Yleisellä tasolla ekologinen jälleenrakennus on melko yksinkertainen haaste: on säilytettävä välttämättömät asiat ja luovuttava turhasta. Käytännössä kyse on kuitenkin valtavasta uudistushankkeesta, jossa yhteiskuntaosaajia todellakin tarvitaan, kirjoittaa BIOS-tutkimusyksikön ekonomisti Jussi Ahokas, jonka Maailmanparannusforum-alustus käsittelee taloutta ja ekologista jälleenrakennusta.
Elämme monikriisin aikaa. Se tarkoittaa sitä, että yhteiskuntiemme vakautta horjuttavat yhtäaikaisesti lukuisat nopeat ja hitaat kriisit. Nopeat kriisit ovat sellaisia, joiden akuutit seuraukset ovat helposti havaittavia, joiden ratkaisemiseen ryhdytään yleensä määrätietoisesti ja jotka voivat väistää, kun kriisinhoidossa onnistutaan. Esimerkiksi koronakriisi ja Euroopan energiakriisi ovat esimerkkejä viimeaikaisista nopeista kriiseistä.
Hitaat kriisit ovat puolestaan hiipiviä, ja niiden vaikutukset yhteiskuntiin ilmenevät vähitellen. Kriisien hitauden vuoksi niihin tartutaan usein laiskemmin kuin nopeisiin ja niiden olemassaolostakin voidaan kiistellä pitkään. Ilmastonmuutos ja laajempi ekologinen kriisi – luontokato, paikalliset ympäristöongelmat, materiaalien ylikäyttö, saasteet ja niin edelleen – käyvät esimerkeiksi aikamme hitaista kriiseistä. Joskus hitaat kriisit luovat nopeita kriisejä: esimerkiksi ilmastonmuutos synnyttää kuivuutta, tulvia ja muita ilmiöitä, jotka uhkaavat ihmisyhteisöjä.
Monikriisi määrittää välttämättä tulevien vuosien ja vuosikymmenien yhteiskunnallista kehitystä. Näin on siitä riippumatta, pyrimmekö yksilöinä tai ihmisyhteisönä tekemään kriiseille jotain, kuten hillitsemään niitä ja niiden vaikutuksia sekä estämään joitain kriisejä tulemasta kokonaan. Monelle lienee selvää, että totta kai me pyrimme tarttumaan toimeen – tietenkin etsimme ratkaisuja, teemme oikeanlaisia päätöksiä ja käännämme historian suunnan yhdessä ponnistellen.
Kun olemme päättäneet toimia, kysymys kuuluu, mitä meidän pitäisi yksilöinä ja yhteisöinä tehdä. BIOS-tutkimusyksikön tilanneanalyysin mukaan edessämme on laaja-alainen yhteiskunnallinen muutos: transformaatio ja siirtymä uudenlaiseen yhteiskuntaan. Kun tilannetta katsotaan ekologisesta ja materiaalisesta näkökulmasta, voidaan puhua yhteiskunnan aineenvaihdunnan uudistamisesta. Toisin sanoen meidän on muutettava yhteiskuntamme perusrakenteet, talouden resurssiperusta, tuottamamme hyvinvointia synnyttävät hyödykkeet sekä kulutusrakenteet – kaikki samanaikaisesti.
Konkreettisesti ekologinen jälleenrakennus tarkoittaa monien sosioteknisten järjestelmien yhtäaikaista ja erittäin nopeaa uudistamista. Meidän pitää uudistaa liikenne-, ruoka- ja energiajärjestelmä, teolliset tuotantojärjestelmät sekä se, miten käytämme raaka-aineita ja muita luonnonvaroja. Samalle meidän pitää huolehtia, että hoivajärjestelmämme sekä yhteiskunnallista resilienssiä tukevat rakenteet ovat riittävän vahvoja. Myös kulttuurista muutosta tarvitaan ekologisessa jälleenrakennuksessa, jonka edellä mainitut tehtävät yhdessä muodostavat.
Kyseessä on valtava, ehkä paikoin toivottomaltakin tuntuva ponnistus. Kun sitä katsotaan talouden vinkkelistä, hahmottuu, kuinka huomattavan suuresta investointiprojektista todella on kyse. Kun ekologinen jälleenrakennus lähtee liikkeelle riittävässä mittakaavassa, se kutsuu kaikki kynnelle kykenevät mukaan. Samalla kun rakennamme uutta infrastruktuuria, meidän pitää luopua vanhasta joustavasti ja pehmeästi. Kaikki ei kuitenkaan ole mahdollista, vaan on tehtävä valintoja, ajoitettava investoinnit oikein sekä rajoitettava kuluttamista siellä ja täällä.
Laadullisena ilmiönä ja yleisellä tasolla jälleenrakennuksen haaste on melko yksinkertainen: on säilytettävä kestävälle yhteiskunnalle välttämätön tuotanto ja kulutus sekä luovuttava kaikesta luonnolle ja ihmisyhteisöille haitallisesta tuotannosta ja kulutuksesta. Jos lähtee liikkeelle vanhoista yhteiskunnallisista rakenteista ja ajatusmalleista käsin, haaste on monimutkainen ja vaikea: pitää rikkoa monia polkuriippuvuuksia ja lukkiutumisia, keksiä uusia tapoja toimia, luoda uusia teknologioita ja ennen kaikkea koordinoida eri yhteiskunnan alueilla tapahtuvaa muutosta niin, että muutokset kulkevat samaan suuntaan.
Siinä, missä jälleenrakennus tarvitsee insinöörejä, rakentajia, hoivaajia ja rahoituksen ammattilaisia, se tarvitsee myös yhteiskuntaosaajia. Kun taloudellista ja yhteiskunnallista murrosta johdetaan ja koordinoidaan, on tiedettävä, miten yhteiskunta toimii, miten se on rakentunut sekä se, mikä on mahdollista ja mikä ei. Tulevaisuudessa yhteiskuntaosaajien on oltava entistä monialaisempia sekä ongelmanratkaisu- ja yhteistyökykyisempiä.
Ekologista kriisiä ja talouden sekä yhteiskunnan murrosta ei pääse pakoon. Mitä nopeammin tartumme toimeen ja ekologiseen jälleenrakennukseen, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on onnistua. Yhteiskuntaosaajien kannattaakin jo nyt alkaa orientoitua muutokseen ja päivittää osaamistaan. Ekologinen jälleenrakennus tarvitsee meitä kaikkia!
Jussi Ahokas
Ahokas on yksi YKAn ja TEKin järjestämän Maailmanparannusforum 2023 -valmennusohjelman puhujista. Tutustu ohjelmaan ja hae mukaan 23.8.2023 mennessä! Voit myös osallistua vain valmennuksen yksittäisiin osiin. Jussi Ahokkaan alustus kuullaan 6.9.2023 klo 17 alkaen Ekologinen jälleenrakennus ja talous -webinaarissa.
Jussi Ahokas toimii BIOS-tutkimusryhmässä ekonomistina ja tekee väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistoon. Ahokas on yhteiskuntatieteiden maisteri (kansantaloustiede), ja on aiemmin toiminut tutkijana muun muassa Valtion talouden tutkimuskeskuksessa ja pääekonomina SOSTE:ssa. Hänen tutkimuskohteinaan ovat olleet muun muassa Suomen talouden rakenne sekä suomalainen talouspolitiikka.
