntekijän tilapäisestä poissaolosta, ellei työnantaja voi osoittaa sen johtuneen muusta seikasta.
Tilapäisen poissaolon päättyessä työntekijällä on oikeus palata ensisijaisesti aikaisempaan työhönsä. Jos tämä ei ole mahdollista, on työntekijälle tarjottava aikaisempaa työtä vastaavaa työsopimuksen mukaista työtä ja jos tämäkään ei ole mahdollista, muuta työsopimuksen mukaista työtä. Tilapäinen poissaolo on kuitenkin niin lyhyt, ettei työtehtävien muutos käytännössä voi tulla kysymykseen.
Lainkohdat: Työsopimuslaki 4 luku 7 §, 8 § ja 9 § sekä 7 luku 9 §
