Kuuntelu on taitona aliarvostettu. Sitä kannattaa harjoitella etenkin tilanteissa, joista haluaisi juosta paikalta, sanoo taiteen tekijä ja teatteriohjaaja Eino Saari.
Olen 45-vuotias taiteen tekijä ja työnohjaaja. Työskentelen päivittäin ihmisten välisten vuorovaikutussuhteiden ja ammatillisen kasvun haasteiden parissa. Kuuntelen työkseni.
Ajattelen kuuntelemista kokonaisvaltaisena, ruumiillisena tapahtumana. Teatteriohjaajana istun katsomossa ja kuuntelen ihmisten ideoita, heidän välisiään suhteita ja jännitteitä, tilaa jota olemme yhdessä luomassa. Työnohjaajana lähden liikkeelle tyhjästä: ”Huomenta. Mitä tarvitsisit tänään?”
Tähän ikään mennessä en ole tavannut ketään, joka olisi nimennyt kuuntelijana kasvamisen tavoitteekseen. Olen miettinyt, miksen. Kuuntelemalla voi kerätä tietoa, syventää suhteita, pelastaa päiviä, tilanteita, henkiä.
Yksi syy saattaa liittyä huomiotalouden aikaan. Kuuntelemalla harvemmin saadaan tilaa, murtaudutaan oman asian kanssa näkyviin. Toinen syy liittynee siihen, ettemme miellä aistinvaraisia toimintoja taitoina, joita harjoitella. Emmehän jumppaa näkemistä tai haistamistakaan. Suomalaisen kuuntelututkimuksen veteraani Tuula-Riitta Välikoski vertaa kuuntelemista hengittämiseen: ”Kiinnitämme hapen saantiin huomiota vasta, kun sen kanssa on ongelmia”.
Muutama vuosi sitten jututin työkseni erilaisia miestyön parissa toimivia pappeja, psykoterapeutteja, sosiologeja ja historioitsijoita. Jokin heidän tyynessä, levollisessa läsnäolossaan teki minuun vaikutuksen. Käsillä tuntui olevan tietoa, jota ei opiskella yksin kirjoista.
Ammattikuuntelijaksi voi kouluttautua. Kuuntelijana voi myös kasvaa, mutta miten? Lähdin tutkimaan asiaa. Asetuin kuuntelemaan, kuinka eri alojen ammattikuuntelijat kuuntelevat. Kuuntelijana kasvamisen lisäksi minua kiinnosti kysymys siitä, miten he ajattelivat kuuntelevansa. Syntyi teos Kuuntelemisen taito (Into Kustannus 2024).
Selvisi, että ihmistyön kontekstissa kuuntelemisen perusta on yksinkertainen: Ole läsnä. Keskity. Älä keskeytä. Kysy avoimia kysymyksiä. Jos tämän nelikentän saa haltuun, pärjää jo useimmissa tilanteissa.
Törmäämme niin töissä kuin arjessamme tilanteisiin, joissa tukkisimme mieluiten korvamme ja pakenisimme paikalta. Tarvitsemme erilaisia ääniä. Erilaiset äänet ovat demokratian elinehto. Samaan aikaan melu on ympäristöongelma. Liialliset äänet vaurioittavat kuuloaistinsoluja. Äänten voimistuessa emme kuule paremmin vaan huonommin. Kun ääniä on liikaa, vetäydymme omiin oloihimme ja ryhmiimme. Meteli sekä mahdollistaa yhteiskunnallisia muutoksia että pitää meidät loitolla toisistamme.
Kun ääniä on liikaa, vetäydymme omiin oloihimme ja ryhmiimme. Meteli sekä mahdollistaa yhteiskunnallisia muutoksia että pitää meidät loitolla toisistamme. – Eino Saari
Mitä tehdä? Mielestäni on hyvä, että yrittää – vaikka pienin ja haparoivin askelin – altistaa itsensä tilanteille, joissa kokeilee kuuntelemista myös silloin, kun haluaisi juosta paikalta. Juuri sana kokeilla miellyttää minua. Se ei vaadi minua muuttumaan. Se mahdollistaa sekä peruuttamisen että omaan tahtiin tapahtuvan oppimisen.
Radikaali kuunteleminen on myös menetelmä, jota voi kokeilla ja harjoitella. Siinä kuunnellaan hiljaa, intensiivisesti, ottamatta kantaa, tuomitsematta ja keskeyttämättä, vaikka itsessä heräisi kuinka voimakkaita reaktioita ja tunteita. Toisen annetaan puhua loppuun. Omia tunteita ja havaintoja ei paineta villaisella. Niitä käsitellään ja jäsennetään jälkikäteen.
Kun kitkan keskellä tunnustaa toisen läsnäolon, voi katsoa tehneensä kuuntelijantyönsä.
Eino Saari on kajaanilainen kirjailija, työnohjaaja ja teatteriohjaaja.
Voit asettua oman kuuntelemisensa äärelle esimerkiksi näiden Saaren vinkkien avulla:
Mitä kuuntelet, kun kuuntelet? Mihin keskityt? Seuraatko ehkä puheen tunnesävyjä, sen sisältöjä, aikaa tai sitä, mitä itsessäsi viriää toista kuunnellessasi? Mitä tapahtuu, jos vaihdat kuuntelemisesi totunnaista kohdetta? Millaista valtaa käytät, kun kuuntelet? Entä millaisissa suhteissa tulet itse turvallisesti kuulluksi?
Sirisevät valot, työyhteisön kokousrutiinit, taustahäly. Kuuntelemiseen vaikuttavat ulkoiset olosuhteet. Tavallisemmin se, mikä estää ihmistä kuuntelemasta hyvin, liittyy kuitenkin sisäisiin tekijöihin. Joku kuuntelee äitiään oman kiireensä läpi, jollakulla on köyhiin kohdistuvia ennakkoluuloja. Miten arvosi, uskomuksesi, asemasi tai motiivisi kuunnella vaikuttavat tilanteeseen, jossa kuuntelet? Mitä oletat, odotat, jännität, pelkäät? Mikä sinua estää kuuntelemasta hyvin?
Todennäköisesti jokin sujuu jo. Ehkä sinulla on hyvä olkapää, kykyä vaihtaa näkökulmaa tai taito kohdistaa kysymyksiä niille, jotka uhkaavat jäädä yhteisössäsi hiljaisiksi. Yhdet keskittyvät myötäelämiseen, toiset omien kokemusten ja ideoiden aktiiviseen hyödyntämiseen, kolmannet tasapuolisen ja turvallisen ilmapiirin rakentamiseen. Miten voisit tehdä lisää sitä, mitä toimii jo nyt?
Eino Saari kouluttaa aiheesta ykalaisia marraskuussa. Kehity kuuntelijana 5.11.2024 klo 17. Tervetuloa!
