Näin vaikutamme → Tavoitteemme → Opiskelijat
YKA huolehtii kaikista yhteiskunta-alan osaajista opintojen alkuvaiheesta eläkkeelle saakka.
Tutustu linjauksiimme opiskelijan työstä ja toimeentulosta sekä opiskelijan hyvinvoinnista. Lue myös lisää opiskelijoiden arkeen vaikuttamisesta SYYn sivuilta.
Työura alkaa jo ennen valmistumista. Keskustelussa työurien pidentämisestä ja opiskeluajoista on syytä muistaa, että suurin osa opiskelijoista osallistuu työmarkkinoille ja veronmaksuun joustavasti opintojen lomassa. Kaavamaisen työuran kesto- ja opintoaikakeskustelun sijaan huomiota tulee kiinnittää työuran kokonaisuuteen.
Työnteko opiskelun ohella edistää valmistumisen jälkeistä työllistymistä. Opetuksessa tulee hyödyntää työn ja opintojen vuoropuhelua, ja yliopiston tulee taata opiskelijalle harjoitteluapuraha vähintään kerran opintojen aikana. Monelle työssäkäynti on myös taloudellinen välttämättömyys, ja työssäkäyviä opiskelijoita pitää tukea työn ja opiskelun yhteensovittamisessa.
Opiskelijoiden tukimuotojen pitää mahdollistaa sekä täysipäiväinen opiskelu että mahdollistaa työn ja opiskelun joustava yhteensovittaminen.
Opintolaina ei ole perusturvaa. Nostamatonta opintolainaa ei tule katsoa opiskelijan tuloksi viimesijaisen sosiaaliturvan käsittelyssä.
Opintotuen ja opiskelijat väestöryhmänä tulee olla mukana sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa. Perheellisten opiskelijoiden toimeentuloon ja hyvinvoinnin tukemiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Hyväksytty YKAn valtuustossa 20.11.2021
Opiskelijoiden hyvinvointihaasteet ovat kasvaneet erityisesti korona-aikana. Keväällä 2021 järjestämämme Opiskelijoiden suuri hyvinvointi-ilta herätti keskustelua ja toi esiin ajankohtaisia epäkohtia, joiden pohjalta loimme opiskelijoiden hyvinvointipamfletin. Lue pamfletin ajatuksia alta!
Koulutuksen resurssien on oltava tasolla, jolla opetusta on mahdollista järjestää laadukkaasti ja opiskelijan hyvinvointia tukien.
Opinto- ja uraohjausta on oltava saatavilla kaikille opiskelijoille. Opintojen sujumista ja opiskelijan omia valintoja tukevat ohjauspalvelut edistävät hyvinvointia sekä opintojen jälkeistä työllistymistä ja luovat tulevaisuususkoa.
Opiskelijoille on oltava tarjolla riittävästi matalan kynnyksen tukea jaksamisen ongelmiin. Apua on saatava nopeasti ja helposti, jo ennen ongelmien syvenemistä. Opintopsykologien määrää yliopistoilla on lisättävä. Myös opiskeluterveydenhuollon ja mielenterveyspalveluiden resursseja ja saatavuutta on parannettava.
Opintokokonaisuuksien työmäärän on oltava kohtuullinen suhteessa suorituksen laajuuteen. Esimerkiksi koronapandemian vuoksi etänä suoritettavia opintoja on kehitettävä siten, ettei etäopiskelu lisää opiskelijan tosiasiallista työmäärää. Opintojen kuormittavuutta on seurattava systemaattisesti.
Opetuksessa ja suoritustapojen valinnassa on huomioitava erilaiset opiskelijat. Monipuoliset ja joustavat kurssien toteutukset edistävät erilaisten oppijoiden ja erilaisissa elämäntilanteissa olevien opiskelijoiden mahdollisuuksia edetä opinnoissaan. Oppimateriaalien heikko saatavuus ei saa vaikeuttaa opintoja.
Opiskelijalla oltava oikeus lepoon ja palautumiseen. Opiskelu on opiskelijan työtä, ja oppiminen vaatii vastapainoksi palautumista siinä missä työntekokin. Eri järjestelmien asettamat paineet opinnoissa etenemiselle ja nopealle valmistumiselle asettavat keskiöön suoritukset, ei itse oppimista.
Opiskelijan toimeentulon aiheuttamaan kuormitukseen on puututtava. Opintotuen pitää mahdollistaa sekä täysipäiväinen opiskelu että mahdollistaa työn ja opiskelun joustava yhteensovittaminen. Nostamatonta opintolainaa ei pidä katsoa opiskelijan tuloksi viimesijaisen sosiaaliturvan käsittelyssä.
Opiskelijat on otettava mukaan tekemään heidän jaksamiseensa ja hyvinvointiinsa vaikuttavia päätöksiä. Ongelmien ratkaiseminen ei voi olla uusi kuorma jokaisen yksilön kannettavaksi, vaan muutosta rakenteisiin ja toimintatapoihin on etsittävä kaikilla päätöksenteon tahoilla opiskelijoita kuunnellen.
Koulutusjärjestelmään ja opiskeluun liittyviä järjestelmämuutoksia pitää arvioida hyvinvoinnin näkökulmasta. Liian usein fokus on vain tehokkuudessa.
Poliittisessa päätöksenteossa on huomioitava erilaisten valintojen sukupolvivaikutukset. Vastuuta hyvinvoinnista on jaettava oikeudenmukaisesti eri sukupolvien kesken.
