Mikä on työaikaa?

Mikä kaikki luetaan työajaksi? Missä tapauksissa esimerkiksi matkaan käytetty aika on työaikaa?

Milloin työntekijä on virallisesti töissä – ja milloin ei? Työaika ei lain mukaan tarkoita vain hetkiä, jolloin työntekijä tekee varsinaista työtään, vaan myös aikaa, jolloin hän on työnantajan käytettävissä. Työnantajalla saattaa olla velvollisuus maksaa palkkaa tai korvausta myös sellaiselta ajalta, jota ei lain tarkoittamalla tavalla lueta työajaksi. Tällöin työntekijä voi saada normaalin palkkansa päivältä, vaikka työsopimuksen mukainen työaika ei olisi tullut täyteen. Lain tarkoittaman työajan erottaminen muusta ajasta vaikuttaa esimerkiksi ylityökorvauksiin.

Työhön käytetty aika, työnantajan käytettävissä oleminen ja varallaolo

Työaikaa on ensinnäkin se aika, jonka työntekijä käyttää työsopimuksen mukaisten työtehtäviensä suorittamiseen. Työajaksi luetaan tällöin luonnollisesti myös säännöllisen työajan lisäksi tehtävä lisä- ja ylityö. Työskentelypaikalla ei ole ratkaisevaa merkitystä, eli työtehtävien tekeminen vaikkapa etätyöpisteellä luetaan työajaksi.

Toiseksi työaikaan sisältyy aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työnantajan käytettävissä työpaikalla tai muussa työnantajan määräämässä paikassa. Jos työntekijällä on velvollisuus olla työpaikalla, vaikka työntekijälle ei ole osoitettu mitään työtehtäviä, on työpaikalla vietetty aika työaikaa. Kysymys voi olla esimerkiksi työpaikalla tapahtuvasta päivystyksestä.

Työnantajan käytettävissä olemisesta tulee erottaa varallaolo. Varallaololla tarkoitetaan sitä, että työntekijän on oltava asunnossaan tai muualla tavoitettavissa (esimerkiksi matkapuhelimella) niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Tällaista varallaoloaikaa ei lasketa työajaksi, ellei työntekijän ole oleskeltava työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Mikäli työntekijä kuitenkin kutsutaan työhön varallaoloaikana, luetaan työhön käytetty aika normaaliin tapaan työajaksi.

Terveystarkastukset

Terveystarkastuksiin käytettyä aikaa ei yleensä lueta työaikaan. Esimerkiksi synnytystä edeltävistä neuvola- ja lääkärikäynneistä aiheutunut ansion menetys pitää työsopimuslain 4:8 §:n mukaan korvata työntekijälle, mutta tarkastuksiin kulunutta aikaa ei tästä huolimatta lueta työajaksi.

Poikkeuksen muodostavat terveystarkastukset, joihin työntekijän on pakko osallistua, kuten esimerkiksi työterveyshuoltolain tarkoittama terveystarkastus, joka on välttämätön työntekijän terveydentilan tai toimintakyvyn selvittämiseksi. Tällaiseen tarkastukseen osallistuminen katsotaan osaksi työntekijän työtehtäviä, ja sen vuoksi siihen käytetty aika luetaan työaikaan.

Tauot, koulutukset ja edustustilaisuudet

Lounas- ja kahvitauot sekä muut päivittäiset lepohetket eivät ole työaikaa, jos työntekijä voi niiden aikana poistua työpaikalta vapaasti.

Koulutustilaisuudet luetaan työaikaan silloin, kun koulutus on työnantajan määräämä. Vapaaehtoisen koulutuksen lukeminen työajaksi edellyttää, että asiasta on sovittu työnantajan kanssa. Vastaavaa periaatetta sovelletaan myös edustustilaisuuksiin. Jos työnantaja määrää työntekijän edustustilaisuuteen, on edustusaika työaikaa. Jos osallistuminen on vapaaehtoista, se tapahtuu työntekijän omalla ajalla.

