Maan hallituksen eduskunnalle antamasta talousarvioesityksestä löytyy joitakin valonpilkahduksia, mutta erityisesti sosiaaliturvaan kohdistuvat leikkaukset aiheuttavat huolta, kirjoittaa YKAn johtava asiantuntija Ainomaija Rajoo.
Hallitus on esittänyt useita muutoksia sosiaaliturvaan. Talousarviossa säästöjä haetaan muun muassa asumistuen leikkauksella, useiden sosiaalietuuksien indeksijäädytyksistä ja työttömyysturvan heikennyksillä. Sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriöin tällä viikolla julkaistun vaikutusarvioinnin mukaan nämä toimet vaikuttavat erityisesti yhden vanhemman perheisiin, opiskelijoihin ja ansioturvasta toimeentulonsa saaviin työttömiin eli ryhmiin, joiden talous on jo valmiiksi koetuksella. YKA jätti työttömyysturvaan kohdistetuista muutoksista lausunnon jo aiemmin. Löydät lausunnon täältä.
Leikkauksilla on merkittäviä vaikutuksia lapsiperheiden elämään. Esimerkiksi kahden lapsen yksinhuoltajan lompakko voi talousarvion esitysten toteutuessa keventyä jopa 300 eurolla kuussa. SOSTE ry on arvioinut, että tulevana vuonna pienituloisten määrä kasvaa 40 000 henkilöllä, joista 12 700 on lapsia. Kaikista kovimmin muutokset osuvat yhden aikuisen perheisiin, joista jo nykyiselläänkin joka kymmenes on pitkittyneesti pienituloinen. Suurin osa toimeentulotukea saavista lapsiperheistä on nimenomaan yhden aikuisen perheitä.
Tilanne herättää huolta, sillä niukan toimeentulon tiedetään lisäävän huono-osaisuutta. Lapsena koettu köyhyys vaikuttaa koko elämään: se altistaa muun muassa työttömyydelle, heikkolle koulumenestykselle ja mielenterveysongelmille.
Hallituksen päämääränä on tasapainottaa julkista taloutta. Tavoite on laajasti jaettu. Riskinä kuitenkin on, että sosiaaliturvaan kohdistetut leikkaukset aiheuttavat seurauksia, joiden korjaamiseen kuluu seuraavien vuosien tai vuosikymmenien aikana enemmän rahaa kuin mitä nyt onnistutaan säästämään. Leikkausten säästöt saattavat kumoutua jo huomattavasti aiemminkin: esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö arvioi viimesijaisen etuuden eli toimeentulotuen menojen kasvavan 25–30 prosenttia nykyisen hallituskauden aikana. Hallitusohjelmaan kirjattu tavoite on puolittaa toimeentuloa tarvitsevien määrä, joten suunta on väärä. Puhumattakaan siitä, millaisia vaikutuksia kehityksellä on yksilöiden hyvinvoinnille. Lainsäädännön arviointineuvosto ehtikin jo todeta, ettei tehty sosiaaliturvamuutosten vaikutusarviointi huomioi perus- ja ihmisoikeusvaikutuksia lainkaan.
Hallitus esittää merkittävää muutosta myös opiskelijoiden toimeentuloon. Esitykset asumistuen leikkaamisesta ja indeksijäädytyksestä tarkoittavat käytännössä yli sadan euron pienennystä kuukaudessa. Tätä kompensoidakseen hallitus on esittänyt opintotuen lainaosuuden kasvattamista nykyisestä 650 eurosta 850 euroon.
Opintotuen lainaosuuden nostaminen ei ole ongelmaton ratkaisu, vaikka se tavallaan tuokin helpotusta vähävaraisten opiskelijoiden arkeen. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL on huomauttanut, että opintolainahyvitys ei kasva samassa suhteessa lainaosuuden kanssa. Opintolainahyvityksen suhteellinen taso heikkenee, mikä tarkoittaa sitä, että opiskelijan maksettavaksi jää aiempaa suurempi osa opintolainasta lainahyvityksestä huolimatta. Jos hyvityksen tasoa ei nosteta, opintotuki muuttuu entistäkin lainapainotteisemmaksi.
Tämän päivän opiskelijoilla on samanaikaisesti Suomen historian suurin määrä opintolainaa ja suhteessa hyvin vähän opintorahaa. Vuoden 1992 opintoraha olisi nykyrahassa 455 euroa, mutta vuonna 2023 opiskelijat saavat siitä reilut 60 prosenttia, kuten Allianssin vaikuttamisen asiantuntija Annika Nevanpää kirjoittaa Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa. Suhteellinen pudotus on siis huomattava.
Kun opintotuella ei tule toimeen, on uhkana, että opiskelijat paikkaavat taloudellista tilannettaan tekemällä töitä siinä määrin, että työssäkäynti vie ajan ja energian opintojen suorittamiselta. Lisäksi opintolainapainotteisuuden vahvistuminen saattaa muodostua sosioekonomiseksi esteeksi: muutos voi nostaa kynnystä korkeakouluopintojen aloittamiseen erityisesti niiden nuorten osalta, joilla ei ole vahvaa tukiverkostoa. Tämä on huolestuttavaa niin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kuin myös Suomen osaamistason kannalta.
Talousarvioesitys sisältää myös kiitettäviä seikkoja. Merkittävimpinä mainittakoon mittavat panostukset tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan. Hallitus pitää kiinni tavoitteesta nostaa TKI-panostukset neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta, mikä on erinomainen päätös. Tätä tavoitellaan esimerkiksi tutkijakoulutuspilotilla, joka on oiva mahdollisuus parantaa väitöskirjatutkijoiden asemaa ja näin myös monen ykalaisen työelämää.
Myös Maahanmuuttovirastolle osoitetut 36 miljoonaa euroa ilahduttavat. Monia ykalaisia työllistävä virasto saa lisärahoitusta muun muassa käsittelyaikojen lyhentämiseksi automaation avulla. Automaatioiden kehittämisen rinnalla on toki huolehdittava myös siitä, että osaavaa ja hyvinvoivaa henkilöstöä on riittävästi.
Kokonaiskuvassa panostukset jäävät TKI-toimintaan tehtyä satsausta lukuun ottamatta kuitenkin maltillisiksi. Jo tiukoilla olevien hyvinvointialueiden taloudelliseen tilanteeseen ei ole luvassa helpotusta ainakaan lyhyellä aikavälillä. Myös valtionhallintoon kohdistuu laajoja supistustoimia ja esimerkiksi Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta on päätetty lakkauttaa kokonaan. Järjestösektorin avustuksia leikataan ja kehitysyhteistyötä vähennetään tuntuvasti. Aikuiskoulutustuki ja vuorotteluvapaajärjestelmä lakkautetaan kokonaan. Moni näistä toimista näkynee suoraan ykalaisten arjessa.
Eduskunnalle annettu talousarvioesitys on Orpon hallituksen ensimmäinen ja sen pääviesti on selvä: tavoite on hakea säästöjä ja lisätä työllisyyttä. Tulevat vuodet näyttävät, kohdistaako hallitus jatkossa rahoitusta myös hallitusohjelmaan kirjattujen tärkeiden tavoitteiden, kuten työhyvinvoinnin edistämiseen. YKA seuraa tilannetta ja tekee työtä sen eteen, että liiton arvojen mukaisesti työelämää ja yhteiskuntaa rakennetaan oikeudenmukaisesti ja yhdenvertaisesti.
Ainomaija Rajoo johtava asiantuntija, YKA
