Disinformaation määrä on kasvussa. Sitä tuotetaan pian valtavia määriä automatisoidusti. Samalla propaganda löytää jatkuvasti uusia kanavia ja uusia vaikuttamisen metodeja, mistä syystä sitä on vaikea tunnistaa ja torjua. Luotettavan tiedon parissa työskentelevien on aika liittyä yhteen.
Ihmiskunta tuottaa arviolta 2,5 kvintiljoonaa tavua dataa joka päivä. Kvintiljoonassa on 18 nollaa, jos se auttaa hahmottamaan asiaa. Tuotamme joka päivä noin 95 miljoonaa Instagram-postausta, 500 miljoonaa tviittiä, 65 miljardia WhatsApp-viestiä ja yli 300 miljardia sähköpostiviestiä. Noin alkuun. Lisäksi tungemme dataamme YouTubeen, Facebookiin, TikTokiin, Snapchatiin, Telegramiin, ja ties minne.
Datan – ja informaation – määrä kasvaa jatkuvasti. Tästä seuraa väistämättä se, että myös misinformaation ja disinformaation, eli tahattomasti tai tahallisesti harhaanjohtavan tiedon, määrä kasvaa. Osa ihmiskunnan alati suoltamasta informaatiosta on tavalla tai toisella väärää tietoa: se voi olla kokonaan sepitettyä tai manipuloitua, kontekstistaan irrotettua tai muutoin harhaanjohtavaa. Kasvussa on myös automaattisesti tuotettu väärä tieto. Tekstin, valokuvien, videoiden ja muun sisällön koneellinen tuotanto muuttuu koko ajan helpommaksi ja edullisemmaksi. Vaikka varsinaisen tekoälyn käyttö propagandan somelevityksessä on vielä suhteellisen harvinaista, sekin yleistynee pian. Tästä taas seuraa aika lailla väistämättä se, että luonnollisen kielen käsittelyä, koneoppimista ja tekoälyä hyödynnetään disinformaation, propagandan ja verkkovihan tuotannossa.
Kesällä 2020 OpenAI-niminen riippumaton tutkimuskeskus julkaisi GPT-3-nimisen ohjelmiston, joka pystyy luomaan monenlaisia tekstityyppejä sille syötetyn datan perusteella. GPT-3 on niin hyvä tuottamaan koherenttia tekstiä, että The Guardian julkaisi sen kirjoittaman pääkirjoituksen. Middlebury Institute of International Studiesin tutkijat Kris McGuffie ja Alex Newhouse julkaisivat syyskuussa tutkimuksen GPT-3:n käytöstä radikalisoimisen välineenä. Samat tutkijat olivat rakentaneet propagandabotteja jo aiemman GPT-2:n avulla. GPT-2 oppi sujuvasti tuottamaan muun muassa äärioikeistolaista ja ääri-islamistista vihapuhetta. GPT-3:a tutkijat opettivat puhumaan salaliittoteoria QAnonista.
Tulokset olivat varsin vakuuttavia, ainakin propagandistin näkökulmasta. GPT-3 on tutkijoiden mukaan väärissä käsissä edeltäjäänsä huomattavasti vaarallisempi työkalu. Sen käyttäjän ei enää tarvitse osata kirjoittaa koodia eikä ymmärtää tekoälyn toiminnasta juuri mitään.
OpenAI on pyrkinyt parhaansa mukaan suojaamaan työkalua väärinkäytöksiltä. Tutkijat huomauttavat, että kopioita tulee markkinoille, eivätkä niiden tekijät välitä etiikasta. He peräänkuuluttavat teknologiafirmojen, poliittisten päättäjien ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden rivakkaa yhteistyötä automatisoidun propagandan vaikutusten ehkäisemiseksi. Tarvitaan uusia sosiaalisia normeja, lainsäädäntöä ja koulutusta.
Ihmiset yliarvioivat oman medialukutaitonsa.
Kun nyt on alkuun päästy, listataanpa lisää dystooppisia ennusteita. Paitsi että misinformaation ja disinformaation määrän kasvu on taattua, niille on myös aina tarjolla uusia vaikuttamisen muotoja, metodeja ja taktiikoita. Ne löytävät aina uusia kanavia ja kasvualustoja. Tästä syystä disinformaation tunnistaminen muuttuu yleisölle aina vain vaikeammaksi. Me, jotka työskentelemme luotettavan tiedon parissa, olemme tuomittuja juoksemaan ikuisesti perässä. Kun yksi väärän tiedon levittäjien taktiikka tulee suurelle yleisölle tutuksi ja se menettää tehonsa, informaatiosoturit ovat jo siirtyneet toisaalle. Tutkijat, toimittajat, tiedeviestijät ja päätöksentekijät tulevat aina vähintään yhden askeleen jäljessä.
