SYY vaatii alakohtaisesti epäoikeudenmukaisen todistusvalinnan pisteytysmallin uudistamista siten, että eri alojen arvostus toteutuu oikeudenmukaisesti. SYY on lisäksi huolissaan kehityksestä, jossa todistusvalinta on heikentänyt opiskelijoiden hyvinvointia keskellä hälyttävää mielenterveyskriisiä.
Vuonna 2018 käynnistyneen opiskelijavalintauudistuksen seurauksena todistusvalinta tuli lähes kaikkiin yliopistojen koulutusohjelmiin pääasialliseksi valintaväyläksi vuoteen 2020 mennessä. Poliittisia intohimoja suuntaan jos toiseenkin herättävä uudistus on ollut omiaan vaikuttamaan rakenteellisesti negatiivisella tavalla koko koulutuspolkujärjestelmän kokonaisuuteen.
Alakohtaisten pisteytysten ongelmat ovat ilmeisiä. Pisteytyksen perustuessa lukion kurssimääriin ylipainottaa todistusvalinta matematiikan ja esimerkiksi fysiikan painoarvoa. Näin se väheksyy pienemmän kurssimäärän aineita, erityisesti yhteiskunnallisia ja humanistisia aloja sekä kieliä. Tämä kehitys ohjaa lukiolaisten opintovalintoja vahvasti suuntaan, jossa suurimmat pisteet tarjoavia aloja suositaan. Esimerkiksi kielten opiskelu on romahtanut vain muutamassa vuodessa.
”Rikkinäinen pisteytysjärjestelmä ja siitä seurannut kehitys eriarvoistaa aloja ja heikentää suomalaisen hyvinvointivaltion kulmakiveä, yleissivistävää ja laadukasta koulutusjärjestelmää. Yhteiskunnallisen alan pisteytystä tulee muokata joustavammaksi, matematiikan painoarvoa vähentää ja alakohtaisesti relevanttien aineiden painoarvoa nostaa”, painottaa SYYn puheenjohtaja Susanna Hietala.
SYY ehdottaa pisteytyksen korjaamiseksi seuraavia toimenpiteitä:
SYY on lisäksi huolissaan kehityksestä, jossa todistusvalinnan myötä lukiokoulutuksesta on muodostunut opiskelijoille vuosien painekattila, jossa suorituspaineet ja uupumus ovat kasvussa. Yliopisto-opiskelijoiden hyvinvointi ja mielenterveys ovat romahtaneet koko 2000-luvun ajan. Jos yliopistoon tullaan valmiiksi uupuneina, on edessä merkittävä riski ongelmien kroonistumisesta. Mielenterveyskriisi on aikamme suurimpia opiskelijoita koskevia haasteita ja mikäli rakenteellisia ratkaisuja ei löydetä nyt, tulee ongelmien korjaaminen tulevaisuudessa yhteiskunnalle kestämättömän kalliiksi, pahimmillaan jopa mahdottomaksi. OECD:n arvion mukaan mielenterveyden häiriöiden kustannukset olivat Suomelle jo vuonna 2018 ennen koronaa 11,5 miljardia euroa vuodessa.
Yhteiskuntaa ja koulutusjärjestelmää tulee tarkastella kriittisesti ja kehittää niin, että yhä harvempi uupuu ja kokee ylimitoitettuja suorituspaineita jo nuoresta pitäen. 2010-luvulla toteutetut anteeksiantamattomat koulutusleikkaukset ja koulutuspolitiikassa valloilla ollut tehokkuusajattelu – sivistyksen ja oppimisen itseisarvon sijaan – ovat johtaneet tähän hälyttävään tilanteeseen. Myös todistusvalinta on osa tätä diskurssia.
SYY kysyy lopuksi nämä taustat huomioiden, onko koko ylioppilaskirjoitusjärjestelmälle enää relevantteja perusteita. Vai onko järjestelmästä tullut lähinnä suorituspaineita ja uupumusyhteiskuntaa vahvistava, vääränlaista oppimista kannustava, koulutusjärjestelmää rapauttava reliikki.
