Hallituskauden puolivälin virstanpylväs eli puoliväliriihi koittaa huhtikuun lopussa. Kokoomuksen, Perussuomalaisten, RKP:n ja KD:n muodostama Orpon hallitus on toiminut aktiivisesti työmarkkinoiden uudistajana. Akavalaisessa ammattiyhdistysliikkeessä uudistuksia ei ole juhlittu, sillä ne heikentävät työntekijän asemaa.
Onkin välittynyt vaikutelma, että työmarkkinauudistuksia on tehty lähinnä ideologisista syistä sen sijaan, että niillä olisi pyritty aidosti parantamaan työmarkkinoiden toimivuutta. Työmarkkinauudistusten kokonaisuus ei sisällä täysin uusia avauksia, vaan ideat ovat olleet työryhmien käsittelyssä aiemminkin. Uutta sen sijaan uudistamisen tapa ja laajuus: sisältö on lainattu osittain naapurimailta ja mittavia reformeja on perusteltu vetoamalla pohjoismaiseen malliin. Kuitenkaan muissa Pohjoismaissa ei ole tehty yhtä laajaa muutosten sikermää kuulematta kaikkia osapuolia. Hallituksen tekemät uudistukset ovat sisältäneet pääasiassa vain työnantajaa hyödyttäviä toimia – työntekijöiden asemaa turvaavat ja parantavat toimet loistavat poissaolollaan.
”Työmarkkinareformeja tällä kaudella kuvaakin osuvasti: jotain uutta, jotain lainattua ja jotain sinistä. On totisesti uutta, naapurimaista lainattua, ja kaikkea näyttää ohjaavan hallituksen oma ideologia, jota sininen tässä symboloi. Toivomme, että mukaan olisi mahtunut myös jotakin vanhaa, nimittäin sopimisen ja neuvottelun kulttuuri”, toteaa YKAn johtava asiantuntija Ainomaija Rajoo.
Kokosimme yhteen hallituskauden menneet, ajankohtaiset ja tulevat työmarkkinauudistukset.
Vuonna 2025 voimaan astui kaksi keskeistä työmarkkinauudistusta: vientivetoisen palkkamallin kirjaaminen lakiin ja paikallisen sopimisen laajennus. Palkansaajaliitot vastustivat uudistuksia ja esittivät niille vaihtoehtoja. Lopulta uudistukset hyväksyttiin runsaasta kritiikistä huolimatta vuoden lopussa, ja ne astuivat nopeasti voimaan.
Vientivetoinen palkkamalli koskettaa valtakunnansovittelijan työtä ja toimivaltaa. YKA pettyi uudistukseen, sillä katsoimme ettei uudistus paranna neuvotteluedellytyksiä eikä palkkatasa-arvoa.
Hallituksen ajaman paikallisen sopimisen valtava haaste on, että se uhkaa työnantajapuolen järjestäytymistä ja näin koko yleissitovaa työehtosopimusjärjestelmää. Tämä on nurinkurista, sillä esitys nojaa oletukselle, että nykyinen yleissitovuus säilyy.
Vuoden 2024 loppumetreillä eduskunta hyväksyi niin sanotun vientimallin, joka koskee valtakunnansovittelijan työtä. Tammikuusta 2025 lähtien valtakunnansovittelijan on lain mukaan ”kansantalouden kokonaisedun turvaamiseksi meneteltävä sovittelutoimessaan siten, että palkanmuodostus toimii mahdollisimman hyvin eikä työmarkkinoiden toimivuutta vaaranneta”. Käytännössä tällä viitataan ns. yleiseen linjaan, jolla taas tarkoitetaan isojen vientialojen sopimuksissa sovittuja palkankorotuksia.
Palkansaajaliitot ovat pelänneet esityksen heikentävän naisvaltaisen julkisen sektorin palkkakehitystä. Tuleva julkisen sektorin neuvottelukierros näyttää millaisia vaikutuksia lakimuutoksella käytännössä on. Eduskunnan valiokuntakäsittelyssä muistutettiin, että viranomaisen velvollisuus edistää tasa-arvoa koskee myös sovittelutoimintaa.
Voi siis olla, että huolet julkisen sektorin osalta jäävät perusteettomiksi. Niin tai näin, palkkatasa-arvon eteen on jatkossakin syytä tehdä töitä.
1.1.2025 Suomessa astui voimaan uutta lainsäädäntöä paikallisesta sopimisesta.
Jo ennen muutosta paikallinen sopiminen oli mahdollista: Työpaikkatasolla työntekijä ja työnantaja saattoivat sopia toisin tietyistä lailla säädetyistä seikoista kuten työaikapankin käyttöönotosta. Tämän lisäksi työehtosopimuksen kirjauksista saattoi tietyin ehdoin sopia työpaikoilla toisin, kunhan työnantaja kuului työnantajaliittoon. Lisäksi kaikilla työpaikoilla on ollut mahdollista sopia työehtosopimuksia paremmin työantajan järjestäytymisestä riippumatta.
