Minna Canth istumassa salongissaan, 1891. Historian kuvakokoelma, Museovirasto.
”Mikään ei muutu, jos kukaan ei suutu” on monelle tuttu hokema, joka mainitaan erityisesti tasa-arvoasioiden yhteydessä. Tasa-arvon edistämisessä ongelmana ei kuitenkaan ole suuttumuksen tai hyvien ratkaisuehdotusten puute. Suurin este nykytilan ja tasa-arvoisen yhteiskunnan välissä on se, että kauniit ajatukset tasa-arvon edistämisestä jäävät vain puheen tasolle.
Tutkijat Anna Elomäki ja Hanna Ylöstalo arvioivat tovi sitten hallituksen tekemää tasa-arvopolitiikkaa Politiikasta-lehdessä. Tuomio oli selvä. Vähiten tasa-arvo oli edennyt työelämäkysymyksissä. Samanpalkkaisuutta edistänyt palkka-avoimuusesitys kaatui loppumetreillä. Raskaus- ja perhevapaasyrjintään puuttuminen ei edennyt edes esitykseksi. Muualla yhteiskunnassa asennoituminen tasa-arvoon näkyy esimerkiksi niin, että mielipidepalstoilla ja somen keskustelualustoilla pelkästään tasa-arvon mainitseminen aiheuttaa suoranaista vihaa.
Tasa-arvon vastustaminen ei kuitenkaan ole ainoa ongelma. Selvityksissä on käynyt ilmi, että yksi keskeisimpiä tasa-arvon etenemisen esteistä on haluttomuus sitoutua ja osaamattomuus priorisoida tasa-arvotyötä. Esimerkiksi ministeriöiden tasa-arvo-osaamisessa on runsaasti vaihtelua, eikä virkakunta ole aina sitoutunut tasa-arvon edistämiseen. Monilla työpaikoilla tilanne on sama. Lain vaatimat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat laaditaan, mutta toimenpiteet ovat usein puutteellisia ja seuranta olematonta. Tasa-arvoa ei kerta kaikkiaan pidetä tärkeänä.
Tasa-arvon kohdalla ongelma ei ole se, etteikö suuttumisen arvoisiin ongelmiin olisi olemassa tarpeeksi ravisuttavia ideoita. Ongelma on se, että valintaa ei tehdä. Politiikan mankelissa tasa-arvoa ei tunnuta arvostettavan niin korkealle, että tasa-arvon edistäminen olisi aidosti yksi valintakriteeri päätöksiä tehtäessä.
Ennustan, että Minna Canthin päivä on täynnä kauniita sanoja ja lupauksia tulevasta. Ne eivät kuitenkaan riitä. Erilaiset rakenteet hidastavat tasa-arvon toteutumista, ja niiden horjuttamiseksi asenteiden on muututtava. Muutos syntyy valinnoissa.
Iso joukko ykalaisia tekee päätöksiä tasa-arvoon liittyen: miten tasa-arvosuunnitelmia toteutetaan, mitä neuvottelupöydissä ajetaan, mitä hanketta rahoitetaan, mitä lakihanketta edistetään tai jopa, mitä hallitusohjelmaan kirjataan.
Tasa-arvon päivänä on helppo puhua tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta, mutta puheiden todellinen paino punnitaan vasta valintojen hetkellä. Tehdään me yksilöinä, yhteisönä, työmarkkinatoimijoina ja yhteiskuntana valinta tasa-arvon puolesta myös huomenna. Mikään nimittäin ei muutu, jos näitä valintoja ei tehdä.
Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!
Ainomaija Rajoo erityisasiantuntija
