Asiantuntijatyön tekemisen tavat ovat olleet murroksessa jo pitkään. Mobiilisti tehtävä työ on tullut jäädäkseen ja koronapandemia vain vauhditti muutosta. Vaikka nykyinen työaikalaki on melko tuore, se ei vieläkään tunnista paikkariippumatonta työtä ja työaikaa tarvittavalla laajuudella, kirjoittaa YKAn neuvottelupäällikkö Petri Toiviainen.
”Pikajuna Helsingistä Tampereelle kello 17.00 on viivästynyt. Uusi lähtöaika ei ole tiedossa”. Tämäntyyppinen kuulutus työnantajan asioilla pääkaupunkiseudulla tehdyn työpäivän päätteeksi ei ole erityisen mieltäylentävää. Toki se monesti tarkoittaa sitä, että työntekoa omalla työtietokoneella jatketaan toimivan etäyhteyden avulla sekä asemahallissa että myös myöhemmin junassa. Työmatkalle on monesti lähdetty aamuvarhain ja myös menomatka on kulunut työnteon merkeissä. Pääkaupungissa päivä on puolestaan kulunut erilaisissa työpalavereissa kollegoiden, yhteistyötahojen ja/tai asiakkaiden kanssa. Lounas on juuri ja juuri tullut syötyä. Matkustamiseen käytetty aika huomioiden työnantajan asioilla on helposti tullut oltua kaksinumeroinen luku vuorokauden tunteja. Siitä huolimatta liian useissa tapauksissa työaikakirjanpitoon kirjautuu työmatkan ajalta yksinomaan säännöllinen työaika, esim. 7 h 15 min tai 7 h 30 min. Missä vika?
Nykyinen työaikalaki tuli voimaan vuonna 2020. Se korvasi vuodelta 1996 olleen työaikalain, jonka valmistelu oli aikanaan aloitettu 1990-luvun alussa. Tuona aikakautena mobiilityö oli vielä tuntematon käsite ja esimerkiksi useimmissa asiantuntijatehtävissä konkreettinen työn tekeminen oli vahvasti sidottuna tiettyyn nimettyyn työ- tai viranhoitopaikkaan. Nykyisen työaikalain valmistelun alkaessa 2010-luvun puolivälissä oli jo täysin selvää, että työntekemisen tavat asiantuntijatyössä olivat perustavalla tavalla muuttumassa. Mobiilityö oli tullut jäädäkseen ja maaliskuussa 2020 täydellä voimalla alkanut koronapandemia nopeutti muutosta merkittävästi.
Voimassa olevan työaikalain 3§:n mukaan työaikaa on työhön käytetty aika ja aika, jolloin työntekijä on velvollinen olemaan työntekopaikalla työnantajan käytettävissä. Kyseistä pykälää koskevaan hallituksen esitykseen on kirjattu sinänsä hyviä tulkintaohjeita koskien muun muassa työntekopaikan käsitettä:
Työajan määritelmä ei ole kuitenkaan paikkasidonnainen. Työaikaa on siten myös muualla kuin työnantajan toimipisteessä työhön käytetty aika. Esimerkiksi työntekijän etätyönä kotona, asiakkaan luona ja matkustaessa työnantajan määräyksestä tehty työ on työaikaa.
Periaatteessa laki siis tunnistaa sen, että asiantuntijatyötä (esim. sähköpostin luku, asiakirjaan tutustuminen, raportin valmistelu, jne.) voidaan pätevästi ja tietoturvallisesti tehdä liikennevälineessä liikkumisen aikana. Ongelmalliseksi tilanteen tekee kuitenkin se, että samassa työaikalain 3§:ssä on aikaisempaa työaikalakia vastaten edelleen säännös siitä, että ”Matkustamiseen käytettyä aikaa ei lueta työaikaan, ellei sitä samalla ole pidettävä työsuorituksena.” Oikeuskäytännössä työsuorituksen käsitettä on tulkittu hyvin suppeasti ja tyyppiesimerkkinä on ollut monesti esimerkiksi ammatikseen ajoneuvoa kuljettavan henkilö.
Vaikuttaisi vahvasti siltä, että nykyisen lain lakiteksti ja lain perustelut ovat ristiriidassa keskenään. Vielä ilmeisemmältä vaikuttaa puolestaan ristiriita lain kirjaimen ja työelämän realiteettien välillä. Lähtisin itse siitä, että matkustamisen ja työajan suhde pitäisi kääntää työaikalaissa päälaelleen. Toisin sanoen työnantajan asioilla tapahtuvan matkustamisen katsominen työajaksi pitäisi olla aina pääsääntö ja siitä poikkeaminen olisi mahdollista vain laissa tarkemmin säädellyillä perusteilla. Tämäntyyppinen lähestymistapa toteuttaisi paremmin myös työaikalain työsuojelullisia tarkoituksia.
Tässä on yksi konkreettinen toimenpide-esitys kevään 2023 vaaleissa valittavalle uudelle eduskunnalle.
Petri Toiviainen Julkisen sektorin neuvottelupäällikkö
YKAn tavoitteena on yhteiskunta, joka tukee ja edistää työntekijän hyvinvointia, vahvistaa työelämän tasa-arvoa ja panostaa osaamiseen. Lue lisää tavoitteista vaalisivulta.
