Usein näissä jutuissa on kysymys siitä, tekevätkö uudet ulkopuolelta palkatut työntekijät samaa tai samantyyppistä työtä.
Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun työnantaja on irtisanomisen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka työnantajan toimintaedellytykset eivät ole vastaavana aikana muuttuneet. Tätä lainkohtaa rikotaan toisinaan, kun työnantaja tarvitsee uutta työvoimaa, vaikka onkin taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanonut työntekijöitä ja myöhemmin havaitsee, että ei selviäkään näin vähennetyllä työvoimalla.
Jos uudet työntekijät on palkattu vielä irtisanottujen työsuhteen kestäessä, eli yleensä irtisanomisajan lopulla, on työnantajan uudelleensijoitus- ja koulutusvelvollisuus laajempi. Työsuhteen päättymisen jälkeen tuleva takaisinottovelvollisuus on suppeampi.
Helsingin hovioikeus antoi 10.4.2015 tuomion kahdessa samanlaisessa tapauksessa, joissa myyntitehtävissä lähes 30 vuotta erittäin menestyksekkäästi työskennelleet työntekijät oli irtisanottu yhteistoimintaneuvottelun jälkeen ja noin kaksi kuukautta irtisanomisista yhtiö ryhtyi hakemaan viittä trainee-koulutettavaa myyntitehtäviin. Vielä irtisanottujen työntekijöiden irtisanomisajan loppupuolella yhtiö palkkasi nämä viisi traineeta harjoittelijoiksi neljäksi kuukaudeksi ja heti tämän ajan päätyttyä vakituisiksi myyntineuvottelijoiksi/myyntipäälliköiksi. Nämä uudet myyntihenkilöt tekivät samoja myyntitehtäviä kuin irtisanotut, luonnollisesti pienemmällä palkalla, olivathan he nuoria aloittelijoita, kun irtisanotut olivat 28 vuotta työskennelleitä konkareita.
Yhtiö kertoi syyksi uusien myyntihenkilöiden palkkaamiseen ”imagollisen freesauksen”, jolla tarkoitettiin sitä, että koska yhtiön asiakaskunta oli nuortunut, oli myyntihenkilöstönkin oltava nuoria. Yhtiön myyntiorganisaation profiili ei vastannut asiakaskuntaa ja ajatuksena oli nuorentaa organisaatiota. Yhtiön piti saada myös joustavuutta myyntihenkilöstöön ja hankkia reservi mahdollisia tulevaisuuden tarpeita varten. Merkitystä ei yhtiölle ollut sillä, että irtisanotut työntekijät olivat yksikkönsä kaikkein parhaiten tulosta tehneitä myyntihenkilöitä.
Hovioikeus ei pitänyt yhtiön selityksiä uskottavina eikä laillisina. Hovioikeus katsoi, että yhtiö oli palkannut uusia työntekijöitä samoihin tehtäviin ja tuomitsi varsin suuret korvaukset, molemmille irtisanotuille 18 kuukauden palkkaa vastaavat summat. Korvausta harkittaessa hovioikeus otti huomioon pitkät työsuhteet, työttömyysajan ja sen, että irtisanotut olivat valikoituneet irtisanottaviksi korkean ikänsä vuoksi, mikä ei ole asiallinen irtisanomisperuste.
Arto Vainio Kirjoittaja on varatuomari ja työoikeuteen erikoistunut asianajaja.
Liiton jäsenenä saat lakineuvontaa sekä työhön että yksityiselämään liittyvissä oikeudellisissa asioissa.
