Rajanveto työntekijän ja yrittäjän välillä tehdään perinteisesti työsopimusta koskevien kriteerien täyttymisen perusteella.
Arto Vainio
Työsuhteen tunnusmerkit työsopimuslakiin perustu-van määritelmän perusteella ovat, että sopimuksen perusteella tehdään työtä toiselle vastiketta vastaan toisen johdon ja valvonnan alaisena. Mikäli kaikki edellä mainitut kriteerit eivät täyty, kyse ei ole työsuhteesta. Jos esimerkiksi työn tulos koituu työntekijän itsensä hyödyksi, kysymys on yrittäjästä.
Yrittäjäaseman puolesta puhuvina seikkoina pidetään perinteisesti toiminnan itsenäisyyttä ja vapautta, ansiotarkoitusta, toiminnan laajuutta ja julkisuutta sekä sitä, että henkilö on sijoittanut toimintaansa taloudellisen panoksen taikka sellaista osaamista ja ammattitaitoa, jolla on vastaava taloudellinen merkitys ja taloudellisen riskin olemassaoloa. Työn suorittajan oma vakuutus, tehty elinkeinoilmoitus ja laskutus toiminimen kautta ovat merkkejä yrittäjäasemasta samoin kuin se, että työ tehdään omissa, toimin-taa varten varustetuissa tiloissa, työnsuorittaja hankkii itse tarvittavat työvälineet ja materiaalit, pitää omaa varastoa sekä saa itse määrätä työajan, -paikan ja -tavan ja ottaa muita toimeksiantoja. Mitä enemmän erilaisia vapauksia on ja mitä enemmän toiminta on ulkoisestikin yrittäjämäistä, sitä todennäköisemmin kyse on työoikeudellisesti muusta kuin työntekijästä.
Käytännössä rajanveto ei ole aina yksinkertaista työsuhteen kriteerien tunnistamista. Rajanveto-ongelmia esiintyy usein tapauksissa, joissa työtä voidaan käytännössä suorit-taa sekä työsuhteessa että yrittäjänä (esim. luovaa työtä tekevät, toimeksiantojen suorittajat). Lopputulos ratkeaa tällöin kokonaisarvioinnilla, jossa yhteen sovitetaan useita eri suuntaan vaikuttavia seikkoja. Kyse on arvioinnista, jossa toiset seikat puoltavat työsuhteen olemassaoloa ja toiset yrittäjänä toimimista.
Esimerkiksi tapauksessa KKO 2009:65 oli kyse työsuhteen ja yrittäjäaseman rajanvedosta kokonaisarvioinnin perusteella. Tapauksessa työsuhteen puolesta vaikuttivat tehdyn työn henkilökohtaisuus, alisteinen asema toiseen osapuoleen nähden ja taloudellisen tappion riskin puuttuminen. KKO kuitenkin katsoi antaen välitöntä merkitystä tehdylle sopimukselle ja tosi- asiallisille työskentelyolosuhteille ja vaikuttamismahdollisuuksille, että kyse ei ollut työsuhteesta. Arviointiin vaikutti muun muassa sopimuskokonaisuus (sopimusasiakirja, sopimusneuvottelut, sopimuksen käytännön toteutus), osapuolten tarkoitus solmia tietynlainen sopimus sekä se, ettei sopimusta ollut tehty työnantajavelvoitteiden kiertämistarkoituksessa.
Edelleen yrittäjäaseman puolesta vaikuttivat mahdollisuus vaikuttaa tavaravalintojen, työn järjestelyn ja palvelujen tarjoamisen kautta omilla päätöksillä ja toiminnallaan liiketoiminnan lopputulokseen sekä se, että valvominen ja tarkastaminen kohdistui vain yhteen tuotemerkkiin.
Liiton jäsenenä saat lakineuvontaa sekä työhön että yksityiselämään liittyvissä oikeudellisissa asioissa.
