Kuvaaja: Emma Rahikainen
Nuorten työllistymismahdollisuuksiin vaikuttavat muita ikäryhmiä enemmän taloudelliset suhdanteet, ja erilaisten kriisien vaikutukset näkyvät usein ensimmäisenä heidän tilanteessaan. Kun viime kesänä uutisoitiin työttömyysasteen nousseen yli kymmeneen prosenttiin, oli alle 25-vuotiaiden työttömyysaste 26 prosenttia.
Pitkään jatkuneen hyvän kehityksen jälkeen myös vastavalmistuneiden työllisyystilanne on heikentynyt rajusti vuodesta 2023 lähtien. Vaikka viime kesänä tilanne näytti helpottavan, jatkoi se syksyllä taas heikkenemistään. Syyskuussa vastavalmistuneiden työttömyys oli palannut vuoden 2015 työttömyyshuipun tasolle.
Työllisyystilanteesta kertoo jotain myös se, että Duunitorin tietojen mukaan vanhemmat ja kokeneet työnhakijat ovat kilpailleet viime kesänä nuorten kanssa samoista kesätöistä. Kun ensimmäiset kesätyöt, harjoittelukokemukset ja oman alan työpaikat jäävät ponnisteluista huolimatta saamatta, on seuraukset moninaiset. Tilapäiset vaikeudet lannistavat ja horjuttavat lompakon lisäksi itsetuntoa, mutta pitkittyessään työllistymisvaikeudet voivat jättää vakavia ja pitkäaikaisiakin jälkiä nuoren elämään. Tämän olemme ysärin lamasta toivottavasti oppineet.
Nykyisen vaikean työllisyystilanteen takaa löytyy kuitenkin huolestuttavia pidempiaikaisia kehityskulkuja. Vaikka 2000-luvun nuorisotyöttömyystilastot ovat olleet kohtuullisen tasaisia, on nuorten työttömyysjaksot nykyään huomattavasti pidempiä ja pitkäaikaistyöttömyys yleisempää.
Yli vuoden työttömänä olleita nuoria oli vuonna 2008 reilut 300, tänä vuonna lähes 7000.
Vaikka pitkäaikaistyöttömistä melko pieni osa on korkeakoulutettuja, on heidänkin osuutensa kasvanut viime aikoina. Kehityskulkua on pyritty taklaamaan vuonna 2013 voimaan astuneella nuorisotakuulla, joka takaa jokaiselle työttömälle nuorelle tai vastavalmistuneelle kolmessa kuukaudessa opintoja, töitä tai työllisyyttä edistäviä palveluita. Tästä huolimatta huolestuttavia kehityskulkuja ei ole onnistuttu katkaisemaan.
Koulutustaso on ollut ja on yhä keskeinen työttömyydeltä suojaava tekijä – siksi koulutus on myös nuorisotyöttömyyden ratkaisemisen ydinkysymys. Koulutustason nostoon liittyvässä keskustelussa olisikin kriittistä kiinnittää huomio myös niihin nuoriin, joiden koulutuspolku katkeaa jo alkumetreillä. Tämä ryhmä korostuu myös pitkäaikaistyöttömissä.
Alle 35-vuotiaista viidennes on keskeyttänyt joskus opintonsa. Vaikka osalle tämä on tarkoittanut vain alanvaihtoa, on osalla jääneet opinnot täysin kesken. Noin viidennes nuorista aikuisista on täysin vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa. Monen tulevaisuuden yhteiskuntatieteilijän polku on voinut katketa vain siksi, ettei kriittisellä hetkellä ollut tarjolla tarvittavaa tukea. Nuorten tulevaisuususko on tällä hetkellä Nuorisobarometrin mittaushistorian pohjalukemissa, kenties ihan syystä.
Omaa tarinaa kertoo myös se, että Kelan perittävänä olevien opintolainojen määrä on vuodessa lähes kaksinkertaistunut.
Kun opiskelijat siirtyvät työelämään – tai työttömyyteen – kymmenien tuhansien eurojen opintolainojen kanssa, voi mielialat olla moninaiset. Hyvät työllisyysnäkymät hälventäisivät myös näitä huolia. Usko koulutuksen ja työnsaannin väliseen yhteyteen on kaikesta huolimatta säilynyt vahvana. Yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta on kriittistä, että näin on myös jatkossa. Mikäli nuorten ja vastavalmistuneiden työllistymisen haasteet kuitenkin jatkuvat, voi koulutususkon suunta muuttua.
Nuorisotyöttömyydestä on siis syytä olla huolissaan, vaikka suhdanteet alkaisivatkin helpottaa. Pelkkä nykyinen nuorisotakuu ei riitä, vaan nyt tarvitaan poliittista luovuutta.
Annika Nevanpää, HTK, osaamis- ja työllisyyspolitiikasta vastaava Nuorisoala ry:n vaikuttamisen asiantuntija
Kirjoittaja on käyttänyt esseetä kirjoittaessaan pohjana Nuorisobarometrin ja Tilastokeskuksen tuoreinta dataa sekä työ- ja elinkeinoministeriön analyyseja.
