Tällä viikolla esittelyn kohteena on toiminnanjohtaja Simo Pöyhönen, jonka työtehtävien monipuoliseen kirjoon kuuluu niin liiton äänitorvena toimiminen kuin järjestön toiminnasta ja taloudesta huolehtiminen.
Mikäli YKA kuviteltaisiin vanhan metaforan mukaan piiraaksi ja sen siivut eri työalueiksi työporukan osaajien kesken, niin toiminnanjohtajalla voitaisiin nähdä olevan kaikista siivuista oma alueensa, ja hän seuraisi alati, miten piiras uunissa valmistuu. Tämä metafora on tietysti siitä ontuva, että YKAn toimintaa ei voida nähdä piiraan tavoin koskaan täysin valmiina, vaan pikemminkin jatkuvasti kehittyvänä. Järjestön kehittymisen ja dynaamisuuden tuo esiin toiminnanjohtaja Simo Pöyhönen, joka kuvaa järjestötoiminnan ”reseptin” pohjautuvan avoimuudelle ja kestävyydelle. Hän myös kertoo, että toiminnanjohtajan työssä on tärkeää tietää jatkuvasti mitä tapahtuu sekä järjestön sisällä että yhteiskunnassa.
”Työhöni kuuluu kokonaisvastuu toiminnasta ja taloudesta. Tämä sisältää edunvalvontaa, neuvotteluita, ulkoista viestintää, esiintymisiä, verkostotapaamisia sekä politiikan seuraamista ja siihen vaikuttamista”, Simo luetteloi. Hän kertookin kahdeksan vuotta tulleen täyteen siitä, kun hän aloitti toimessaan. ”Oleellista tehtävässäni on myös työyhteisön tekemien päätösten vahvistaminen ilman turhaa päsmäröintiä. Kun on osaavaa porukkaa töissä, niin silloin ei tarvitse kertoa, miten asiat tulisi tehdä vaan ainoastaan vahvistaa ja tukea näitä päätöksiä”, hän toteaa.
Toiminnasta puhuessamme nousee esiin jäsenlähtöisyys. Simo kertoo pienemmän työporukan hienouden olevan se, että jäsenet eivät näyttäydy etäisinä johtoportaikkojen takana. ”Toimintaa ja palveluita voidaan suunnitella suoraan jäsenien palautteiden pohjalta. He myös pääsevät osallistumaan liittonsa ja sen palveluiden kehittämiseen.” Tästä esimerkkinä Simo antaa viimeaikaiset palvelusuunnittelun workshopit, joista viimeisin järjestettiin kaikille halukkaille opiskelijajäsenille. Palautteiden merkitystä hän korostaa myös, kun puhumme toiminnan arvoista. ”Palautteisiin vastataan aina. Näytti kalenteri kuinka täydeltä tahansa”, hän toteaa napakasti. ”Tämän ansiosta voidaan pysyä ajan tasalla, mitä jäsenet toivovat liitolta ja mitä mieltä he ovat asioista.”
Palautteisiin vastataan aina. Näytti kalenteri kuinka täydeltä tahansa.
Vuoropuhelu jäsenistön kanssa onkin uudistuskyvyn taustalla. Simo tiivistää ajatuksensa uudistumiskyvystä: ”Ollaan uskallettu kokeilla, mutta ollaan uskallettu myös luopua asioista! Lisäksi olemme oppineet kyseenalaistamaan. Jäsenemme ovat aktiivisia toimijoita, joiden luottamus on voitettava yhä uusiksi.” Kun kysyn, mitä haasteita Simo näkee toiminnassa, hän mainitsee jäsenkunnan laajuuden ja moninaisuuden. ”Yhteistä jaettua mielipidettä ja näkemystä asioista ei jäsenillämme useinkaan ole. Myös tarkka ammattikuntaidentiteetti uupuu, kun erikoistutaan yleisesti. Näin ollen toiminnassamme painottuu se, että YKA auttaa jäseniään tunnistamaan ja kuvaamaan osaamistaan sekä hakeutumaan heitä kiinnostaviin työpaikkoihin.”
Kuinka sitten Simo on ylipäänsä työhönsä päätynyt? Tilanteeseen ollaan Simon mukaan ajauduttu vain osittain hallitusti. Aikaisemmin Simo mainitsee työskennelleensä Akavassa koulutuspolitiikan puolella sekä ylioppilaskunnassa pääsihteerinä. Tätä kautta järjestökonteksti on tullut hänelle tutuksi. ”Tässä työssä olen ollut pisimpään urallani”, Simo mainitsee hymyillen ja kertoo, että syy pitkälle työsuhteelle piilee työporukan hyvässä sekä rennossa tavassa tehdä töitä.
Entä mikä Simosta olisi tullut ammatiltaan, mikäli hän ei olisi päätynyt järjestöön toiminnanjohtajaksi? ”Lapsena haaveilin talonmiehen hommasta. Nyt jos kuitenkin pitäisi valita realistisesti omaan urahistoriaansa peilaten jokin ala…”, Simo pohdiskelee hetken ja paljastaa jotakin odottamatonta: ”…se varmaankin liittyisi jotenkin Venäjään ja Itä-Eurooppaan.” Tässä vaiheessa Simo kertoo puhuvansa kelpo venäjää sekä tehneensä harjoittelunsa aikoinaan Pietarissa. Keskustelumme kääntyykin Venäjään, ruokakulttuuriin sekä vapaa-ajan toimiin. Suunnistus on erityisesti lähellä Simon sydäntä, ja harrastuksesta kasvoi intohimo jo hänen nuoruudessaan. ”Jukolan viestiin olen osallistunut nyt 21 kertaa”, Simo kertoo. Metsään lähdetään hänen mukaansa kaikkina vuodenaikoina, talvella ja yöllä otsalamppu päässä.
Lopuksi: Mitä toiminnanjohtaja suosittelee Pietarissa vierailevalle matkailijalle?
”Suosittelen ottamaan metron pääkadulle, jossa aika kuluu ihmetellessä ympäröivää elämää ja sen ihmisiä. Tärkeimpänä kuitenkin suosittelen kokeilemaan georgialaista keittiötä. Tätä löytyy paljon Pietarista ja samoin myös Helsingissä on pari georgialaista ravintolaa. Tyypillistä ruokailulle on yhdessäolo, joka kruunaa koko ruokakokemuksen.”
Teksti ja kuvat: Jaana Järvi, viestinnän harjoittelija