Lisäksi ihmiset tutkitusti yliarvioivat oman medialukutaitonsa. Helmikuussa 2020 julkaistun Suomalaisten mediataidot -tutkimuksen mukaan suomalaiset uskovat kyllä itse tunnistavansa esimerkiksi valeuutiset, mutta eivät usko muiden kykenevän siihen. Omaa kykyä tunnistaa luotettava tieto pidettiin kiitettävänä, kun taas muiden taidot arvioitiin tyydyttäviksi. Näyttää kuitenkin siltä, että medialukutaitojen opettaminen on toistaiseksi tehokkain tapa tapella misinformaatiota vastaan. Ongelmaksi muodostuu aikuisväestön tavoittaminen. Myös he tarvitsevat kipeästi faktantarkistuksen työkaluja ja lähdekritiikin taitoja, mutta koulusta päässeitä ikäluokkia on hankala tavoittaa.
Tärkeintä olisi saada kaikki tunnistamaan, millaisissa tilanteissa he itse menevät lankaan. Nimittäin, vaikka harhaanjohtavan tiedon levittämiseen käytetään uusimpia viestintäkanavia ja uusinta teknologiaa, misinformaatio-ongelman ydin piilee ihmisen psykologiassa, ei teknologiassa. Nykyään esimerkiksi puhutaan paljon deepfake-videoista, joita on vaikea erottaa aidoista. Mutta huijarit eivät tarvitse deepfake-teknologiaa niin kauan kuin aivan yksinkertaiset leikkaa-liimaa-editoinnit (eli cheapfaket) menevät täydestä. Syynä on se, että ihmiset haluavat uskoa asioihin, jotka vahvistavat heidän maailmankuvaansa. Meihin kaikkiin vaikuttavat paljon tutkitut psykologiset mekanismit, kuten vahvistusharha ja motivoitu päättely. Näiden tunnistaminen itsessä on pirullisen vaikeaa, mutta harjoittelun avulla mahdollista.
Olen seurannut työkseni misinformaatioon liittyviä ilmiöitä jo kohta vuosikymmenen ajan. Mikään aiempi uutistapahtuma ei ole koskaan synnyttänyt yhtä valtavaa harhaanjohtavan tiedon vyöryä kuin vuoden 2020 koronaviruspandemia. Siksi maailman terveysjärjestö WHO alkoi kutsua tilannetta infodemiaksi. Sana on vanhempaa perua, mutta vasta nyt se on saavuttanut täyden potentiaalinsa.
Maailmanlaajuinen keskustelu valeuutisista lähti liikkeelle Yhdysvaltain presidentinvaalien ja Britannian Brexit-kampanjan tapahtumista 2016. Jo edellisenä vuonna Suomessa ja monissa muissa Euroopan maissa havaittiin uusi ilmiö: vihaa lietsovat, maahanmuuttovastaiset sivustot, jotka naamioivat sisältönsä muistuttamaan ulkoisesti journalismia.
Mutta Trump hävisi vaalit ja Brexit on osoittautunut kalliiksi virheeksi, joku voisi huomauttaa. Kunhan pandemiasta päästään, kai päästään myös infodemiasta!
Voisimmeko palata nyt takaisin odottelemaan historian loppua, jooko? Mitään paluuta myyttiseen normaaliin ei ole luvassa. Vaalivaikuttaminen, propaganda ja uutissivustoja matkivat vale- ja vihasivustot eivät ole kadonneet minnekään. Niiden rinnalle vain on ilmaantunut monia muita harhaanjohtamisen tapoja.
Mitään paluuta myyttiseen normaaliin ei ole luvassa.
Vielä yksi asia, jota disinformaatiosta harvoin ymmärretään: se tulee usein yhteiskunnan huipulta.
Kokeneen salaliittoteoriatutkijan Joseph Uscinskin tuoreen tutkimuksen mukaan sekä republikaanit että demokraatit ovat olleet jo monissa aiemmissa vaaleissa taipuvaisia uskomaan vaalivilppiin – mikäli heidän oma ehdokkaansa hävisi.
Vuonna 2020 vain yksi asia oli muuttunut. Tällä kertaa poliittiset johtajat lietsoivat perusteettomia vaalivilppiväitteitä. Tällaista ei ole ennen nähty.
Laitahyökkääjän paikkaa pelaavat populistipoliitikot ovat ylipäätään päässeet huiputtamisen makuun. Se on tuonut heille satumaisia vaalivoittoja lukuisissa maissa. Miksi ihmeessä he lopettaisivat ja alkaisivat puhua totta? Jonkun kansalaisyhteiskunnan tai demokratian ideaalin vuoksiko? Joudun epäilemään.
Niin kauan kuin viestintäjärjestelmissämme on ilmeisen helppoja pelipaikkoja näille faktoista piittaamattomille toimijoille, he kyllä käyttävät nämä mahdollisuudet. Pelistä tulee aina vain rumempaa, jos myös totuudenjälkeisiä voimia vastustaneet poliitikot omaksuvat samat likaiset temput. He alkavat kenties ajatella, että muuten ei enää voi voittaa. Saattaa tuntua tehokkaammalta sopeutua somejättien luomaan poliittiseen kulttuuriin kuin voimattomasti paheksua sitä.
Johanna Vehkoo Kirjoittaja on YTM, joka työskentelee vapaana toimittajana, tietokirjailijana ja kouluttajana.
