Hallitusohjelma julkaistiin kesäkuun puolivälissä ja tällä viikolla maahan nimitettiin uusi hallitus. Pyysimme yhteiskunta-alan viittä asiantuntijaa kommentoimaan tuoretta hallitusohjelmaa. Kommentoijina ovat Helsingin yliopiston dosentti ja varadekaani Hanna Wass, YTN:n neuvottelupäällikkö Petteri Oksa, HALI ry:n toimitusjohtaja Ulla-Maija Rajakangas, SYLin puheenjohtaja Lotta Leinonen ja YKAn neuvottelupäällikkö Petri Toiviainen.
Hallitusohjelmassa heijastuu vahvasti kolme yleiseurooppalaista trendiä, joihin on yhteiskuntatieteissä kiinnitetty pidempään huomiota. Ensimmäinen on näkemys siitä, että hyvinvointivaltio on pelastettava leikkaamalla sen keskeisiä pilareita, kuten erilaisia etuuksia ja tukia. Valtion rooli hyvinvoinnin tuottajana hiipuu taustalle, mikä ilmenee hyvinvointiyhteiskunnan käsitteen korostamisena.
Toinen trendi on pohjoismaalaisen universalismin periaatteen asteittainen korvautuminen ehdollisuudella. Etuudet tulee ansaita ja keskeinen väylä tässä on työllistyminen. Työnhakijan aktivoitumisessa vastuu on yksilöllä sen sijaan, että satsattaisiin huomattavasti nykyistä enemmän julkisiin työllistymistä edistäviin palveluihin.
Kolmas keskeinen piirre hallitusohjelmassa on ammattiyhdistysliikkeen alasajo. Neuvotteluyhteiskunnan pohja uhkaa murentua, mikäli poliitikot marssivat työmarkkinapöytään kertomaan, miten asiat tulisi hoitaa. Moni äänestäjä kiinnittyy politiikkaan ammattiyhdistyskentän kautta ja on kiinnostavaa nähdä, ilmenevätkö reaktiot hallitusohjelmassa esitettyihin uudistuksiin aktiivisena protestina vai pikemminkin voimattomuuden leimaamana vetäytymisenä.
Hallitusohjelman sitoumus neljän prosentin TKI-osuuteen vuoteen 2030 mennessä on merkittävä panostus. Tieteen kehityksen näkökulmasta on olennaista, että rahoitusta kohdentuu myös perustutkimukseen innovaatiotoiminnan rinnalla. Aloituspaikkojen lisääminen ja koulutusperäisen maahanmuuton edistäminen ilman lisärahoitusta ovat hankala yhtälö.
Hallitusohjelmassa myönteistä on palkansaajien ostovoimasta huolehtiminen, joskin siinä ylemmät toimihenkilöt jäävät painotuksen takia syrjään. Myönteistä on myös perustaidoista ja tutkimuksen ja tuotekehityksen rahoituksesta huolehtiminen.
Työmarkkinoita pyritään muuttamaan radikaalisti. On valitettavaa, että mukaan ei mahtunut ensimmäistäkään toimenpidettä, jolla myös palkansaajan asemaa parannettaisiin. Kaikki toimet vahvistavat työnantajan asemaa. Moni tuntuu olevan kopioita länsinaapurista, mutta leikepöydälle ei mahtunut palkansaajan neuvotteluaseman vahvistamista, vaikka naapurista olisi löytynyt elementtejä myös siihen.
Paikallisen sopimisen laajentaminen niin, että jokainen yritys voi sopia paikallisesti riippumatta järjestäytymisestään, on kummallista. Kaikki ovat nytkin voineet järjestäytyä ja päästä mukaan sopimaan niin halutessaan. Työehtosopimusten neuvottelujärjestyksen ohittaminen on sekin outo liike, joka murentaa luottamusyhteiskuntaa.
Vuoden määräaikaisten työsopimusten teko ilman syytä yhdistettynä henkilökohtaisen irtisanomisen suureen helpottamiseen on melkoinen yhtälö. Sen säätämisessä on hallituksen syytä olla tarkkana, sillä varsinkin nuorille työntekijöille tästä voi saada melkoisen ikiliikkujan. Tuntuu siltä, että Suomeen halutaan luoda kahdet työmarkkinat tarkoituksella.
Lisäksi hallitus haluaa minulle tuntemattomasta syystä lisätä epävarmuutta ja vähentää luottamusta.
Hallitusohjelmassa on aihetta hymyyn ja huoleen. Tuoreessa hallitusohjelmassa on paljon hyvää ihmisten hoitoon ja hoivaan pääsyn kannalta, mutta järjestöjen rahoituksen leikkaukset ja suhtautuminen työperäiseen maahanmuuttoon huolettavat minua.
Vaikka hallitusohjelmassa on paljon hyvää, olen todella huolissani muutamasta ohjelman kirjauksesta. Hallituksen kaavailemat leikkaukset sote-alan järjestöjen rahoitukseen heikentäisivät niiden toimintaedellytyksiä merkittävästi. Järjestöt tekevät usein sellaista työtä, jota kukaan muu ei tee. Järjestörahoituksen leikkaukset yhdistettynä sosiaaliturvan leikkauksiin ovat vaarallinen yhdistelmä.
