Meillä vähimmäispalkka määräytyy asianomaisen alan yleissitovan työehtosopimuksen mukaan.
Suomessa ei ole yleistä minimipalkkalakia, kuten esimerkiksi Saksassa (8,50 euroa/tunti, 2015). Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n mukaan silloin, kun työehtosopimus on valtakunnallinen ja edustavana pidettävä, on se yleissitova, jolloin sitä on noudatettava myös järjestäytymättömien työnantajien yrityksissä. Työtuomioistuin vahvistaa, mikä työehtosopimus on yleissitova ja pitää näistä luetteloa.
Kaikilla aloilla ei ole olemassa yleissitovaa työehtosopimusta, jolloin mitään minimipalkkasäännöstä ei ole, vaan palkka määräytyy niin sanotusti kysynnän ja tarjonnan lain mukaan. Tätä rajoittaa kuitenkin säännös, jonka mukaan mikäli työsuhteessa ei tule sovellettavaksi mikään työehtosopimus eivätkä työnantaja ja työntekijä ole sopineet työstä maksettavasta vastikkeesta, on työntekijälle maksettava tekemästään työstä tavanomainen ja kohtuullinen palkka.
Työehtosopimuksien tulkintariidat käsittelee työtuomioistuin ja se noudattaa työehtosopimuslakia. Sen sijaan työsopimuslakiin perustuvat työriidat käsitellään yleisissä alioikeuksissa (käräjäoikeus, hovioikeus, korkein oikeus). Miten silloin menetellään, kun riita koskee työehtosopimuksen yleissitovuuden ulottuvuutta eli kysymystä siitä, miten asianomainen ala määräytyy?
Nyt korkein oikeus on antanut vastauksen tähän kysymykseen ratkaisussaan KKO 2016:18. Siinä oli kyse ylioppilaskunnan julkaiseman aikakauslehden toimittajasta, joka vaati noin 19 000 euroa saamatta jääneitä palkkoja usealta vuodelta sillä perusteella, ettei ylioppilaskunta ollut noudattanut alalla voimassa olevaa yleissitovaa työehtosopimusta (Viestinnän Keskusliitto ry:n ja Suomen Journalistiliitto ry:n välinen) palkkojen osalta. Käräjäoikeus katsoi, että kyseenomaista työehtosopimusta olisi pitänyt noudattaa ja hyväksyi kanteen.
Hovioikeus pyysi lausuntoa työtuomioistuimelta, joka katsoi, että kyseinen yleissitova työehtosopimus ei koskenut ylioppilaskunnan harjoittamaa alaa, koska ylioppilaskuntaa ei voitu pitää työehtosopimuksessa tarkoitettuna viestintäalan yrityksenä.
Korkein oikeus sen sijaan totesi, että työtuomioistuimen tehtävänä on tulkita työehtosopimuslakia ja työehtosopimusten määräyksiä eikä yleissitovuussäännöstä, josta on määräyksiä työsopimuslaissa. Korkein oikeus jätti työtuomioistuimen lausunnon huomiotta ja katsoi, ettei Journalistiliiton työehtosopimus ole ylioppilaskunnan toimialalla sovellettava työehtosopimus. Ylioppilaskunta on kuitenkin teettänyt toimittajalla sanotussa lehdistön työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä. Näin ollen korkein oikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että toimittajan työsuhteessa olisi tullut soveltaa lehdistön alan työehtosopimusta ja tuomitsi ylioppilaskunnan maksamaan vaaditut palkkasaatavat korkoineen.
Tämä tapaus kertoo osaltaan, että työlainsäädäntö Suomessa on muodostunut varsin monimutkaiseksi paitsi sisällön myös toimivaltakysymysten kohdalla ja tuottaa yllätyksiä sen soveltajille jopa tuomioistuimien sisällä.
Arto Vainio Kirjoittaja on varatuomari ja työoikeuteen erikoistunut asianajaja.
Liiton jäsenenä saat lakineuvontaa sekä työhön että yksityiselämään liittyvissä oikeudellisissa asioissa.
