Humanitaarisen avun tarve on kasvussa, mutta samalla sen antamisesta tehdään koko ajan vaikeampaa. Linda Konatelle (MA) lamaantuminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto, vaan toiminta on aina mahdollisuus.
Linda Konate (MA) on Lääkärit Ilman Rajoja Suomen toimiston toiminnanjohtaja ja Vuoden yhteiskuntatieteilijä 2025. Hänellä on lähes 20 vuoden kokemus humanitaarisesta työstä.
Konatea kiinnosti jo nuorena kansainvälinen ura ja hän luki Englannissa Kentin yliopistossa pääaineena kansainvälistä politiikkaa ja konfliktintutkimusta. Opintojen jälkeen Konate aloitti harjoittelijana Brysselissä uudessa ajatushautomossa, joka kokosi EU:n ja Naton virkamiehet yhteen keskustelemaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Harjoittelun jälkeen hän jäi kehittämään ja rakentamaan toimistoa. Neljän vuoden jälkeen hän huomasi, että jotain kuitenkin puuttui.
”Työ ajatushautomossa oli todella mielenkiintoista, mutta huomasin pian, että keskusteluista puuttui ihminen kaikkien konfliktien keskellä. Siitä sitten heräsi ajatus humanitaarisesta työstä, jossa näkisin konfliktien varsinaisen vaikutuksen ihmiseen”, Konate muistelee.
Konate alkoi miettiä, missä humanitaarista työtä voisi päästä tekemään, ja Lääkärit Ilman Rajoja tuli nopeasti mieleen. Vuonna 1971 perustetulla organisaatiolla oli selkeät periaatteet ja arvot, jotka saivat Konaten hakemaan mukaan toimintaan.
”Meille on vieläkin mahdollisuus hakeutua mukaan, jos on kiinnostusta, ja hakijan profiili on hyödyllinen. Minulla ei ole lääketieteellistä taustaa, mutta tiesin jo silloin, että muunlaisellakin taustalla voi hakea tänne töihin.”
Brysselissä saadun johtamiskokemuksen ja turvallisuuspoliittisen osaamisen myötä Konate rekrytoitiin henkilöstöjohtamisen tehtäviin organisaatiolle. Pian sen jälkeen hän sai ensimmäisen toimeksiannon Etiopiasta.
Näin jälkeen päin ajateltuna Konate kokee, että Etiopiassa vietetty vuosi avustustyössä oli käänteentekevä kohta hänen urallaan.
”Ei sitä silloin tiennyt, että tulen tekemään seuraavat 20 vuotta tätä työkseni. Etukäteen ei voi koskaan tietää, onko avustustyö sinua varten. Se täytyy kokea”, hän pohtii.
Isossa maassa Konate toimi useiden erilaisten paikallisten katastrofien kanssa, mutta parhaiten jäi mieleen tuhkarokkoepidemia. Lääkärit Ilman Rajoja -arviointitiimiä pyydettiin arvioimaan tilanne epidemia-alueella, jossa oli alkamassa sadekausi. Arvioinnin jälkeen Konate oli mukana tiimissä, joka aloitti hätäavun.
”Todettiin, että meillä on kaksi viikkoa aikaa rokottaa kaikki alle 15-vuotiaat alueella. Meillä oli tarvittava osaaminen ja resurssit – vuorokaudessa käynnistettiin rokotuskampanja. Siinä tilanteessa ei voitu jäädä miettimään, vaan oli pakko toimia heti”, Konate kertoo.
”Ja me onnistuttiin siinä”, hän lisää.
Konate puhuu avustustyöstä intohimoisesti ja kertoo, että yrittää edelleen järjestää aikaa, jotta pääsisi työskentelemään kentälle. Edellinen tehtävä oli kolme vuotta sitten Etiopiassa. Avustustyössä humanitaarisen työn jälki näkyy konkreettisesti, ja ihmiskohtaamiset ovat ainutlaatuisia.
Nykyään Konate työskentelee unelmatyössään Lääkärit Ilman Rajoja Suomen toimiston toiminnanjohtajana. Pelkkää ruusuilla tanssimista ura ei kuitenkaan aina ole ollut. Hän koki epävarmuutta uransa jatkosta humanitaarisen työn parissa, kun muutti 12 vuoden jälkeen Suomeen ulkomailta.
”Olin jotenkin ajatellut, että tämä minun kansainvälinen kokemukseni olisi tosi hyödyllistä täällä Suomessa, mutta vastaanotto ei ollutkaan ihan se mitä odotin. Koin itseni hetkeksi hieman ulkopuoliseksi ja mietin, voinko edes jatkaa uraani humanitaarisen avun parissa”, Konate muistelee.
Hänen kokemansa epävarmuus on ymmärrettävää: Suomessa humanitaarista työtä tekeviä järjestöjä ei ole vieläkään montaa. Konate löysi kuitenkin töitä Punaiselta Ristiltä, jonka jälkeen hän palasi vanhaan työpaikkaansa, kun vuonna 2018 tilaisuus perustaa ensimmäinen toimipiste Lääkärit Ilman Rajoja -järjestölle Suomeen avautui. Nykyinen työ on hyvin erilaista kuin varsinainen avustustyö.
”Toimistotyötä tämä pitkälti on”, Konate toteaa.
Vaikka tehtävät ovat hyvin erilaisia kuin avustustyössä, hän on tyytyväinen. Jokainen päivä näyttää erilaiselta: kriisien seuraaminen konfliktialueilla, mediatyö, toimiston johtaminen ja sidosryhmätapaamiset kuuluvat arkeen. Median kiinnostus eri konflikteihin vaikuttaa paljon siihen, kuinka paljon aikaa mediatyöhön kuluu. Media harvoin kuitenkaan on kiinnostunut yhdestä konfliktista kovin pitkään.