Uudistuksen myötä paikallinen sopimisen reunaehdot laajenevat.
Ongelma on, että uudistus horjuttaa työehtosopimusjärjestelmää, sillä työnantajien ei ole enää paikalliseen sopimiseen liittyvää kannustetta järjestäytyä työnantajaliittoon. Päinvastoin laki jopa antaa kannusteen olla järjestäytymättä. Mikäli työnantajapuolen järjestäytyminen laskee, uhkaa se suomalaista yleissitovaa työehtosopimusjärjestelmää. Työehtosopimusjärjestelmän pohjimmainen merkitys on turvata työsuhteen heikomman osapuolen eli työntekijän vähimmäistyöehdot.
Tämän lisäksi olemme kritisoineet paikallisen sopimisen laajentamista koskemaan valtiota. Valtiolla on toimiva keskusjohtoinen nykysysteemi, jossa esimerkiksi palkoista sovitaan virastokohtaisesti. Muutos vaarantaa nykymallin toimivuuden.
Lisäksi jatkossa työehdoista voidaan sopia ammattiliittoon kuuluvan, liitoilta koulutusta ja tukea saavan, luottamusmiehen lisäksi liittoon kuulumattoman luottamusvaltuutetun kanssa. Kysymys on, kuinka varmistetaan neuvottelijoiden riittävä osaaminen ja tuki?
Keväällä eduskunnan käsittelyyn on tulossa kosolti työmarkkinauudistuksia. Esitykset halutaan antaa alkukeväästä, jotta ne saadaan voimaan mahdollisimman pian. Hallitus toivoo uudistuksilta työllisyysvaikutuksia, minkä vuoksi ne halutaan eduskuntaan ennen valtion budjetin kannalta keskeistä puoliväliriihtä.
Uusi kaavailtu laki suojelutyöstä uhkaisi työntekijöiden perusoikeuksia, irtisanomissuojan heikentäminen sekä määräaikaisuuden perusteiden höllentäminen taas heikentäisivät työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla. Lisäksi hallituksen työlistalta löytyy yhteistoimintalain soveltamisrajan nosto 50 henkeen, takaisinottovelvoitteen löysentäminen sekä ensimmäisen sairaslomapäivän tekeminen palkattomaksi. Näihin suunnitelmiin kohdistamme vaikuttamistyömme tänä keväänä.
Alkuvuodesta hallitus on jättämässä eduskuntaan esityksen suojelutyöstä. Suojelutyöllä on perinteisesti tarkoitettu työtä, jonka suorittaminen työtaistelun aikana on välttämätöntä esimerkiksi kansalaisten hengen vaarantumisen ehkäisemiseksi. Hallituksen valmisteleva lakimuutos määrittäisi lakiin, mitä seurauksia työtaistelutoimilla ei saisi olla.
Nykyisellään työntekijäliitot rajaavat ja kohdentavat työtaistelutoimet aina huolella. Virkamieslainsäädännön puolella on tämän lisäksi jo olemassa olevaa säätelyä, jolla varmistetaan, ettei valtionhallinto seisahdu työtaistelujen vuoksi. Nykytila on koettu toimivaksi. Esityksen ongelma onkin, että se kaventaa suojelutyön varjolla perusteettomasti työtaisteluoikeutta, joka on Suomessa katsottu kuuluvan perusoikeuksien piiriin. YKA vastustaakin hallituksen esitystä suojelutyöstä.
Hallitusohjelmassa esitetään työntekijän irtisanomisperusteiden laventamista: nykyisen asiallisen ja painavan syyn sijaan pelkkä asiallinen peruste olisi riittävä. Tämä tekisi työntekijän irtisanomisesta työnantajalle huomattavasti helpompaa. Hallitus perustelee muutosta työllistämisen edistämisenä, mutta YKA ei näe uudistukselle tarvetta: koeaika ja varoitusmenttely ovat nykyisellään riittävä varmistamaan, että työntekijä ja työn vaateet kohtaavat. Hyödyllisempää olisi varmistaa, että työnantajat tuntevat ja osaavat hyödyntää varoitusmenettelyä.
Lainsäädäntöä valmistellaan parasta aikaa ja esityksen olisi tarkoitus valmistua kesän alkuun mennessä.
Työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan parasta aikaa esitystä, jonka mukaan enintään vuoden määräaikaisuus olisi jatkossa mahdollista solmia ilman perusteita. Nykyisellään työnantajan on erikseen perusteltava, miksi työsuhdetta tarjotaan määräaikaisena eikä vakituisena. Laissa määriteltyjä syitä ovat muun muassa projektityöt tai sijaisuus.
Noin joka viides ykalainen on määräaikaisessa työssä, mikä on hieman enemmän kuin kansallisesti. Määräaikaisuudet voivat avata ovia työelämässä, mutta niihin liittyy myös ongelmia: työsopimuksia ketjutetaan kohtuuttomasti ja koettu epävarmuus työmarkkinoilla on suurempaa. Määräaikaisuudet myös muuttuvat yhä harvoin vakinaisiksi työ- tai virkasuhteiksi.
