Siirry pääsisältöön

Koulutuksen tilanne on vielä huonompi kuin tiedettiin

Olemme Suomessa tottuneet siihen, että vaikka kansainvälisillä areenoilla mainetta ei muuten tulisi, olemme koulutuksen mallimaa. Tosiasiassa näin ei enää pian ole, kirjoittaa YKAn erityisasiantuntija Ainomaija Rajoo. 

Tällä hallituskaudella on puhuttu paljon siitä, että alle puolet suomalaisista nuorista on korkeakoulutettuja. Joka kevät tuhannet nuoret jäävät ilman korkeakoulupaikkaa. 1970-luvulla syntyneet ovat korkeimmin koulutettu sukupolvi. 

Tämän tiedon valossa Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n uusimmat tiedot eivät olleet yllätys: Suomessa 25–34-vuotiaista nuorista enää vain noin 40 % on korkeasti koulutettuja. Tilanteen hälyttävyys paljastuu parhaiten, kun katsomme Suomen sijoittumista. Korkeakoulutettujen osuutta nuorista kuvaavassa tilastossa Suomi asettuu reilusti alle OECD-maiden keskiarvon, Chilen ja Turkin väliin. Muun muassa Ruotsi ja Tanska ovat kaukana edellä, ja jopa viidessä maassa jo 2/3 nuorista on korkeakoulutus. Näihin maihin lukeutuu muun muassa Irlanti. (Kalenius, A. Koulutustasovertailu työvoimatutkimuksen uudistuttua; Education at a Glance 2022) 

 

Viime eduskuntavaalien alla puhuttiin koulutuksen kunnianpalautuksesta. Näiden tilastojen valossa tarvitaan paljon muutakin kuin kunnianpalautus.  

 

Historiallisesta perspektiivistä katsottuna tilanne sen kuin pahenee. Alla oleva kuvaaja osoittaa, että 2000-luvun aikana korkeakoulutettujen nuorten suhteellinen osuus on Suomessa pysynyt lähes muuttumattomana. Olemme kaksi vuosikymmentä olleet samassa tilanteessa. Vaikuttaa siltä, että olemme tuudittautuneet ajatukseen suomalaisista korkeasti koulutettuna kansana, vaikka tosiasiassa näin ei ole. Samanaikaisesti muissa maissa on tapahtunut huomattavaa kehitystä parempaan.  

Kuvassa on kuvaaja, joka kertoo korkeakoulutettujen suhteellisen osuuden muutosta 25-34-vuotiaissa vuosina 2000-2021 OECD-maissa. Kuvaajan mukaan eniten korkeakoulutettujen nuorten osuus on kasvanut näinä vuosina Luxemburgissa, vähiten Suomessa.

Kuvaaja: OECD, Education at a Glance 2022.

 

Jo viime hallituskaudella, vuonna 2018, julkaistussa Koulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 tavoitteeksi asetettiin, että nuorissa sukupolvissa korkeakoulutettujen määrä tulee nostaa 50 prosenttiin. Nykyhallitus on edistänyt tavoitetta lisäämällä korkeakoulujen aloituspaikkoja.  

Viime eduskuntavaalien alla puhuttiin koulutuksen kunnianpalautuksesta. Näiden tilastojen valossa tarvitaan paljon muutakin kuin kunnianpalautus.  

Korkeakoulujen aloituspaikkoja tarvitaan lisää, ja tämä näkyy varmasti myös yhteiskunta-alalla. On myös syytä miettiä, onko meillä varaa jättää korkeakoulutettujen osuus nuorista ikäpolvista 50 prosenttiin vai tulisiko rimaa nostaa ylemmäs. Tavoitteiden tulee myös näkyä toimina: aloituspaikkojen lisäksi tarvitaan panostuksia opintojen tukemiseen ja läpäisyyn, kansainvälisten osaajien maahantuloon ja työllistymiseen sekä osaamisen kerryttämiseen tutkinnon suorittamisen jälkeen. Korkeakoulutukselle on taattava riittävät resurssit pitkäjänteisesti.   

Osaamistasolla ja koulutuksella on valtava vaikutus yksilöön ja ympäröivään maailmaan. Osaaminen läpileikkaa koko yhteiskuntaa heijastuen niin valtiontalouteen, hyvinvointiin, työllisyyteen kuin tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Muutokset korkeakoulujärjestelmässä näkyvät hitaasti, mutta on selvää, ettei meillä ole varaa odottaa seuraavaa kahtakymmentä vuotta. 

 

Ainomaija Rajoo
YKAn erityisasiantuntija
@AMRajoo