Matka-aika

Matkaan käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, ellei sitä ole samalla pidettävä työsuorituksena. Työajaksi ei siis pääsääntöisesti lueta matkaa työn suorituspaikalle ja sieltä takaisin. Merkitystä ei ole sillä tapahtuuko matka työnantajan nimenomaisesta määräyksestä vai ei. Myöskään matkustustavalla tai matkustamisen määrällä ei ole merkitystä. Matka-aikaa ei lueta työaikaan edes siinä tapauksessa, että työntekijälle maksetaan korvaus matkaan käytetystä ajasta.

Matkaan käytetty aika on luettava työaikaan, jos sitä samalla on pidettävä työsuorituksena. Kysymyksessä on poikkeus pääsäännöstä ja tämän vuoksi sitä on tulkittava suppeasti. Lain esitöiden mukaan tällaisesta voisi olla kysymys työtehtävissä, joissa matkustaminen on erottamaton osa työsuoritusta. Esimerkiksi tehtävissä, joissa työntekijä joutuu siirtymään päivän aikana useaan otteeseen lyhyehköjä matkoja työkohteiden välillä, voidaan matkustamista pitää kiinteänä osana työsuoritusta. Käytännössä kysymys milloin matka muuttuu työsuoritukseksi, on ratkaistava tapauskohtaisesti. Matkustaminen voi muodostua työsuoritukseksi myös silloin, kun työntekijä määrätään kuljettamaan mukanaan ihmisiä ja tavaroita, mikäli tämä kuljetustehtävä on niin merkittävä, että se matkan aikana muodostaa työntekijän pääasiallisen tehtävän.

Koska matka-aika ei pääsääntöisesti ole työaikaa, työntekijä ei saa siitä yleensä muuta korvausta työsopimuksen mukaisen palkkansa lisäksi kuin mahdollisen päivärahan. Säännöllisen työajan ulkopuolelle sijoittuvalta matka-ajalta voidaan kuitenkin sopia maksettavaksi erillistä korvausta. Mikäli työ käsittää huomattavan paljon matkustamista, on tällaisesta korvauksesta hyvä sopia erikseen työsopimuksessa. Todettakoon myös, että monessa työehtosopimuksessa on sovittu matka-ajan korvaamisesta, esimerkiksi Suunnittelu- ja konsulttialan ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksessa.

Etätyö

Työhön käytetty aika luetaan työajaksi myös etätyössä. Etätyön tekemiseen hyväksytyt paikat määritellään yleensä etätyösopimuksessa. Mikäli työntekijällä on oikeus työskennellä itse valitsemassaan paikassa, hän voi käyttää esimerkiksi junamatkan työskentelyyn. Tällöin matkustamiseen käytetty aika katsotaan työaikalain mukaiseksi työajaksi, ei matka-ajaksi.

Esimerkki työajan vaikutuksesta ylityökorvaukseen

Työntekijän työaika on kahdeksan tuntia. Työntekijä lähtee työmatkalle klo 6, ja saapuu matkakohteeseen klo 8. Hän aloittaa työt matkakohteessa välittömästi. Työntekijä pitää 30 minuutin lounastauon puolen päivän aikoihin, ja lopettelee työt matkakohteessa klo 16:30. Tämän jälkeen hän lähtee matkustamaan kotiin, ja pääsee perille klo 19.

Työpäivään on sisältynyt työaikaa kahdeksan tuntia, lounastauko puoli tuntia ja matka-aikaa neljä ja puoli tuntia. Työntekijälle ei ole syntynyt oikeutta vuorokautisen ylityön korvaukseen, koska lain tarkoittama työaika ei ole ylittänyt kahdeksaa tuntia. Sopimuksesta riippuen hänellä voi olla säännönmukaisen palkan lisäksi oikeus korvaukseen vapaa-aikana tapahtuneesta matkustamisesta.