Etätyöntekijä on Suomessa työlainsäädännössä normaalisti työsuhteessa ja työlainsäädännön piirissä. Etätyö on vain tapa organisoida työtä, ei erillinen työsuhdemuoto. Työsuhteiseen etätyöntekijään sovelletaan pienin poikkeuksin kaikkea työlainsäädäntöä eikä työntekijän asema tässä suhteessa poikkea työnantajan tiloissa työtä tekevästä työntekijästä. Mikäli työntekijän työhön sovelletaan jonkin työehtosopimuksen määräyksiä, soveltuvat nämä samalla tavoin myös etätyön aikana.
Etätyöntekijä on oikeutettu samoihin palkkaehtoihin, vuosilomaan, sairauslomaan, eläkkeeseen jne. kuin muutkin yrityksen työntekijät. Tästä pääsäännöstä on olemassa joitain poikkeuksia. Keskeisin poikkeus liittyy työaikalakiin, jonka mukaan työaikalakia ei sovelleta työhön, jota työntekijä tekee kotonaan tai muutoin sellaisissa olosuhteissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa työhön käytettävän ajan järjestelyjä. Erikseen on syytä todeta, ettei laki salli etätyöntekijän asettamista huonompaan asemaan työsuhteen ehdoissa pelkästään etätyön johdosta.
Etätyöhön siirtyminen on vapaaehtoista sekä työntekijälle että työnantajalle. Siirtyminen edellyttää sopimista, joka on syytä tehdä kirjallisesti. Tämä johtuu siitä, että työskentelypaikan muutos aiheuttaa samalla monia muutoksia esimerkiksi työaikoihin, työn johtoon ja valvontaan, työvälineisiin jne. Suullista sopimusta voidaan pitää riittävänä vain kun kysymyksessä on satunnainen etätyö.
Etätyöntekijän työsopimuksesta on hyvä käydä ilmi seuraavat asiat:
Mikäli työntekijä palkataan suoraan etätyöhön (hän ei siis siirry etätyöhön normaalilta työntekemispaikaltaan) ja etätyöstä näin ollen sovitaan osana muuta työsopimusta, on sopimuksessa mainittava myös kaikki muut työsopimuksessa tarvittavat seikat. Näistä lisää työsopimuksen tekemistä käsittelevällä sivulla.