EU:n Green Deal etenee, eteneekö Suomen itselleen asettamat tiukemmat ilmastotavoitteet? Suomi voi saavuttaa johtajuuden eurooppalaisessa ilmastopolitiikassa, mutta onnistuminen vaatii työmarkkinoiden sopeutumista, rakenteellisia investointeja sekä panoksia koulutukseen.
Suomi oli ilmastopolitiikan edelläkävijä jo 1990-luvulla ottaessaan käyttöön yhden maailman ensimmäisistä hiiliveroista. Samoin kunnianhimon taso pidettiin korkealla ilmastolakia hyväksyessä vuonna 2022, kun tavoite hiilineutraaliuden saavuttamisesta vuoteen 2035 mennessä asetettiin Suomen ilmastopaneelin suosituksiin nojaten.
EU on asettanut omat tavoitteensa ilmastoneutraaliuden saavuttamisesta vuoteen 2050 mennessä vihreän kehityksen ohjelmassa eli Green Dealissa. Suomen kunnianhimoisten tavoitteiden takana on mm. ollut saavuttaa taloudellista hyötyä joka tapauksessa etenevän valtavan rakennemuutoksen keskellä.
Akava Works tilasi hiljattain Oxford Economicsilta riippumattoman selvityksen EU:n ilmastopolitiikan vaikutuksista Suomen makrotalouteen. Selvityksessä esitellään kaksi vaihtoehtoista skenaariota, joissa ensimmäisessä Suomi saavuttaa tavoitteensa sekä johtajuuden ilmastopolitiikassa, ja toisessa tavoitteiden eteneminen viivästyy. Skenaariot näyttävät ilmastopolitiikan merkityksen koko suomalaiselle yhteiskunnalle sekä työmarkkinoille.
Selvityksen ilmastojohtajuusskenaario osoittaa Suomen kasvupotentiaalin pitkällä tähtäimellä. Jos Suomi saavuttaisi nettonollapäästöt 2035 mennessä, saisimme suhteellista etua vihreässä siirtymässä. Tämä vaikuttaisi myös kansainvälisten sijoittajien luottamukseen ja sijoitushalukkuuteen, ja näin ollen uusien työpaikkojen syntyyn positiivisesti.
Jos Suomen itse asettamissa ilmastotavoitteiden saavuttamisessa ei edetä ripeästi ja investoida rakeenteellisiin uudistuksiin, uhkaa taloushyödyt jäädä paitsi rajallisiksi, talous saattaa selvityksen riskianalyysin mukaan kokea myös melkoisen iskun jopa 2,2 miljardin euron bruttokansantuotteen menetyksenä vuosina 2030–2035.
Raportin tulos on selvä: ei ole mitään syytä himmailla ilmastotoimien saralla. Johtajuus ilmastopolitiikassa toisi työtä sekä selviä rahallisia hyötyjä Suomelle.
Jotta Suomi voi onnistua ilmastopolitiikan johtajuuden saavuttamisessa, vaaditaan työmarkkinoilta sopeutumiskykyä muutokseen. Korkean osaamisen työvoimaa on oltava tarjolla riittävästi. Esimerkiksi Teknologiateollisuus on kertonut, että ala tarvitsee 130 000 uutta osaajaa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tämä tarkoittaa myös jo työelämässä olevan väestön uudelleenkouluttamista. Lisäksi panostuksia ilmastoinnovaatioihin tarvitaan. Voikin kysyä, miten hallituksen ajaman aikuiskoulutustuen alasajo tai innovaatiotoimintaa rahoittaneen ilmastorahaston lakkauttaminen edistävät vastaamista tähän haasteeseen – ei yhtään mitenkään, päin vastoin hankaloittavat sitä.
Esimerkkejä on paljon, eikä iso kuva hallituksen toimista näytä ilmastojohtajuuden saavuttamisen kannalta lupaavalta. Yhtenä pisarana ryhdittömän ilmastopolitiikan meressä on tuore esitys kuntien ilmastosuunnitelmia koskevan velvoitteen kumoamisesta ilmastolaissa. Ympäristöministeriön mukaan taustalla on tavoite vähentää kuntien ja valtion hallinnollista taakkaa, mutta onko tämä tosiaan turhaa hallintoa, kysynpähän vaan.
Yritysmaailman viesti on ollut selvä jo pitkään: Poliittisten päättäjien tulee olla ilmastopolitiikassa johdonmukaisia hallituskaudesta toiseen, jotta yritykset voivat luottaa omien investointiensa kannattavan. Viimeisimpänä osoituksena tästä oli, kun 15 000 yritystä edustavat järjestöt, 2 miljoonaa työntekijää edustavat työmarkkinajärjestöt sekä kehitysjärjestöt vetosivat päättäjiin kunnianhimoisen ilmastopolitiikan puolesta.
Akavan näkemys on, että Suomen tulee ilmastojohtajuuteen päästäkseen panostaa voimakkaasti tutkimukseen, innovaatioihin sekä koulutukseen. YKAssakin ajattelemme, että jatkuva oppiminen tukee ilmasto-osaamista ja työuran aikaisia siirtymiä: “Jokaisella tulee olla mahdollisuus kehittää osaamistaan työmarkkina-asemasta riippumatta ja olla aktiivinen toimija uransa tulevan suunnan määrittäjänä päästöintensiivisten alojen työpaikkojen korvautuessa ilmastoystävällisemmillä.” (YKAn tavoitteet)
Kunnianhimoisilla ilmastotoimilla on laaja yhteiskunnan tuki. Enää vaaditaan poliittista tahtoa Suomen hallitukselta. Pian käytävien eurovaalien tulos eli uuden parlamentin voimasuhteet määrittelevät EU:n ilmastopolitiikan etenemistä ja näin ollen vaikuttavat myös suomalaisiin työmarkkinoihin.
Ilmastopolitiikan johtajuus on otettavissa, ja sen hyödyt täysin kiistattomat, jos vain uskallamme kääriä hihat ja toimia. Tai siis, jos päättäjämme uskaltavat. Me muut odottelemme jo starttitelineissä.
Salla Merikukka YKAn viestintäpäällikkö