Lisäksi hallituksen kaavailema tuloraja ja kansalaisuuteen vaadittava vuosiansio heikentävät mahdollisuuksia houkutella ulkomaalaisia osaajia tänne töihin. Suomi kilpailee osaavasta työvoimasta muiden maiden kanssa, joten houkuttelevuutta olisi pitänyt parantaa, ei heikentää.
Hallituksen halu hyödyntää sote-alan yritysten ja järjestöjen resursseja ja osaamista on ilahduttavaa. On tärkeää, että suomalaiset sote-alan toimijat, sekä yksityiset että julkiset, nähdään kokonaisuutena ja kaikkien vahvuudet halutaan käyttöön. Pitkäksi venyneitä hoitojonoja päästään nyt lyhentämään Kela-korvauksiin annetulla määrärahalla ja palvelusetelin käyttöä laajennetaan.
Pidän myös erinomaisena linjausta sote-alan työnjaon selkiyttämisestä ja kelpoisuusehtojen uudelleentarkastelusta. Sote-koulutettujen hoitajien työaika tulisi käyttää enemmän terveydenhuollollisiin tehtäviin ja sallia vanhusten hoivaan monipuolisemmista taustoista tulevia ammattilaisia.
Suomen ylioppilaskuntien liitossa (SYL) on tarkasteltu uutta hallitusohjelmaa huolestuneina siitä, että opiskelun edellytyksiin kaavaillaan useita heikennyksiä. SYL tavoitteli näissä vaaleissa opiskelijoiden nostoa pois köyhyysrajalta. Opiskelijoiden toimeentulohaasteita ei ratkaistu. Päinvastoin asumistuen leikkaukset tulevat osumaan tuhoisasti myös opiskelijoihin.
Näemme kuitenkin ohjelmassa kaavaillun opintotuen kokonaisuudistuksen mahdollisuutena saattaa opiskelijat riittävän perusturvan tasolle. Tämä tulisi tehdä ensisijaisesti osana sosiaaliturvan kokonaisuudistusta. Sen sijaan SYL on järkyttynyt EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksujen nostosta, mikä paineistaa opiskelutahtia entisestään.
Läpi kevään keskusteluissa oli esillä koulutuksen merkitys osaajapulan ratkaisemisessa. Kestävän kasvun ohjelman mukaisesti koulutustason nostaminen 50 prosenttiin vaatisi noin 190 miljoonan vuosittaiset korotukset korkeakoulutuksen rahoitukseen. Sen sijaan hallitusohjelmassa ei osoitettu lisärahoitusta uusiin aloituspaikkoihin.
Hyvinä uudistuksina otimme vastaan suunnitelman parantaa mielenterveysavun saavutettavuutta muuttamalla psykoterapeuttikoulutuksen osittain maksuttomaksi. Myöskin aie pysyvästä oleskeluluvasta Suomessa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneille on kannatettava, vaikka muilta osin vaalipuheet osaajapulan ratkaisemiseksi eivät saaneet vastakaikua.
Hallitusohjelma pitää sisällään useita merkittäviä valtionhallinnon uudelleenorganisointeja. Isoimpiin näistä lukeutuu aluehallinnon uudelleenorganisointi. Tavoitteena on koota Valvira, Aluehallintovirastot ja osa ELY-keskusten tehtävistä samaan virastoon. Jäljelle jäävä ELY kootaan valtion aluehallinnon Elinvoimakeskuksiksi. Vastaavanlaista aluehallinnon uudistusta kaavailtiin jo Sipilän hallituksen aikaan. Silloin se jäi kaatuneen maakuntauudistuksen jalkoihin. Visiona on, että uudistettu valtion aluehallinto käynnistäisi toimintansa lähtökohtaisesti vuoden 2025, mutta viimeistään vuoden 2026 alusta. Koska työvoimapalveluiden siirto valtiolta kuntiin tapahtuu vuonna 2025, pitäisin itse vuotta 2026 realistisempana lähtökohtana.
Koko valtionhallintoa koskettaa tuottavuusohjelma, jolla haetaan säästöjä koko hallituskauden ajan. Säästöjä etsitään ainakin digitalisaation hyödyntämisestä, tilaratkaisuista ja tehtävien uudelleenjärjestelyistä. Tuottavuusohjelma tulee näkymään kaikissa virastoissa ja siten myös monen ykalaisen työssä.
Toivottavaa on, että näiden muutosten keskellä hallitus tulee pitämään myös huolta omasta ohjelmakirjauksestaan siitä, että ”hallitus edistää esimerkillistä työnantajapolitiikkaa ja vahvistaa valtion houkuttelevuutta työnantajana.” Esimerkilliseen työnantajapolitiikkaan kuuluu, että henkilöstö ja sen edustajat otetaan kaikkiin relevantteihin valmisteluryhmiin mukaan heti muutoksen suunnittelun alkaessa. Valtion houkuttelevuutta työnantajana tuetaan muun muassa hyvällä palkkapolitiikalla. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi erityistä valtiosektorin palkkaohjelmaa.