Lainsäätäjien pyrkimyksenä on varmistaa, ettei muutos lisäisi perusteetonta ketjuttamista. Tästäkin huolimatta YKA on vastustanut esitystä ja suhtautunut skeptisesti siihen, että määräaikaisuuksien lisääminen johtaisi työllisyyden vahvistumiseen kestävällä tavalla.
Määräaikaisuuksissa kohdataan muita enemmän raskaus- ja perhevapaasyrjintää, joka on tutkitusti Suomessa valitettavan yleistä. Hallitusohjelman mukaisesti ja ministeri Sanni Grahn-Laasosen johdolla on nyt alettu etsiä konkreettisia ehkäiseviä toimia. YKA on ottanut työn ilolla vastaan. Hallituksen on tarkoitus tehdä päätös mahdollisista toimenpiteitä huhtikuun puoliväliriihessä.
Hallitus jätti viime marraskuussa eduskuntaan esityksen yhteistoimintalain muuttamisesta. Jos esitys lopulta hyväksytään, astuisivat muutokset voimaan heinäkuussa.
Monen irtisanomislaiksi mieltämä yhteistoiminlaki on tarkoitettu edistämään työntekijöiden ja työnantajien yhteiskehittämistä työpaikoilla. Laki muun muassa velvoittaa työntekijän ja työnantajat käymään säännöllisesti vuoropuhelua työhyvinvoinnista, henkilöstön osaamistarpeista ja ylipäätään työyhteisön kehittämisestä. Lakia sovelletaan vähintään 20 henkeä työllistävissä yrityksissä ja yhteisöissä.
Hallitus on nyt esittänyt soveltamisrajan nostoa 50 henkeen, eli useampi työyhteisö uhkaa jäädä lain ulkopuolelle, vaikka työpaikoilla nykyjärjestely on koettu toimivaksi. Hallitus esittää myös muutosneuvotteluiden aikataulun puolittamista. Työntekijöille jäisi puolet lyhyempi aika varautua lomautuksiin ja irtisanomisiin taloudellisesti.
Vastavuoroisesti hallitus on asettanut selvityshenkilön selvittämään, voitaisiinko henkilöstön edustusta yritysten hallinnossa kasvattaa. Tämä on tervetullut avaus.
Hallitus kaavailee takaisinottovelvollisuuden poistamista alle 50 henkeä säännöllisesti työllistäviltä yrityksiltä ja yhteisöiltä.
Takaisinottovelvollisuus tarkoittaa työnantajan velvoitetta työllistää irtisanottu työntekijä: jos työntekijä on irtisanottu tuotannollisista ja taloudellisista syitä, on työnantajalla velvollisuus ottaa työntekijä takaisin töihin, jos samaa tai samankaltaista työtä on tarjolla neljän tai jossain tapauksissa kuuden kuukauden sisällä työsuhteen päättymisestä ja työntekijä on yhä työnhakija.
Uudistuksen myötä valtaosa suomalaisista yrityksistä vapautuisi takaisinottovelvoitteesta.
Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi muuttaa ensimmäisen sairauspoissaolopäivä palkattomaksi. Omavastuupäivää ei sovellettaisi viiden vuorokauden tai sitä pidempiin sairauslomiin, eikä silloin kun työkyvyttömyys johtuu työtapaturmasta tai ammattitaudista.
Esitys lisäisi riskiä sille, että työpaikalle tullaan sairastuneena tai levon sijaan tehdään etätöitä. Näin sairastuminen pitkittyy.
Jos palkallisuudesta on sovittu työehdoissa tai työsopimuksessa, ei palkattomuutta sovellettaisi. Heikennys kohdentuu näin sellaisille toimialoille, joissa työehdot ovat jo entuudestaan heikot työehtosopimuksen puuttuessa
Hallitus aloitti rivakasti hallitusohjelmansa työmarkkinatoimien toteuttamisen. Vuoden 2024 aikana ehti tulla voimaan useampi heikennys palkansaajille. Tähän mennessä työlistalta on yliviivattu seuraavat uudistukset:
Edellä mainittujen lisäksi eduskunta hyväksyi vuosina 2023 ja 2024 lukuisia heikennyksiä sosiaaliturvaan kuten työttömyysturvan lapsikorotusten poistaminen ja työttömyysturvaan kuuluvan omavastuun pidentäminen. Sosiaaliturvaheikennykset ovat kanavoituneet voimakkaasti samoille ihmisryhmille, jotka ovat jo valmiiksi heikommassa asemassa työmarkkinoilla kuten maahanmuuttajat, nuoret ja pätkätyötä tekevät. Työttömyysturvan muutoksista kattava kooste työttömyyskassojen yhteistyöjärjestön sivuilla.