”Vaikka median kiinnostus konfliktiin loppuisikin parissa viikossa, niin meidän työmme jatkuu – se perustuu tarpeeseen.
Konate kokeekin työssään haastavimmaksi niin kutsutut unohdetut kriisit. Tällä hän tarkoittaa, että kriisit kroonistuvat ja ovat entistä monimutkaisempia. Yhä enemmän esiintyy kriisejä, missä apua tarvitaan jatkuvasti, mutta tarve ei heijastu keskusteluun.
”Media haluaa minun puhuvan vain Gazasta, vaikka haluaisin kertoa myös Sudanista. Afganistanista en ole nähnyt vuoden aikana yhtään artikkelia”, hän miettii.
Palkitsevinta nykyisessä työssä on kuitenkin erilaiset ihmiskohtaamiset, joissa unohdetuista kriiseistä pääsee puhumaan. Näitä kohtaamisia ovat esimerkiksi keskustelut lahjoittajien kanssa, erilaiset varainhankinnan tapaamiset ja vierailut kouluilla.
Kohtaamiset ihmisten kanssa ovat Konatelle intohimo ja sydämen asia – se välittyy hänen puheestaan toistuvasti. Kansainvälisissä tehtävissä hän on huomannut, miten samanlaisia kaikki ihmiset lopulta ovat. Samat ilot ja surut jaetaan kulttuurista riippumatta.
”Olen etuoikeutettu, kun pääsen kohtaamaan ja kokemaan näitä tilanteita”, Konate miettii.
Konatea huolestuttaa nykyinen yhteiskunnassa käytävä keskustelu ihmisarvosta ja siitä, miten se tulee vaikuttamaan kasvavaan humanitaarisen avun tarpeeseen.
”Tuntuu siltä, että ihmisarvo ei ole enää taattu. Sitä yritetään joskus jopa aktiivisesti kyseenalaistaa, että ovatko kaikki ihmiset samanarvoisia. Se näkyy Suomessa esimerkiksi siinä, miten pakolaisista puhutaan.”
Toinen yhteiskunnallinen ilmiö, joka aiheuttaa Konatessa huolta, on yhteiskunnallisen keskustelun polarisoituminen. Hän uskoo, että yhteiskuntaosaajat voivat kuitenkin olla tässä muutosta ajava joukko.
”Toivon, että meillä olisi rohkeutta keskustella ja välttää kuplautumista. Nykyinen keskustelu on aika mustavalkoista, vaikka me tiedämme, ettei elämä tai yhteiskunta ole koskaan sitä”, Konate ajattelee.
Konate on itsekin palannut opintojen pariin opiskelemaan yritysvastuuta. Hän toivoo, että voisi saada yrityspuolelta uusia näkökulmia, ja vastaavasti yritykset voisivat oppia häneltä jotain. Kukaan ei ratkaise yksin globaaleja kriisejä tai konflikteja, vaan ratkaisuihin tarvitaan monitieteellisyyttä.
Vaikka konflikti- ja kriisialueilla on paljon epätoivoa, Konatea auttaa jaksamaan ajatus toiminnan mahdollisuudesta.
”Luovuttaminen ei koskaan ole minulle vaihtoehto”, hän sanoo napakasti.
Kriisit ovat synkkiä ja yhä monimutkaisempia. Konatelle luo toivoa uskomattomat selviytymistarinat ja yhteinen tahtotila olla luovuttamatta. Hän toivoo, että yleisessä keskustelussa ei vaivuttaisi liikaa lamaannuttavaan synkkyyteen, vaan muistettaisiin, että aina voi tehdä jotain.
”Toimintakin on aina yksi mahdollisuus. Aina on vaihtoehtona toimia, ja se on mielestäni tärkein asia muistaa”, Konate summaa.
Koulutus: MA, kansainvälinen politiikka ja konfliktin tutkimus
Työskentelee: mukana perustamassa Lääkärit Ilman Rajoja Suomen toimipistettä ja toimii nykyään Suomen organisaation toiminnanjohtajana.
Ura: työskennellyt 20 vuoden ajan turvallisuuspolitiikan ja humanitaarisen työn parissa.
Harrastaa: koiran kanssa ulkoilua ja avantouintia.
Parasta työssäni on: ihmiskohtaamiset ja konkreettisten tulosten näkeminen auttamistyössä.
Vuoden yhteiskuntatieteilijäksi valittu henkilö tai kollektiivi on saanut vuodesta 2021 mahdollisuuden jakaa YKAn tarjoaman 2 500 euron suuruisen tukirahan valitsemalleen kiinnostavalle ja tärkeälle yhteiskunnalliselle toimijalle. Linda Konate päätti kohdistaa lahjoituksen Lääkärit Ilman Rajoja ry:n työhön Sudaniin.
Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut on valinnut Vuoden yhteiskuntatieteilijän vuodesta 1999 lähtien. Kunniamaininnalla tuodaan esiin yhteiskunta-alan ammattilaisten monipuolista ja laaja-alaista osaamista yhteiskunnan eri sektoreilla.
Tämäkin artikkeli on osa YKAn vuosijulkaisu 2025 –juttusarjaa! Vuosijulkaisu on myös kolahtanut sisään jokaisen jäsenemme postiluukusta. Voit tutustua vuosijulkaisuun täällä.
