Työura alkaa ennen valmistumista.
Keskustelussa työurien pidentämisestä ja opiskeluajoista on syytä muistaa, että suurin osa opiskelijoista osallistuu työmarkkinoille ja veronmaksuun joustavasti opintojen lomassa. Näin ovat toimineet myös Noora Hagman ja Tuulia Okoye, jotka kertovat tässä artikkelissa itsestään sekä opiskelun ja työn yhteensovittamisesta.
Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry (YKA) täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Sen kunniaksi Duunitori julkaisee seitsemän artikkelia, joissa esitellään yhteensä neljätoista yhteiskuntatieteilijää.
Hae YKAn jäseneksi »
Noora Hagman on sosiaalipsykologian opiskelija, joka on valmistumassa Helsingin yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi. Hagman ei ole suinkaan aina tiennyt, että hänestä tulisi sosiaalipsykologi, vaan hän ehti opiskella espanjan kääntämistä Turun yliopistossa ja viettää välivuodenkin. ”Ei ole ollut helppoa löytää sitä omaa juttuaan”, hän myöntää. Sosiaalipsykologian opinnot ovat kuitenkin edenneet viiden vuoden tavoiteajassa.
Hagman kertoo kasvaneensa ei-akateemisessa perheessä, jossa korkeakoulutuksen hankkimiseen kannustettiin suuresti. ”Yliopisto tuntui aika kaukaiselta asialta”, Hagman kertoo todeten kuitenkin samalla, että yhteiskunnalliset asiat ovat kiinnostaneet häntä lukioajoista lähtien.
(Artikkeli jatkuu kuvan alapuolella.)
Hallintotieteiden opiskelija Tuulia Okoyen mukaan oman alan harjoittelut tukevat opintoja ja kartuttavat työkokemusta. (Kuva: Vesa Laitinen)
Tuulia Okoye puolestaan opiskelee hallintotieteitä Tampereen yliopistossa. Hänen pääaineensa on julkisoikeus. Hagmanin tavoin myös Okoyen tie yhteiskuntatieteilijäksi kulki mutkan kautta; taustalla kun on farmasian opintoja Helsingin yliopistosta. Opiskelupaikkaa valitessaan hän arvosti yhteiskunnallisten oppiaineiden lisäksi monipuolisuutta. ”Ajattelin, että täällä on paljon kiinnostavia mahdollisuuksia”, hän kertoo.
Hagmanin mukaan sosiaalipsykologian tutkinnon suorittaneet työllistyvät hyvin erilaisiin tehtäviin: tutkimukseen, koulutukseen, henkilöstöalalle ja esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon pariin. Enemmistö näyttäisi sijoittuvan yksityiselle sektorille ja järjestöihin. Okoye kertoo hallintotieteiden opintojen tähtäävän ennen kaikkea työllistymiseen valtiolle. Ne eivät kuitenkaan rajaa pois yksityistä sektoriakaan. Okoyea kiehtoo ajatus työskentelystä valtion tai kunnan hallinnossa. Asiantuntijuus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus ovatkin keskeisiä elementtejä hänen urahaaveissaan.
Hagman käy opintojen ohella säännöllisesti töissä tienatakseen rahaa ja kerryttääkseen työkokemusta. ”Olen pitänyt itsestään selvänä, että olen töissä”, hän toteaa. Opintojen ohessa pitää tehdä töitä etenkin Helsingissä, jossa elinkustannukset ovat korkeimmat. Turussa opiskellessaan hän työskenteli enemmän keikkaluonteisesti. Hagman on aktiivisesti mukana myös järjestötoiminnassa ja katsookin sen tuovan täydentävää osaamista, josta on taatusti hyötyä tulevaisuudessa.
Ei tule mieleen ketään, joka ei olisi töissä opintojen ohella. – Noora Hagman
Okoye kertoo ehtineensä hankkia työkokemusta etenkin asiakaspalvelutyöstä. Lyhyempiä jaksoja hän on työskennellyt myös toimistotehtävissä, vanhusten ja koululaisten parissa sekä vaalitoimitsijana. Farmasiaa opiskellessaan Okoye työskenteli osa-aikaisesti töiden ohella, mutta nyt hän pyrkii keskittämään työnteon kesä- ja joululomille. Tulevaisuuden tavoitteena on kartuttaa kokemusta oman alan töistä esimerkiksi suorittamalla harjoitteluita eri organisaatioissa.
Hagmanin mielestä työn ja opiskelun yhteensovittamisessa on tärkeintä pystyä organisoimaan ja aikatauluttamaan elämäänsä järkevästi. Töitä kannattaa tehdä muttei liikaa. ”Työpaikat ovat olleet joustavia työaikojen suhteen, jolloin työn ja opiskelun yhteensovittaminen ollut helpompaa”, Hagman kertoo. Kun töitä on ollut runsaasti, Hagman on ottanut vähemmän kursseja tai suorittanut opintoja tenttimällä.
