Vuoden yhteiskuntatieteilijä: Työtä tulevaisuuden takia

Vuoden yhteiskuntatieteilijä Elina Bardramin työ  EU:n johtavana ilmastoneuvottelijana vuosina 2014–2018  on ollut hänelle henkilökohtaisestikin merkityksellistä.  Se on auttanut häntä hyväksymään myös sen, että raskas työ on tarkoittanut luopumista jostain muusta.

Neuvottelut Pariisin ilmastosopimuksen sääntökirjasta tuotiin maaliin vuoden 2018 joulukuussa Puolan Katowicessa. Samalla muuttui EU:n ilmastopääosaston kansainvälisistä suhteista vastaavan Elina Bardramin työnkuva.

– Painopiste komission ja EU:n kansainvälisessä ilmastotyössä on siirtynyt monenvälisistä YK- neuvotteluista kahdenväliseen yhteistyöhön, kansalliseen toimeenpanoon ja poliittiseen keskusteluun. Ilman strategista yhteistyötä toimeenpanovaiheessa menneet neuvottelut ja Pariisin sopimus jäisivät vain puheeksi, Bardram tiivistää.

– EU vastaa vain yhdeksästä prosentista globaaleista päästöistä ja on itsestään selvää, että kumppanimaidemme konkreettiset toimet ovat tulevaisuuden kannalta ratkaisevia. YK:n ilmastoneuvottelut ovat edelleen tärkeitä, mutta tältä osalta vastuu on siirtynyt muille kollegoille.

Yhdysvaltojen irtaantumista Parisiin ilmastosopimuksesta Bardram pitää suurena pettymyksenä ja povaakin siitä isoa asiaa maan tuleviin presidentinvaaleihin.

– Hallitusten päätökset ovat politiikan jatkumoa. Nationalismin noustessa on aina riski, että hyvät arvot jäävät varjoon.

Investointi loppuelämälle

Bardram on ensimmäiseltä tutkinnoltaan kauppatieteilijä Vaasan yliopistosta. Vaikka hän valmistui vain kolmessa vuodessa maisteriksi, kokee hän silti, että opinnoista olisi voinut ottaa vieläkin enemmän irti.

– Sosiaalinen elämä taisi olla minulle tuossa vaiheessa tärkeä asia; opiskelujen ohessa toimin ainejärjestön varapuheenjohtajana sekä ylioppilaskunnan lehden toimittajana. Aikaa jäi liian vähän itse opiskeluihin. Onneksi minulla on hyvä muisti, hän naurahtaa.

Ehkä näistä lähtökohdista johtuen Bardram koki valmistauduttuaan, että hän ei ollut vielä valmis työelämään. Professorinsa kannustamana hän jatkoi opintoja Wienin yliopistossa. Ajankohta osoittautui hänelle ja ainevalinnoille – Euroopan integraatioprosessi ja unionin hyödyt jäsenmaille – otollisiksi, sillä sekä Suomi että Itävalta olivat juuri liittyneet EU:hun.

– Jatko-opinnot olivat minulle kaikin puolin nappivalinta eikä vähiten kielitaidon kannalta; lukiosaksani sai hyvää käytännön harjoitusta, vaikka teinkin väitöskirjan englanniksi.

Molempien tutkintojen tärkeimpänä antina hän pitää niistä saamiaan työkaluja ja eväitä niin elämään kuin työhönkin.

– Vankka tekninen ja akateeminen asiantuntijuus antavat tilaa luovuudelle. Jos tätä varmuutta ei ole, halu viedä asioita vauhdilla eteenpäin voi kanavoitua väärin. Itse koen, että opiskelu on ollut minulle investointi, joka kantaa minua läpi loppuelämäni.

Usko omaan näkemykseen

Valmistumisen jälkeen Bardram oli muutaman vuoden töissä Helsingissä kansainvälisessä konsulttifirmassa. Vaikka työ oli mielenkiintoista, puuttui siitä vastavalmistuneelle idealistille tärkeä syvällisempi merkitys, ehkä myös tietty seikkailuhenkisyys.

– Seuraavat kaksi vuotta YK:n palveluksessa Nigeriassa paikkasivat sen puutteen, mutta toivat maailmanparantajan näkemykseeni tervetullutta realismia ja pragmatismia. Tapasin Nigeriassa myös tanskalaisen aviomieheni, Bardram kertoo.

Koti löytyi Irlannissa tehdyn post-doc -tutkimuksen ja Englannissa erilaisissa työsuhteissa julkisella ja yksityisellä sektorilla vietettyjen vuosien jälkeen Brysselistä vuonna 2003. Seitsemän vuoden ajan Bardram toimi ulkosuhteiden pääosastolla talousstrategian yksikössä taloustieteilijänä, kunnes siirtyi vuonna 2010 ilmastopääosaston palvelukseen – ensin kansainvälisestä päästökaupasta vastaavaksi yksikönpäälliköksi ja vuonna 2014 EU:n komission johtavaksi ilmastoneuvottelijaksi.

