Eduskunta käsittelee tänä syksynä hallituksen esitystä paikallisesta sopimisesta. Yhteiskunta-alan korkeakoulutettujen neuvottelupäällikön Petri Toiviaisen mukaan liikkeellä on nyt paljon harhaanjohtavia väitteitä paikallisen sopimisen nykytilasta julkisella sektorilla.
Elinkeinoelämän keskusliitto perustelee paikallisen sopimisen edistämistä sillä, että palkkojen paikallinen sopiminen etenee Suomessa Ruotsia hitaammin erityisesti julkisella sektorilla. Uutinen antaa virheellisen kuvan muun muassa palkkauksen muodostumisesta valtion työntekijöillä Suomessa. Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut katsoo, että virheelliset tulkinnat on tarpeen oikaista.
”Valtiolla palkkauksesta on sovittu virastotasolla jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Valtiosektori on siis ollut jo pitkään yksi paikallisen sopimisen suunnannäyttäjä suomalaisilla työmarkkinoilla”, toteaa YKAn julkisen sektorin neuvottelupäällikkö Petri Toiviainen.
Valtion palkkausjärjestelmissä (vpj) kuukausipalkkaus määräytyy pääasiassa tehtävien vaativuuden ja henkilökohtaisen työsuorituksen mukaisesti. Tämä ja palkkausten reagointi muutoksiin muodostavat kannustavan, kilpailukykyisen ja oikeudenmukaisen palkinnan perustan.
“Vpj-järjestelmät ovat virastokohtaisia, mutta yhtenäisten yleisten periaatteiden mukaan laadittuja. Järjestelmät perustuvat sopimusalakohtaisiin virka- ja työehtosopimuksiin. Sopiminen tapahtuu yhteisymmärryksessä virastotyönantajan ja työntekijöiden edustajien välillä”, Toiviainen avaa.
Tehtävien vaativuuden ja henkilökohtaisen työsuorituksen arviointia varten on olemassa virastokohtaiset arviointijärjestelmät. Vaativuuden osatekijät koskevat tyypillisesti tehtävässä edellytettävää osaamista, vuorovaikutusta ja vastuuta. Työsuorituksen osatekijät koskevat tyypillisesti ammatinhallintaa, aikaansaavuutta ja yhteistyötä. Tehtävien vaativuutta ja henkilökohtaista suoritusta tarkastellaan vuosittain esimiehen ja henkilön välisissä tulos- ja kehityskeskusteluissa.
“Valtiolla palkkatasot vaihtelevat virastoittain ja virastokohteiset erityisolosuhteet otetaan kussakin palkkasopimuksessa huomioon. Valtion keskustasolla toki neuvotellaan kaikkia virastoja sitovista ja ostovoimaa turvaavista yleiskorotusratkaisuista, mutta paikallisen sopimisen laajuutta ja merkitystä arvioitaessa yleiskorotus on vain yksi elementti. Lisäksi valtion keskustason sopimukset ovat jo pitkään sisältäneet paikallisia eriä, joiden käytöstä sovitaan virastokohtaisesti. Valtiosektori ei siten ole peränpitäjä vaan suunnannäyttäjä suomalaisilla työmarkkinoilla”, Toiviainen summaa.