Tee asioita, joista olet oikeasti kiinnostunut ja joita pidät tärkeimpinä, ja keskity niihin. – Noora Hagman
Okoye on tyytyväinen siihen, kuinka hän on onnistunut työn ja opiskelun yhdistämisessä. ”Olen voinut valita vuoroja sen verran kuin pystyn tekemään ja painottanut työnteon loma-aikoihin”, hän kertoo. Opintoihin panostamisesta huolimatta aikaa on jäänyt myös vapaa-ajan vietolle ja opiskelijatoiminnalle. Yliopisto-opintoja hän kehuu siitä, etteivät päivät ole koulumaisia vaan aikataulu rytmittyy oman organisoinnin mukaan.
Hagman korostaa myös oman toimintansa monitorointia ja jaksamisensa rajojen tunnistamista. Ilman tavoitteellisuutta ja suunnitelmallisuutta työn ja opiskelun yhdistäminen tuskin onnistuisi. Hagman myöntää olleensa toisinaan stressaantunut tekemättömien asioiden vuoksi. Kun on ollut innoissaan monesta asiasta, ei ole tohtinut kieltäytyä. ”Välillä olisin voinut miettiä, että ehdinkö oikeasti ja jaksanko”, hän myöntää.
Hagmanin mielestä opintotukea koskeva keskustelu näyttäisi opiskelijapiireissä keskittyvän siihen, että töitä pitäisi saada tehdä enemmän menettämättä opintotukeaan. Kysymykseen siitä, riittävätkö opintotuki ja opintolaina elämiseen, on tuskin yhtä oikeaa vastausta. Jos opiskelija asuu vielä kotona tai on päässyt todella edulliseen soluasuntoon, hän voi hyvinkin pysyä leivän syrjässä kiinni. Useimpien tilanne on kuitenkin toinen. ”Minä en ole saanut opintotukea enää pariin vuoteen, koska olen opiskellut aikaisemmin”, Hagman kertoo. Laskut maksetaan siis tekemällä töitä.
Okoye on nostanut opintolainaa, eikä hän uskokaan, että pelkällä opintotuella voisi elää käymättä säännöllisesti töissä opintojen ohella. Hän arvioi, että moni pelkää opintolainaa, koska sen ehdot tuntuvat muuttuvan jatkuvasti. ”Pitää olla hyvin tarkkana, että pysyy kärryillä missä mennään”, hän korostaa ja jatkaa: ”Ja kyllähän se tuntuu isolta jutulta, että on hirveästi lainaa valmistuessaan.”
Hagman kertoo ihmisten suhtautumisen opintolainaan vaihtelevan suuresti. ”Osa näkee, että sitä on järkevää nostaa, koska korko on pieni ja laina on melko riskitön”, hän kertoo. Hagman itse pitää huolestuttavana kehityksenä, että hallitus pyrkii opintotuen muuttamiseen opintolainapainotteisemmaksi. Hänen mielestään kielteiset asenteet opintolainaa kohtaan liittyvätkin usein tähän skenaarioon. Muutoin Hagmanin suhtautuminen opintolainaan on myönteinen. ”Jos ei ole töissä, niin en tiedä, kuinka kukaan voisi pärjätä ilman opintolainaa”, hän summaa.
Hagman kertoo huomanneensa työtä hakiessaan, että työnantajat ovat kiinnostuneempia jo hankitusta työkokemuksesta kuin opintoihin liittyvistä yksityiskohdista. Mikä tahansa työkokemus, siis ei vain oman alan työkokemus, näyttäisi olevan eduksi. Tätä taustaa vasten on erikoista, että päättäjät patistelevat opiskelijoita keskittymään täysin opintoihin valmistuakseen ennätysajassa. Hagman muistuttaa myös siitä, että kaikki eivät pysty valmistumaan tavoiteajassa elämäntilanteensa tai erilaisten ongelmien vuoksi.
Sosiaalipsykologian opiskelija Noora Hagman kannustaa opiskelijoita tekemään töitä oman jaksamisensa puitteissa. (Kuva: Vesa Laitinen)
Vaikka Okoye ymmärtääkin tarpeen saada opiskelijat nopeasti työelämään, hän pitää järkevänä esimerkiksi oman alan harjoitteluiden suorittamista opintojen aikana. ”Ei se ole niin vakavaa, jos valmistuminen vähän venyy”, hän toteaa. Hagman on samaa mieltä: ”Työkokemusta hankkineet ovat vahvimmilla, vaikka eivät olisikaan valmistuneet tavoiteajassa.”
Hagman kertoo hakeneensa aiemmin töitä perinteisin keinoin eli selaamalla avoimia työpaikkoja työnhakuportaaleista. Taktiikka on viime aikoina kuitenkin muuttunut: ”Pitää olla verkot vesillä monessa paikassa. Olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja puhua ihmisille siitä, että etsii töitä.” Hän kertoo osallistuneensa yliopiston urapalveluiden koulutukseen sekä hyödyntäneensä uraohjausta ja mentorointia. Myös ainejärjestö on järjestänyt ekskursioita eri työpaikoille. Hän on niin ikään liittynyt sosiaalisen median yhteisöihin, joissa puhutaan työelämästä ja työnhausta. ”Nyt kun valmistuminen on käsillä, pitää asennoitua uudella tavalla työpaikan hakemiseen”, Hagman summaa.
Artikkelin kuvat: Vesa Laitinen
Hae oheisen linkin kautta!