Bardram myöntää kulkeneensa kiemuraisen tien, mutta uskoo myös kaikkien osasten johtaneen nykyhetkeen.

– Jos tunnistaa itse suuret suuntaviivat ja tietää, mitä tahtoo, oma paikka löytyy. Minulle se on ollut kansainvälinen työ.

Ilmastoasioiden pääosastoa Bardram kehuu dynaamiseksi joukoksi, jolla on kunnianhimoinen agenda.

– Työn tärkeys vaikuttaa omaan moraaliin ja energiatasoon. Arvostus on kovaa, mutta niin ovat myös tavoitteet ja odotukset. Se on yhtä aikaa palkitsevaa ja pelottavaa, Bardram pohtii.

Yhteinen mutta etäinen unioni

Bardram kokee, että Euroopan unionista on valtavasti hyötyä jäsenvaltioille ja niiden kansalaisille.

– Vapaus, turvallisuus ja arvot, hän luettelee ensimmäisenä.

Hän kuitenkin tiedostaa, että vuorovaikutuksen Brysselin ja Euroopan pääkaupunkien välillä tulisi olla tiiviimpää ja lähempänä kansalaisia.

– Komissiolla ei ole kasvoja. Vaikka työ, jota me täällä teemme, vaikuttaa jäsenmaiden jokapäiväiseen elämään, se jää silti liian etäiseksi. Fyysinen etäisyys jäsenmaiden pääkaupungeista on siihen varmaan yksi syy. Varsinkin vaikeissa tilanteissa on helppo syyttää jotain sellaista, jota ei voi tunnistaa.

Suomalaisesta yhteiskuntapoliittisesta keskustelusta Bardram sen sijaan on vaikuttunut. Esimerkiksi ilmastopuheet ovat hyvin jäsenneltyjä, ja monilla muilla jäsenmailla on suomalaisista paljon opittavaa.

– Suomessa keskustelu ei ole liian tunnepohjaista vaan perustuu enemmän faktoihin, juuri niin kuin arvokeskustelujen tulisikin perustua. Oman työnkuvanikin puolesta katson suomalaisia ja Euroopan parhaita ilmastovisioita ylpeänä.

Merkityksellisiä valintoja

Bardram pitää itseään uteliaana luonteena. Vielä Kallion ilmaisutaidon lukiossa hänen urahaaveissaan oli tulla toimittajaksi tai kuuluisaksi näyttelijäksi.

– Uskon, että humaani, vähän taiteellinenkin tausta on ollut minulle työelämässä eduksi. Neuvottelut ovat loppujen lopuksi yhtä suurta näytelmää, jossa on monia eri rooleja. Sen tajuaminen on auttanut ymmärtämään eri osapuolia ja heidän keinojaan päästä tavoitteisiinsa. Toinen tärkeä asia on uskoa siihen, mitä tekee. Itse olen vakuuttunut, että työllämme on vaikutusta meidän jokaisen tulevaisuuteen.

Bardram kannustaa, että jokainen voi tehdä myös omassa elämässään henkilökohtaisia valintoja. Hän itse käyttää aina mahdollisuuksien mukaan julkista liikennettä eikä lomaile kaukomaissa. Suomeen perhe ajaa kesälomiksi omalla autolla.

– Viime vuosisadan alussa rakennetun talomme lämmitysjärjestelmään ja tiivistykseen olemme investoineet paljon, jotta hukkalämpöä ei pääse syntymään. En ole myöskään syönyt lihaa enää vuosiin. Mitkään päätökseni eivät rajoita elämääni, mutta en myöskään vaadi niitä muilta. Sitouttamisen ja sitoutumisen täytyy perustua henkilökohtaiseen näkemykseen ja informoituihin valintoihin, ei pakottamiseen.

Ilmastoneuvottelujen strateginen vaihe tarkoittaa hänelle pitkien, jopa vuorokauden yli kestäneiden sopimusneuvottelujen päättymistä.

– Äidin näkökulmasta roolini muuttuminen tietää hyvää ainakin matkapäivien vähenemisen myötä. Olen tehnyt isoja henkilökohtaisia valintoja perheen kustannuksella. Toisaalta teen tätä pitkälti juuri heidän vuokseen.

Tärkein vastapaino raskaalle työlle onkin Bardramille perhe: aviomies ja kolme lasta. Oman jaksamisensa perustana hän pitää sitä, että puhelin ja kone ovat kiinni perheen yhteisenä aikana.

– Muuten eivät rahkeet riitä. Perhe antaa voimaa ja toisenlaisen todellisuuden elämästä.

Vuoden yhteiskuntatieteilijän tittelin Bardram otti vastaan yllättyneenä. Kiireisestä aikataulustaan huolimatta hän raivasi kalenteriinsa tilaa ja saapui varta vasten Helsinkiin.

– Vaikka työni on rankkaa ja merkityksellistä, tulee virkamiehen työ harvoin huomatuksi. Minulle tämä on suuri kunnia ja todiste yhteiskuntatieteiden tärkeydestä: kyvystä huomioida erilaisia näkökulmia ja ymmärtää yhteiskunnan rakenteita ja realiteetteja.