Vitsi kiireisestä eläkeläisestä ei ehkä olekaan enää vitsi: yhä useammat ihmiset haluavat jatkaa työskentelyä eläkkeellä.
Eläkeiän saavuttaminen on merkittävä virstanpylväs ihmisen elämässä. Viimein koittaa aika, jolloin saa tehdä melkein mitä huvittaa ja levätä vuosien työn jälkeen. Eläkeikään pääseminen ei välttämättä kuitenkaan tarkoita sitä, että työnteko loppuu.
Ilmarisen ja Kevan selvitysten mukaan yhä useampi eläkeläinen haluaa tehdä töitä. Syitä tähän on monia: työnteko innostaa yhä, halutaan pysyä aktiivisena, ylläpidetään sosiaalisia suhteita tai lisätään taloudellista turvaa. Työuran ja eläkeiän välinen raja hämärtyy.
Mikäpä organisaatio ei hyötyisi eläkeläisen palkkaamisesta? Pitkän työuran tehneiden osaaminen on monella tapaa huipussaan. Osaamisen rinnalle on kertynyt kokemusta ja perspektiiviä. Nämä ominaisuudet voivat tuoda työyhteisöihin vakautta ja uusia näkökulmia. Monimuotoiset yhteisöt ovat tunnetusti myös tuottavampia!
Yhteiskunnan rakenteiden pitää vastata pidentyvien työurien tarpeisiin. Merkittäviä keinoja ovat sekä ikäsyrjinnän torjuminen että työllistämisen esteiden purkaminen. Muutosta nykytilaan on jo näkyvissä, sillä Orpon hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi yli 50-vuotiaiden työuran jatkumisen turvaaminen sekä eläkkeellä olevien yli 65-vuotiaiden kannustaminen työntekoon. On silti muistettava, että vaikka kaikki eläkkeellä työskentelyn esteet saataisiinkin purettua, on kyse jokaisen henkilökohtaisesta päätöksestä. Ay-liikkeen tehtävänä on osaltaan huolehtia, että jokaisella on aito mahdollisuus valita, mitä eläkeiässä tekee ja millaisilla ehdoilla.
Tietenkin eläkkeellä on lupa myös rentoutua riippumatossa! Kyse on oikeudesta nauttia ansaitusta lepohetkestä vuosien aherruksen jälkeen. Mutta työskentelystä kiinnostuneille eläkeläisille työ voi tuoda monia etuja. Se voi lisätä henkistä ja fyysistä hyvinvointia, ylläpitää sosiaalisia suhteita, vähentää taloudellista taakkaa ja auttaa pitämään aivot terävinä. Yhteiskuntakin hyötyy: eläkeläisten työssäkäynti voi osaltaan vastata työvoiman kysyntään, pitää arvokkaan tiedon ja kokemuksen organisaatioiden käytössä ja tehdä työyhteisöistä monimuotoisempia.
Olennaista on joustavuus. Työskentelyn ei tarvitse olla kokopäiväistä tai jatkuvaa. Se voi olla osa-aikaista, projektipohjaista, kausiluonteista tai vapaaehtoistyötä. Eläkeläisten pitäisi voida valita heille sopiva tapa työskennellä. Eläkkeellä työskentelyyn liittyy tietenkin monia käytännön kysymyksiä. Varma on koonnut vastauksia niistä yleisimpiin. Mutta onko työkulttuurimme tähän valmis?
Koin oman herätykseni eläkekysymyksiin, kun kuulin silloisen SPR:n puheenjohtajan Pertti Torstilan puheenvuoron kolmannesta iästä. Muistan samassa yhteydessä keskustellun, että Suomessa eläkkeelle siirtyminen on kummallinen tabu, josta ei oikein puhuta, ja jonka lopullisuus on hieman hätkähdyttävääkin. Miksi työnnämme eläkeläiset ulos työelämästä ja toivottelemme mukavaa loppuelämää? Itse soisin, että työpaikoilla aloitettaisiin eläkevalmennukset hyvissä ajoin ja luotaisiin jokaiselle tilaa pohtia, miten eläkepäiviään viettää. Fiksut organisaatiot voisivat auttaa eläkeikää lähestyviä työntekijöitä tukemaan työkykyään ja pitää huolta siitä, että arvokas osaaminen olisi pidempään käytettävissä.
Meidän pitäisi rohkaista ja tukea eläkkeellä työskentelyn mahdollisuuksia, eikä unohtaa ihmisiä yksinäisyyteen heidän saavuttaessaan eläkeiän. Vanhuuden ei pitäisi olla aktiivisen työelämään osallistumisen este. Eläkeikä ei ole loppu, vaan uusi alku, jossa ihminen voi määrittää uudelleen roolinsa ja tarkoituksensa. Olkoon se sitten työskentely, lepo tai jotain siltä väliltä, meidän tehtävänämme on tukea ja kunnioittaa tätä valintaa.
Maria Teikari YKAn strategiajohtaja
